Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Alatalo, Katri

Kuvatiedoston lataaminen
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Koulutus tai tutkinto
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellikokoelmat
Muut teokset
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Kirjailijan omat sanat
Makuasioita:
Lukeminen on ainainen ilon ja harmin aihe: olisi niin paljon luettavaa, mutta koskaan ei ehdi lukea niin paljon kuin haluaisi.

Monet kirjat ovat vaikuttaneet minuun ja omaan kirjoittamiseeni. Yläasteella luettu Tuntematon sotilas järisytti maailmaani, ja erityisesti ihastuin kirjan henkilöihin. Millaisia sankarihahmoja Rokka ja Koskela ovatkaan! Lukioajoilta taas muistan Arundhati Royn Joutavuuksien jumalan, joka ehkä ensimmäistä kertaa sai minut oikeasti ajattelemaan kielen käyttöä, sitä miten uskomattomia asioita kielellä voikaan tehdä.

Spefin puolelta minuun ovat vaikuttaneet erityisesti perinteistä fantasiaa edustavat teokset, niin klassikot kuin vähän uudemmatkin. Lempikirjailijoitani ovat mm. J. R. R. Tolkien, Ursula K. Le Guin, Robin Hobb, Patricia A. McKillip, George R. R. Martin ja Scott Lynch.


Minusta tuli kirjailija varmaankin aika perinteisellä tavalla. Olen lapsesta asti kirjoittanut paljon ja halunnut kirjailijaksi; kirjoittaminen on aina ollut minulle ”se juttu”, oikea tapa ilmaista itseäni.

Lapsena ja nuorena tärkeää oli se tuki, mitä sain sekä kotona että koulussa. Minulla oli aivan mahtavia opettajia, etenkin äidinkielen opettajia. Ala-asteella sain itse olla kirjoittamassa käsikirjoituksia koulunäytelmiin, joita luokkamme sitten esitti. Myös oma lähikirjasto oli minulle tärkeä. Se sijaitsi aivan koulun vieressä pienellä paikkakunnallamme, kun taas kaupunkiin olisi ollut matkaa 30 kilometriä. Surettaa ja vähän suututtaakin tämä nykyinen suuntaus, että lähikirjastoja vain lakkautetaan.

Olen aina ollut kiinnostunut hyvistä tarinoista ja olen ajatellut olevani nimenomaan tarinankertoja. Ehkä juuri siksi olenkin ajautunut kirjoittamaan fantasiaa. Fantasiakirjoissa on usein vahvoja, suuria tarinoita ja aitoa seikkailun meininkiä. Lisäksi spekulatiivinen fiktio antaa enemmän vapautta ja tilaa mielikuvitukselle kuin tiukka realismi. Mutta en silti sano, ettenkö joskus voisi kirjoittaa realismia – voisin hyvinkin, jos tulisi hyvä idea, joka vaatisi realistisen lähestymistavan.

Kirjoittajana olen pitkälti suunnittelija. Minulla on ollut tapana hahmottaa tarina aika hyvin etukäteen, ja sitten olen kirjoittanut suunnitelmani mukaisesti. Ehkä joskus jumitun suunnitteluvaiheeseen liikaakin. Täytyyhän kirjoittaessa olla tilaa myös yllätyksille. Olisi erittäin tylsää, jos tietäisi aivan tarkkaan etukäteen, millainen tekstistä tulee. Ja jokainen tarina vaatii omanlaisensa lähestymistavan.

Uskon myös siihen, että omia kirjoitustapoja voi jatkuvasti kehittää, ja itseään pitää haastaa kirjoittajana. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat, että kirjoittajakoulutus tekee kaikista kirjoittajista samanlaisia ja teksteistä tasapaksuja. Tuleeko näyttelijöistä, muusikoista ja kuvataiteilijoistakin tylsiä ja persoonattomia, kun he opiskelevat oman alansa arvostetuissa oppilaitoksissa?

Kirjoittaminen on minulle elämäntapa, mutta elämässä pitää toki olla muutakin. Kirjailijana olen vielä aloittelija, mutta olen jo huomannut, että tämä työ on täynnä ylä- ja alamäkiä, huippuhetkiä ja suonpohjassa rämpimistä. Ystävät ja läheiset auttavat jaksamaan myös huonoina päivinä. Mutta huonoja päiviä on onneksi paljon vähemmän kuin hyviä. Kirjailijan työ oli unelma-ammattini lapsena, ja se on sitä edelleen. Unelma, jonka eteen yritän tehdä töitä.
Elämäkertatietoa
Palkintoehdokkuudet:
Kuvastaja-palkintoehdokas 2013 (Karnin labyrintti)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat, kokoelmat:
Novelli "Sinisen yön jälkeen" teoksessa Meliwas ja muita kaupunkeja, (toim. Kantola et al.), 2017, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry.
Novelli "Kronikoitsija Mooermomkin viimeinen viesti" teoksessa Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista (toim. Suntila), 2016, Kuoriaiskirjat.
Novelli "Murhaajan kasvot" teoksessa Murhamystiikkaa: okkulttisia etsivätarinoita (toim. Saloranta & Pitkä) 2014, Tajunta Media.


Novelleja on ilmestynyt lehdissä:
Narvaranin linnut, Portti 2/2013
Unettomat, Tähtivaeltaja 3/2013
Kulkija, Usva 1/2013
Ei poikasi ole kuollut, Usva 1/2012
Tee minulle syksy, Portti 2/2011
Älä riko pintaa, Spin 3/2010
Tekstinäyte
Seuraavaksi hän oli maassa, jossa ei ollut lunta. Tähtitaivas aukeni yläpuolella ja tummanvihreä ruoho levisi jalkojen alla. Hän oli paljain jaloin ja saattoi tuntea ruohon pistelyn varpaissaan. Kaikkialla oli pensaita, upeita mustan ja vihreän sävyisiä pensaita, jotka kohosivat Dinjan pään korkeudelle. Hän käveli niiden läpi kuin la¬byrintissa, ja niitä oli loputtomasti. Mustia ruusuja. Ne olivat eläviä ja pehmeitä kuin hienoin kangas. Mustempia kuin yö.

Mikä tämä paikka on? Täällä en ole koskaan käynyt. Dinja käveli ruohossa ja liu’utti kättään ruusupensasta pitkin niin kuin oli liu’uttanut sitä Krionien laakson puuta vasten. Tämä ruusu oli erilainen kuin puut, se oli hento ja taipuisa ja kukat olivat valtavia.

Hän ei osannut varoa piikkejä vaan raapaisi sormensa niihin, ja äkkiä rumien sormien poikki kulki monta syvää punaista viiltoa. Paljaat käsivarret olivat verillä, ja Dinja juoksi etsimään äitiään. Pensaat kohosivat yhä korkeammiksi hänen sivuillaan, labyrintin seiniksi, ja hän juoksi kohti umpikujaa.

Dinja heräsi huutoonsa ja nousi istumaan huohottaen. Oli hiljaista; hän oli Rovan majatalossa ja turvassa. Hän räpytteli silmiään, mutta uni ei haihtunut kokonaan. Huoneen hämärässä näkyi ruusupensaiden varjoja.

(Karnin labyrintti, s. 93–94)