Häkkinen, Kaisa

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän saamat palkinnot

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

kuvakirjat

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Yhteistyö on voimaa

Elämäkertatietoa

Kaisa Häkkinen on työskennellyt 43 vuoden mittaisen yliopistouransa aikana Turun yliopistossa suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen assistenttina, yleisen kielitieteen apulaisprofessorina, suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorina ja suomen kielen professorina. Välillä on työskennellyt Åbo Akademissa suomen kielen ja kirjallisuuden apulaisprofessorina ja myöhemmin professorina. Lisäksi hän on toiminut suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän on ollut eläkkeellä Turun yliopiston suomen kielen professorin tehtävästä vuoden 2015 syyskuusta alkaen. Tärkeimmät harrastukset ovat puutarhanhoito, vanhat kirjat sekä toimiminen neljän lapsenlapsen pullantuoksuisena mummina.


Luottamustehtävät ja jäsenyydet:

Suomalais-Ugrilaisen Seuran johtokunnan jäsen 1993--
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtokunnan jäsen 1994—2003
Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan varajäsen 1988—1993 ja jäsen 1998—2000.
Suomen Kielen Seuran esimies 2000—2010
Turun yliopiston Savo-Karjalaisen Osakunnan inspehtori 2003—2010
Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani 2004—2009
Turun yliopiston hallituksen jäsen 2004—2009
Porthan-seuran hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja 2004--
Mikael Agricola -seuran hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja 2008—
Suomenkielisen virsikirjan lisävihkotyöryhmän jäsen 2011–2014
Lisäksi jäsenyyksiä useissa tieteellisissä ja kirjallisissa seuroissa.


Myönnetyt kirjallisuuteen liittyvät palkinnot:

Suomalais-Ugrilaisen Seuran ja Kotikielen seuran väitöskirjapalkinto 1984
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Elias Lönnrot -palkinto 1984
Tietokirjailijapalkinto Suomen tietokirjailijat ry 2005
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2005
WSOY:n kirjallisuussäätiön palkinto 2005
Suomen professoriliiton valitsema Vuoden professori 2007
Alfred Kordelinin säätiön palkinto kansanvalistustyöstä 2016

-----

Turun yliopiston suomen kielen professori ja Suomalaisen tiedeakatemian jäsen Kaisa Häkkinen on tämän hetken merkittävimpiä kielemme etymologeja eli sanojen alkuperän selittäjiä.

Kaisa Häkkisen aikaisempaan tuotantoon kuuluvat mm. teokset Nykysuomen sanakirja 6. Etymologinen sanakirja, Agricolasta nykysuomeen, Suomen kielen vanhimmasta sanastosta ja sen tutkimisesta, Mistä sanat tulevat ja Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa. Kaisa Häkkinen on palkittu ansioistaan mm. Elias Lönnrot -palkinnolla.

(Teos)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Keskeiset julkaisut:

Yleisen kielitieteen peruskurssi 1981
Suomen kielen vanhimmasta sanastosta ja sen tutkimisesta 1984
Mistä sanat tulevat. Suomalaista etymologiaa 1990
Kielitieteen perusteet 1994
Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia 1994
Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa 1996
(& Seppo Zetterberg) Suomi mlande tengece da tace (’Suomi eilen ja tänään’; tietokirja Suomesta marin, ersän, mokšan, komin, udmurtin ja venäjän kielellä)
(& Vesa Vares) Sanan valta. E. N. Setälän poliittinen, yhteiskunnallinen ja tieteellinen toiminta 2001
Suomalaisen oppikirjan vaiheita 2002
Suomen kielen historia 1: Suomen kielen äänne- ja muotorakenteen historiallista taustaa 2002
Linnun nimi. Kirjakielemme linnunnimistön historia 2004
Nykysuomen etymologinen sanakirja 2004
(& Terttu Lempiäinen) Agricolan yrtit 2007
Mikael Agricolan aapiskirja 2007
Suomen kielen historia 2. Suomen kielen tutkimuksen historia 2008
(& Terttu Lempiäinen) Aaloesta öljypuuhun 2011
Spreading the Written Word. Mikael Agricola and the Birth of Literary Finnish 2015
Lisäksi useita satoja tieteellisiä artikkeleja, monografioita ja toimitettujaa julkaisuja sekä yleistajuisia artikkeleja kokoomateoksissa.

