Pussinen, Annaliisa

"Jos yksi ovi sulkeutuu,
on tuhat avoinna."

"Synnyin Rääkkylässä Oravilahden kylässä maanviljelijäperheen vanhimpana kuudesta lapsesta. Valmistuin kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista 1960. Aviopuolisoni Simo Pussinen oli Itä-Suomen seminaarin kasvatteja syntyisin Suojärven Kaitajärveltä. Yhteinen työpaikkamme löytyi Liperin Salokylästä yli 30 vuodeksi.

Voin sanoa olevani peruspohjoiskarjalainen, joka on siirtynyt pihasta kylälle ja kylältä kylälle. Olen koko ikäni ollut ahkera lukija ja nuorempana kirjeitten kirjoittaja. Eläkkeellä ollessa kirjoittamisen ovi on hieman auennut ja toivon kirjoistani olevan iloa myös lapsilleni, kahdelle pojalle ja viidelle lapsenlapselleni, joille 2006 ilmestyneen kirjani omistin. Pöytälaatikkokirjoitukset odottavat!"

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka Liperin Salokylä vuodesta 1961 lähtien. Leski, kaksi poikaa, viisi lastenlasta.

Koulutus: kansakoulu, kotitalouskoulu
Pohjois-Karjalan kansankorkeakoulu,
Kansakoulunopettaja Raahen seminaarista.

Opettajana Ilomantsissa yksi lukuvuosi, Liperin Salokylässä 34 vuotta. Eläkkeellä.

Tekstinäyte

"Öljylamppu riippuu tuvan yläpuolella ja valaisee koko tuvan. Isä höylää. Höylästä kiemurtelee ulos kauniita lastukiehkuroita. Niitä sovittelemme siskoni kanssa rannerenkaiksi ja kaulakoruiksi. Pienimmät sisarukset telmivät lattialla lastukasassa. Talvi-iltoina äiti kehrää tai parsii sukkia ja kintaita. Siinä ohessa hän opettaa minuakin neulomaan. Pöydän ääressä leikkaamme paperinukkeja ja niille vaatteita. Ne saavat arkipukuja, matkapukuja, juhlapukuja; pukuja, joista me vain unelmoimme. Paperinuket suunnittelemme ihan itse.

Äidin rukin hyrinä ja isän höylän suihke ovat rauhallista talvista taustamusiikkia. Vanhempien ollessa iltahämärissä navettatöissä me lapset riehaannumme vallattomampiin leikkeihin. Lasten pinnasänky on junan vaunu tai linja-auton matkustamo. Sen eteen raahataan erään entisen sukulaisen kapiokirstu, jonka sisältä heitellään kaikki pois. Sinne joku pienimmmistä hurisemaan auton moottoriksi. Vanhin veljeni on itseoikeutettu kuski. Toisenlainen linja-auto saadaan peräkkäin laitetuista tuoleista. Ensimmäisessä istuu kuljettaja ja matkustajat hänen takanaan. Kun aikuiset palaavat navetalta, he toteavat: ""Onpa tiälä tuas aikamoinen mylläkkä"" ja ajattelevat: ""Hyvä, jotta ei ou sen kummempoo vahinkoo sattuna"".

[Pihasta kylälle. Omakustanne 2006, s. 15]