Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Eropaperit
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eletään ihania 70-luvun kesiä. Suku viettää leppeitä päiviä mökillä. Suvun kuningatar ja matriarkka Leea, leikkii lastenlasten kanssa, ihailee miniäänsä Sinikkaa, rakastaa intohimoisesti poikaansa Joukoa ja arvostaa suuresti aviomiestään Klausia. Lastenlapset Sara ja Tomi ovat mummin silmäterät, suloisia ja pehmeitä. Vain tytär Inkeri ei tunnu siltä, miltä tyttären tulisi tuntua. Inkeri on liian itsenäinen ja vapaa. Onneksi Leealla on Sinikka, parempaa ”tytärtä” hän ei olisi voinut miniästään saada.
Kaupungissa arki iskee nuoren perheen elämään kovalla kädellä. Sinikka yrittää opiskella lääkäriksi ja hoitaa pieniä lapsia kotona. Jouko käy uutistoimituksessa töissä. Kaikki ovat kuolemanväsyneitä. Jouko tuntee, että elämästä puuttuu jotain, kunnes hän tapaa työpaikalla Raisan.
Tästä alkaa helvetillinen kausi, joka kestää Leean kuolemaan saakka. Muut perheenjäsenet ovat silloin jo päässeet tolpilleen mutta Leea ei saa mielisairaalassa muistoiltaan rauhaa. Oma poika Jouko ja tämän uusperhe on hyljännyt hänet kokonaan. Klaus on kuollut, tytär työskentelee ulkomailla. Vain miniä ja lastenlapset välittävät. Leea asettui poikansa avioerossa miniän puolelle ja on joutunut maksamaan siitä kalliin hinnan.
Perhetragedian ainoa kärsijä ei suinkaan ole Leea. Sinikka kärsii särkyneestä sydämestä vuosikaudet eikä voi ymmärtää miehensä persoonan muutosta. Hän tekee kaikkensa saadakseen pitää lastensa huoltajuuden ja viimein onnistuu mutta taistelun tuoksinassa haavoittuvat myös lapset Sara ja Tomi.
Isän uusperhettä hallitsee äitipuoli Raisa, joka vaikuttaa mielenvikaiselta. Hän manipuloi Joukon entistä perhettään vastaan, luo järkyttäviä käyttäytymissääntöjä lapsille mutta samalla vakuuttaa rakastavansa Saraa ja Tomia. Jouko muuttuu tahdottomaksi seurailijaksi. Kun Raisa ja Jouko saavat omia lapsia, Saran ja Tomin tilanne helpottuu.
Kirja on kertomus suvusta ja yhteiskunnan muutoksista mutta myös kannanotto avioerolasten puolesta. Jo se on traumatisoivaa, että erossa lapset joutuvat arvailemaan rakastavatko isä ja äiti heitä enää ollenkaan mutta kun soppaan heitetään mukaan mielipuoliset riidat, syytökset ja henkinen manipulaatio, toiminta rikkoo jo ihmisoikeuksia. Vanhempien tulisi olla viisaampia kuin lapsiensa. Lasten ei kuulu kannatella vanhempiaan. Ajallaan tilanteet laukeavat, paranevatkin mutta hyvin usein aikuiset avioerolapset joutuvat ottamaan korjaavia askeleita selvitäkseen elämässä. Joskus auttaa vuosikausien oma päänsisäinen selvittely, joskus tarvitaan ammattiapua. Oireita pahaan oloon riittää masennuksesta syömishäiriöihin.
Haastavasta aiheesta huolimatta kirjan tunnelma on toiveikas, kukaan ei ole yksin syyllinen. Oikeastaan syyllisiä ei etsitäkään. Kirjan perheessä on vaikeuksista huolimatta myös paljon rakkautta ja huolenpitoa. Voisi jopa optimistisesti todeta, että tyttärestä polvi paranee.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Julma tarina siitä, miltä avioero tuntui 70-luvun lapsista
Leea makaa masentuneena vanhuspsykiatrian osastolla. Häntä käy katsomassa vain entinen miniä Sinikka. Aikoinaan Leea oli varakkaan perheen nuorekas edustusäiti ja poikansa Joken paras kaveri, josta tuli myös Sinikalle äidin korvike. Myöhemmin Joken avioero rikkoi äidin ja pojan välit, ja Joken uusi puoliso on myrkyttänyt kaikkien suhteet.
Vuosien varrella eron vaikutukset vain voimistuvat lasten elämässä. Sinikan ja Joken tyttären Saran tarinan ympärillä kehiytyvät auki ihmissuhteiden solmut 1960-luvulta nykypäivään.
