Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Hokkinen, Jyri

Kuvatiedoston lataaminen
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Koulutus tai tutkinto
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Kirjailijan omat sanat
~ Se piirtää, jolla on liitua ~
Elämäkertatietoa
Koulutus
merkonomi, kauppat.yo
Tekstinäyte
Karri Jaakola, väkivaltarikosyksikön päällikkö soitti Miialle.
»Tuletko Miia käymään huoneessani?»
»Joo, haen vaan kupin kahvia, tuonko sulle?»
»Ei kiitos.»
Miia istuutui esimiestään vastapäätä, hörppäsi kahvia ja
laski mukinsa pöydälle. »No?»
»Pakilan juttu taitaa seisoa ihan paikallaan vielä?»
»Aika lailla. Siitä pakusta vaan ei saada kunnon havaintoja.
Eikä tällä hetkellä ole mitään tietoa siitä, milloin Temosta
päästä puhuttamaan.»
»Mulla on sinulle uusi juttu. Sinähän olet käyttänyt aika
lailla omaakin aikaasi siihen Enni Havakan juttuun.»
»Joo – mutta se vasta jumittaakin. En oikein tiedä, miten
siinä voisi edetä. Miksi siihen pitäisi juuri nyt palata?»
»Toinen tyttö – kuollut», Jaakola sanoi ja vilkaisi Miian
reaktiota. Hän käänsi tietokoneensa näytön Miiaa kohti.
Miia siirsi tuoliaan ja näki kuvan nuoresta naisesta, jonka
kurkku oli viilletty auki melkein korvasta korvaan.
»Kato seuraava kuva», Jaakola kehoitti.
Miia klikkasi kuvan alla olevaa nuolta ja seuraava kuva
aukesi.
Miian syke pomppasi sataan, vaikka hän istui paikoillaan.
Kuva oli ruumiin oikeasta jalasta. Nilkassa oli Miialle varsin
tuttu tatuointi. Feminiinisyyden tunnus, jonka renkaan sisällä
oli kahdeksansakarainen tähti.
»Ištar», Miia sanoi suurentaen kuvaa ja tutkien sitä keskittyneesti.
»Mikä?»
Miia ei vastannut kysymykseen, vaan tapitti kuvaa haltioituneena.
»Mistä tyttö löydettiin?»
»Se oli kätketty metsään Espoossa. Kehossa oli merkkejä
useammastakin huumeesta. Kuolinsyy näkyi ensimmäisessä
kuvassa.»
»Sininen mekko?» Miia kysyi.
»Ei. Tyttö oli alasti.»
»Raskaana?»
»Toisella kuulla. Mistä arvasit?»
»Kunhan arvasin. Tietääkö Vahalahti tästä? »
»Ei vielä. Voit käydä itse kertomassa. Lähetän sinulle kaiken
tiedon, mitä Espoon poliisi on lähettänyt.»
»Hyvä.»
»Menehän nyt tutkimaan niitä kuvia ja pyydä Jaria tulemaan tänne.»
Jaakola näki, miten täpinöissään Miia oli
päästessään taas juttunsa kimppuun, eikä halunnut pidätellä
häntä enää yhtään pidempään.
Miia nousi tuolista ja lähti ovelle.
»Ja Miia – ratkaise tämä juttu.»
»Varmasti», Miia sanoi. Hän ei voinut uskoa, että pääsisi
keskittymään juttuun – ja oikein luvan kanssa. Hän melkein
juoksi Vahalahden ovelle. »Jari, päällikkö siirsi mut tutkimaan
Havakan juttua.»
»Uusi tyttö?» Vahalahti sanoi.
»Joo.»
»Älä vaan nyt sano, että sama tatskakin.»
»Jep.»
Miia laski mukinsa työpöydälleen – tällä kertaa hän oli
hyvä poliisi. Heti ensimmäiseksi Miia avasi päällikön lähettämän
postin, jossa oli kuvat liitteenä. Hän katseli kuolleen
tytön yläruumiista otettua kuvaa. Tyttö vaikutti noin kaksikymppiseltä.
Vaalea, kaunis, kuollut. Tatuointikuvan hän
sivuutti nopeasti, koska Havakan samanlaista tatuointia hän
oli katsellut niin monta kertaa, että se tuli välillä uniinkin.