Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Parvekejumalat
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Anja Snellman ei ole tyytyväinen Suomessa käytävään maahanmuuttokeskusteluun. Hänen puheenvuoronsa ja mielipiteensä aiheeseen on tämä kirja.
Kummallista, miten sitä kuvittelee tietävänsä asioiden laidan vain päältäpäin katsottuna. Tietämättömyys luo syvää kiilaa maahanmuuttajien ja kantaväestön väliin. Onko välinpitämättömyys olevinaan hyväksymistä? Hyväksytäänkö myös asioita, joita ei missään nimessä, eikä minkään uskonnon nimissä pidä hyväksyä? Naisiin kohdistuva syrjintä ja silpominen? Kirjassa ovat vastakkain äärimmäinen yksilön vapaus ja äärimmäinen kontrolli.
Tämä on kirja, joka Suomessa asuvien somalien olisi hyvä lukea. Näinkö Suomessa asuvat somalit elävät ja ajattelevat? Kantasuomalaistenkin tämä kirja kannattaa lukea. Kantasuomalainen osaisi varmasti samaistua niin somalityttöön kuin suomalaiseen tyttöön. Ei ole vaikea ymmärtää, mitä he eniten kaipaavat - hyväksyntää, huolenpitoa ja rakkautta, valinnan vapautta - ihan perusasioita. Heille kummallekin ne asiat soisi ihan mielellään.
Kirjan päähenkilöt ovat somalityttö Anis ja suomalaistyttö Alla. Aniksen kotona vallitsee tiukka miesten asettama kontrolli, uskonto säätelee elämää. On vaikeaa elää suomalaisessa yhteiskunnassa sen vaatimusten mukaan, kun kotona pätevät ihan eri lait. On vaikea olla koululuokassa kuin kala vedessä, kun ei oikeastaan ole lupaa siihen. Kenen kanssa silloin kaveeraa? Toisen samanlaisen kanssa. Integroituminen ei ole helppoa. Anis elää kaksoiselämää, hänellä on kellarissa farkut ja kynsilakat piilossa. Hän on kiinnostunut populaarikulttuurista ja ilmastonmuutoksesta, mutta kotona hän hoivaa sisaruksiaan ja hinkkaa vessaa puhtaaksi veljien töhryjen jälkeen. Isä ei häntä huomioi ja äitikin lähinnä käskyttää. Äiti kyllä yrittää opiskella suomen kieltä mutta oma tapakulttuuri estää normaalin kanssakäymisen suomalaisten kanssa.
Alla on tyttö, joka ei ole saanut vanhemmiltaan sitä mitä on halunnut. Hän on saanut liikaa vapautta. Hän on kokenut liikaa, liian varhain. Hän on kahdeksantoistavuotiaana valmis eläkkeelle nuoren naisen elämästä. Hän haluaa hunnun päälleen ja kirjan, joka sanoo, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sitä vanhemmat eivät koskaan sanoneet. Mutta ymmärtääkö tyttö, jolla aina on ollut vapaus toteuttaa itseään, mitä on empatia? Voiko hän inhimillisille tunteilleen, kuten mustasukkaisuus ja kateus mitään, kun ei ole oppinut koskaan kontrolloimaan itseään? Onko toiselle ihmiselle vahingon aiheuttaminen minkään uskonnon mukaan laillista?
Vuorotellen tytöt kertovat kirjassa tarinaansa. He kertovat, mitä elämältä haluavat. He unelmoivat. He rakastavat. He pettyvät. Ja toivovat jälleen. He toivovat viimeiseen asti.
Satu Vähämaa/ Sanojen aika 8.7.2010
Kummallista, miten sitä kuvittelee tietävänsä asioiden laidan vain päältäpäin katsottuna. Tietämättömyys luo syvää kiilaa maahanmuuttajien ja kantaväestön väliin. Onko välinpitämättömyys olevinaan hyväksymistä? Hyväksytäänkö myös asioita, joita ei missään nimessä, eikä minkään uskonnon nimissä pidä hyväksyä? Naisiin kohdistuva syrjintä ja silpominen? Kirjassa ovat vastakkain äärimmäinen yksilön vapaus ja äärimmäinen kontrolli.
Tämä on kirja, joka Suomessa asuvien somalien olisi hyvä lukea. Näinkö Suomessa asuvat somalit elävät ja ajattelevat? Kantasuomalaistenkin tämä kirja kannattaa lukea. Kantasuomalainen osaisi varmasti samaistua niin somalityttöön kuin suomalaiseen tyttöön. Ei ole vaikea ymmärtää, mitä he eniten kaipaavat - hyväksyntää, huolenpitoa ja rakkautta, valinnan vapautta - ihan perusasioita. Heille kummallekin ne asiat soisi ihan mielellään.
Kirjan päähenkilöt ovat somalityttö Anis ja suomalaistyttö Alla. Aniksen kotona vallitsee tiukka miesten asettama kontrolli, uskonto säätelee elämää. On vaikeaa elää suomalaisessa yhteiskunnassa sen vaatimusten mukaan, kun kotona pätevät ihan eri lait. On vaikea olla koululuokassa kuin kala vedessä, kun ei oikeastaan ole lupaa siihen. Kenen kanssa silloin kaveeraa? Toisen samanlaisen kanssa. Integroituminen ei ole helppoa. Anis elää kaksoiselämää, hänellä on kellarissa farkut ja kynsilakat piilossa. Hän on kiinnostunut populaarikulttuurista ja ilmastonmuutoksesta, mutta kotona hän hoivaa sisaruksiaan ja hinkkaa vessaa puhtaaksi veljien töhryjen jälkeen. Isä ei häntä huomioi ja äitikin lähinnä käskyttää. Äiti kyllä yrittää opiskella suomen kieltä mutta oma tapakulttuuri estää normaalin kanssakäymisen suomalaisten kanssa.
Alla on tyttö, joka ei ole saanut vanhemmiltaan sitä mitä on halunnut. Hän on saanut liikaa vapautta. Hän on kokenut liikaa, liian varhain. Hän on kahdeksantoistavuotiaana valmis eläkkeelle nuoren naisen elämästä. Hän haluaa hunnun päälleen ja kirjan, joka sanoo, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sitä vanhemmat eivät koskaan sanoneet. Mutta ymmärtääkö tyttö, jolla aina on ollut vapaus toteuttaa itseään, mitä on empatia? Voiko hän inhimillisille tunteilleen, kuten mustasukkaisuus ja kateus mitään, kun ei ole oppinut koskaan kontrolloimaan itseään? Onko toiselle ihmiselle vahingon aiheuttaminen minkään uskonnon mukaan laillista?
Vuorotellen tytöt kertovat kirjassa tarinaansa. He kertovat, mitä elämältä haluavat. He unelmoivat. He rakastavat. He pettyvät. Ja toivovat jälleen. He toivovat viimeiseen asti.
Satu Vähämaa/ Sanojen aika 8.7.2010
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
316
Kustantaja
Kieli
Videot