Kivi, Aino

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Ville Kokkola

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Motto: "Be the right moment."

Avojalkainen ruusuillatanssija. Monesta kiinnostunut, kaikessa mukana. Ahkera, intohimoinen, toisinaan suuruudenhullu. Paljon on annettu, paljon yritän, välillä onnistun. Elämä, ihmiset ja eriskummalliset tapaukset kiehtovat loputtomiin. Niin sattuman, politiikan kuin elämäntarinoidenkin saralla. Taide on minulle keino tutkia maailmaa ja jättää siihen jälki. Toivoisin voivani myös antaa jotain hyvää, mutta kuinka onnistun, sitä en voi tietää.

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka:
Joensuu vuodesta 2014 lähtien

Meriitit:
Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon finalisti 2016

PIIGS Dramaturgia sobre la crisis 2016 -festivaaleille valittu näytelmä

Ura:
Yo Kallion lukio 2003

Kriittinen korkeakoulu, kirjoittajalinja 2005-2007

Humanististen tieteiden kandidaatti, Helsingin yliopisto 2010

Teatteritaiteen maisteri, Teatterikorkeakoulu 2012

Freelance-ohjaaja, dramaturgi 2012-2014

Kiinnitys ohjaajana Joensuun kaupunginteatteriin vuodesta 2014

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstit kokoomateoksissa:

Kuusiraajainen purppuratähti : 13-19-vuotiaitten runoja. Tammi 2003

Näytelmät:

Hoc est corpus. Kumpulan metsäteatteri 2006

Loistava Ella! : monologi Ella Erosesta. Loistava company 2012
Tyhmät ihmiset hallitsevat maailmaa : musiikkiteatterinäytelmä. Tampereen ylioppilasteatteri 2012

Rahakabaree : musiikkiteatterinäytelmä. Joensuun kaupunginteatteri 2015

Kari Krandi. 2016

Muu tuotanto:

Jossain on aina aamu, fragmentti musiikkiteatteriteoksessa Vapautuspassio, TeaK 2010. Musiikkiteatterinäytelmä.

Näytelmä Kari Krandi oli osana PIIGS Dramaturgia sobre la crisis 03 -festivaalikirjaa. 2016

Tekstinäyte

Boddah!

Mietin sinua nyt kun makaan hiljaa autotallin yläkerrassa. Tuijotan tahraa joka pinttyy maton nukkaan. Veri hyytyy, roiskeet jättävät oudon symmetrisen kuvion. Se on kuin kummallinen musteläiskätesti, psykoanalyysia post mortem. Mitä näet lattialle levinneessä aivokudoksessa? Tuleeko mielikuvia?

Ja usko tai älä, Boddah, näen siinä sinut. Näen meidät yhdessä. Me soitamme biisejä Mari-tädin bändikämpällä. Sinä laulat, minä rämpytän pikkuruista kitaraa, me vedämme Beatlesia, vanhaa kunnon "Here comes the Sunia", ja vaikka se ei kuulosta kovin hyvältä, siinä on fiilistä, ja se on tärkeintä. Se oli ennen kuin äiti istutti minut keittiönpöydän ääreen ja sanoi että ennen koulun alkua minun pitäisi jättää sinut, Boddah. Minä olin kuulemma jo iso poika, ja isojen poikien ystävät näkyvät myös aikuisille, ja jos se ei onnistu hyvällä, se onnistuu pahalla, ja saan valita näistä kahdesta. Voi äiti, äiti. Aina järkevä kasvattaja. Suojelemassa minua itseltäni. Ja mihin se johti. Minä jätin sinut, heitin pois kuin haisevat Converset, vaikka ne joskus olivat kuranttia kamaa. En ole puhunut sinulle pariin vuosikymmeneen. Ehkä olisi pitänyt.

[Maailman kaunein tyttö. Into 2016, s. 55]