-----

Kolumnisti vuodesta 1994 alkaen (Hiidenkivi, Tiede, Salon Seudun Sanomat, Lilja)

Tekstinäyte

Mikael Agricolan joulu

Ensimmäinen suomenkielinen kalenteri painettiin vuonna 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriaan. Jokaiselle kuukaudelle oli varattu yksi aukeama. Joulukuun latinankielisenä otsikkona oli December, mutta kuukauden suomenkieliseksi nimeksi oli merkitty Talvikuu. Päivien lukumääräksi ilmoitettiin 31. Päivän pituus oli kuusi ”hetkee” eli tuntia ja yön pituus 18 tuntia. Aurinko nousi noin yhdeksän aikaan ja laski kello kolmen tienoilla.
Sitten lueteltiin kuukauden päivät ja niille sattuvat pyhimysten merkkipäivät. Talvikuussa nimikkopäiviä oli esimerkiksi apostoli Tuomaalla ja Pyhällä Annalla, Marian äidillä. Talvikuun 13. päivä oli Lucia-neitsyen muistopäivä, ja viimeinen päivä oli omistettu paavi Sylvesterille.
Joidenkin päivien kohdalla oli lisätietoa latinaksi tai suomeksi. Talvikuun neljäs päivä oli Barbara-neitsyen päivä, ja siihen liittyi huomautus, jonka mukaan lähin sunnuntai ennen Barbaran päivää on aina ensimmäinen adventti. Talvikuun 11. ja 12. päivän kohdalle oli merkitty talvipäivän seisaus ja maininta siitä, että sillä kohtaa yö oli pisimmillään. Joulu ja Kristuksen syntymä oli merkitty 25. päivän kohdalle, ja sitten seurasi Pyhän Stefanuksen eli Tapanin päivä. Sen kohdalla todettiin, että Stefanus oli kristillisen kirkon ensimmäinen marttyyri.
Päivien luetteloa seurasi latinankielinen säepari ja sen jälkeen suomenkielinen runosäkeistö, jonka Agricola oli mukaillen suomentanut ruotsalaisesta virsikirjasta:
Jouluu varten kyllä valmistaan
niin kaikki iloksi hankitaan.
Kylmä elatos vahingon tee,
verta pääsuonest ulos laske,
mutta älä lyö polvisuonta,
kuin tyhmäst tekevät monta.
Agricola ei ehkä ollut kaikkien aikojen paras runoilija, mutta hän oli kuitenkin ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjoittaja, joka sepitti runoja suomeksi. Lopuksi tuli suorasanaisia ohjeita yrttilääkinnästä: Tällä kuulla sopii kaikkinaista ruokaa syödä, niin kuin Plato sanoo, ja juoda lämmint juomaa, ja pään ja rinnan lämminnä pitämän pitää. Niin ovat lämpymät yrtit maksan ja pään hyväksi. Karta verta laskemast.
Joulun sanoma löytyy Agricolan Uudesta testamentista Luukkaan evankeliumista. Sen toinen luku alkaa seuraavasti:
Se tapahtui siis niinä päivinä, että yksi käsky uloskävi keisarilt Augustuselta, että kaikki mailma piti veroliseksi laskettaman. Ja tämä veron laskemus oli ensimäinen ja silloin tapahtui, koska Kyrenius oli valtamies ylitse Syyrian maan. Ja menit itsekukin kaupunkihins antamaan heidäns arvattaa. Niin myös Joosef Galileast Nasaretin kaupungist ylesmeni Juudeaan Daavidin kaupunkiin, joka kutsutaan Betlehem, sillä että hän oli Daavidin huoneest ja perehest, että hänen pitäis myös itsens arvauttaman Marian, hänen kihilatun emäntäns kanssa, joka oli raskas.
Teksti on nykysuomalaisenkin helppo tunnistaa ja ymmärtää, vaikka sitä on jonkin verran uudistettu myöhempien vuosisatojen aikana. Sitä lukiessa voi jokainen omin silmin todeta, että mestari Mikael loi suomen kirjakielelle lujan pohjan. Sille on ollut hyvä rakentaa.

(Blogikirjoitus kirkkohallituksen ylläpitämältä Reformaatio 2017 –sivustolta: www.reformaatio2017.fi)