Eterma, Eino

Voidaan hyvinkin ajatella, että runo muodostui ikään kuin fiktiivisenä muistelman tapaisena tuokiona. Kuitenkin siitä löytyy selvät asiatiedot valtameren ja laivan olemuksesta.

Runon ytimenä on kuitenkin Espanjan korkein vuori Pico de Teide. Juuri siitä muodostui nuoren miehen ensimmäinen suuri kokemus, kun hän jouluna 1938 oli lähtenyt Turun satamasta Etelä-Amerikan linjalle, laivalle s/s Orient.

Sittemmin hän purjehti mm. stuerttina päiväntasaajan poikki neljä kertaa, mutta laivan saapuessa ensi kertaa Biskajanlahden jälkeen Välimeren korkeudelle ja nuoren miehen sillä kertaa aamulla kannelle mentyään, hän kaukana, keulan edessä, taivaanrannalla näki lumipeitteisen vuorenhuipun kohoavan merestä kuin kangastuksen. Tämä ilmestys – vuoren huippu kohoaa 3710 metrin korkeuteen.

Siitä muodostui miehelle ikään kuin Fata Morgana, kangastus, lähes jumalkaltainen ilmestys. On fantastista kerrassaan lähestyä mereltä käsin Tenerifen saarta, sen siitä sitten vähitellen tullessa näkyviin koko mahtavuudessaan. Mutta senaikainen laiva tarvitsi lähestymiseen kuusi tuntia ennen kuin ankkuri laskettiin redillä, lyhytaikaista bunkrausta ja proviantin ottoa varten.

Tällainen, sammunut tulivuori, jäi sitten pitkäksi aikaa miehen alitajuntaan, kunnes vihdoin koitti aika vuonna 1983, jolloin sain tilaisuuden turistina kohota tuon mahtavan ilmestyksen hartiaviitalle.

Siitä ei lumous haihtunut. Päinvastoin sen teki eläväksi kaikki se, jopa käsin kosketeltava vuorenrinne. Tunsin käsissäni kuuman hehkun vuoren sydämestä. Tunsin rikinkatkun sieraimissani. Tunsin kuinka ilma vähenee ja hengitys tiheni hapen vähetessä. Mutta vuori oli valloitettava sen huipulle asti ja me kiipijät teimme sen.

Näin syntyi runo. Siinä on sen vahva ikimuistettava taustansa.

Elämässä monet kokemukset yhdessä luovat runoutta vaan ainoastaan valtameri on kuin kaiken alku ja kehto, kaiken kokemuksen äiti.