Laura Honkasalo kuvaa hätkähdyttävän elävästi kolmen sukupolven ihmissuhteita: ihmisen pienuutta, itsekkyyttä ja halpamaisuutta, kätkettyjä motiiveja ja särkyneitä unelmia, mutta myös lujuutta ja lojaaliutta. Vahva ajankuva kuljettaa läpi 60-, 70- ja 80-lukujen yhteisien muistojen aina nykypäivän polttaviin yhteiskunnallisiin teemoihin asti.
(Otava)
Kaupungissa arki iskee nuoren perheen elämään kovalla kädellä. Sinikka yrittää opiskella lääkäriksi ja hoitaa pieniä lapsia kotona. Jouko käy uutistoimituksessa töissä. Kaikki ovat kuolemanväsyneitä. Jouko tuntee, että elämästä puuttuu jotain, kunnes hän tapaa työpaikalla Raisan.
Tästä alkaa helvetillinen kausi, joka kestää Leean kuolemaan saakka. Muut perheenjäsenet ovat silloin jo päässeet tolpilleen mutta Leea ei saa mielisairaalassa muistoiltaan rauhaa. Oma poika Jouko ja tämän uusperhe on hyljännyt hänet kokonaan. Klaus on kuollut, tytär työskentelee ulkomailla. Vain miniä ja lastenlapset välittävät. Leea asettui poikansa avioerossa miniän puolelle ja on joutunut maksamaan siitä kalliin hinnan.
Perhetragedian ainoa kärsijä ei suinkaan ole Leea. Sinikka kärsii särkyneestä sydämestä vuosikaudet eikä voi ymmärtää miehensä persoonan muutosta. Hän tekee kaikkensa saadakseen pitää lastensa huoltajuuden ja viimein onnistuu mutta taistelun tuoksinassa haavoittuvat myös lapset Sara ja Tomi.
Isän uusperhettä hallitsee äitipuoli Raisa, joka vaikuttaa mielenvikaiselta. Hän manipuloi Joukon entistä perhettään vastaan, luo järkyttäviä käyttäytymissääntöjä lapsille mutta samalla vakuuttaa rakastavansa Saraa ja Tomia. Jouko muuttuu tahdottomaksi seurailijaksi. Kun Raisa ja Jouko saavat omia lapsia, Saran ja Tomin tilanne helpottuu.
Kirja on kertomus suvusta ja yhteiskunnan muutoksista mutta myös kannanotto avioerolasten puolesta. Jo se on traumatisoivaa, että erossa lapset joutuvat arvailemaan rakastavatko isä ja äiti heitä enää ollenkaan mutta kun soppaan heitetään mukaan mielipuoliset riidat, syytökset ja henkinen manipulaatio, toiminta rikkoo jo ihmisoikeuksia. Vanhempien tulisi olla viisaampia kuin lapsiensa. Lasten ei kuulu kannatella vanhempiaan. Ajallaan tilanteet laukeavat, paranevatkin mutta hyvin usein aikuiset avioerolapset joutuvat ottamaan korjaavia askeleita selvitäkseen elämässä. Joskus auttaa vuosikausien oma päänsisäinen selvittely, joskus tarvitaan ammattiapua. Oireita pahaan oloon riittää masennuksesta syömishäiriöihin.
Haastavasta aiheesta huolimatta kirjan tunnelma on toiveikas, kukaan ei ole yksin syyllinen. Oikeastaan syyllisiä ei etsitäkään. Kirjan perheessä on vaikeuksista huolimatta myös paljon rakkautta ja huolenpitoa. Voisi jopa optimistisesti todeta, että tyttärestä polvi paranee.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Julma tarina siitä, miltä avioero tuntui 70-luvun lapsista
Leea makaa masentuneena vanhuspsykiatrian osastolla. Häntä käy katsomassa vain entinen miniä Sinikka. Aikoinaan Leea oli varakkaan perheen nuorekas edustusäiti ja poikansa Joken paras kaveri, josta tuli myös Sinikalle äidin korvike. Myöhemmin Joken avioero rikkoi äidin ja pojan välit, ja Joken uusi puoliso on myrkyttänyt kaikkien suhteet.
Vuosien varrella eron vaikutukset vain voimistuvat lasten elämässä. Sinikan ja Joken tyttären Saran tarinan ympärillä kehiytyvät auki ihmissuhteiden solmut 1960-luvulta nykypäivään.
Laura Honkasalo kuvaa hätkähdyttävän elävästi kolmen sukupolven ihmissuhteita: ihmisen pienuutta, itsekkyyttä ja halpamaisuutta, kätkettyjä motiiveja ja särkyneitä unelmia, mutta myös lujuutta ja lojaaliutta. Vahva ajankuva kuljettaa läpi 60-, 70- ja 80-lukujen yhteisien muistojen aina nykypäivän polttaviin yhteiskunnallisiin teemoihin asti.
(Otava)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
413