Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Linder, Marie

Kirjailijan muu nimi
Stella
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Ammatti
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
romaanit
Elämäkertatietoa
Nimimerkki Stella on jäänyt 1800-luvun suomalaisen kirjallisuuden historiaan romaanilla En qvinna af vår tid, joka ilmestyi v. 1867. Nimimerkin taakse kätkeytyy juhlittu kaunotar, seurapiirirouva ja kosmopoliitti Marie Linder. Hän oli syntynyt Pietarissa v. 1840 kreivi Mušin-Puškinin ja suomalaissyntyisen Emelie Stjernvallin tyttärenä. Jäätyään äidittömäksi v. 1845 Marie muutti Järvenpään kartanoon tätinsä Aurora Karamzinin kasvatettavaksi. Marie oli vilkas, lahjakas ja hermoherkkä tyttö ja harrasti kirjoittamista jo varhain. 19-vuotiaana hän meni naimisiin kreivi Constantin Linderin kanssa, ja kirjoittaminen väistyi vuosiksi perheen kasvaessa. Vuonna 1862 Linderit asettuivat asumaan Kytäjän kartanoon. Avioelämän vaikeudet ja neljännen lapsen kuolema v. 1865 heikensivät Marie Linderin terveyttä ja henkistä tasapainoa. Hän kuoli 29-vuotiaana kouristuskohtaukseen, kuten virallisesti ilmoitettiin; ilmeisesti hän ei enää jaksanut elää ja otti ratkaisun omiin käsiinsä.

Aikamme naisen kirjoittaminen toimi Marie Linderin pakotienä ahdistavasta elämäntilanteesta. Terapeuttinen tehtävä ei kuitenkaan teoksesta näy: se on kosmopoliittinen, tyylikäs naistenromaani ja sellaisena täysin poikkeava aikakauden suomalaisessa kirjallisuudessa. Päähenkilö Lucy on kiihkeä, vapautta kaipaava nainen, joka kokee yhteiskunnan naiselle asettamat velvoitteet kahleena. Aikakauden naisenelämän keskeiset ongelmat eli elinikäinen holhouksenalaisuus ja miesten kaksinaismoraali sekä siihen liittyen naisten kasvatus viattomuuteen tulevat romaanissa käsitellyiksi. Lucya kuvataan suhteessa kolmeen mieheen: despoottiseen isään, vastenmieliseen kihlattuun Edvardiin ja rakastettuun Oscariin, jonka kanssa syntyy puhdas, henkinen liitto. Miespuoliset kriitikot suhtautuivat penseästi etenkin ajatukseen "puhtaasta rakkaudesta" avioliiton vastapainona. Myönteistäkin huomiota teos tosin sai. Esim. Kaarlo Bergbom kuvasi Stellaa adjektiivein ”aristokratillinen ja vallankumouksellinen" ja vertasi romaania George Sandin tuotantoon. Aikamme naisen emansipaatioajatukset olivat varsin maltillisia, mutta synnyttivät lausuntoja naisen perhevelvollisuuksista, joita ei sopinut uhrata muulle toiminnalle.

Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. Porvoo 1979.
Wilkama, Sisko: Naissivistyksen periaatteiden kehitys Suomessa 1840-1880-luvuilla. Pedagogis-aatehistoriallinen tutkimus. Suomen Historiallinen Seura. Historiallisia tutkimuksia XXIII. Helsinki 1938.

Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.