Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Vähänkö hyvä ritari
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Tykkään Eemun tarinoista siksi, että ne ovat jännittäviä ja hauskoja”, kertoi eräs nuori lukija. Sarjan viides osa Vähänkö hyvä ritari! jatkaa samalla otteella. Tapahtumat ovat juuri sen kokoisia, että alakoululainen voi kokea ne omakseen – siis sellaisia, että ne voisivat melkein tapahtua hänelle itselleen. Lukemista vauhdittaa myös kirjan visuaalinen ilme: lyhyet luvut, tekstiä rytmittävät puhekuplat ja runsas kuvitus.
Aloitapa koko juttu alusta, äiti pyysi. Mä aloitin. Kerroin, että mulla on vähemmän keräilykortteja kuin Aleksilla ja Micolla. Vain Emilialla on vielä vähemmän, mä selitin. (Mutta se johtuu siitä, ettei Emilialla ole yhtään korttia.)
Älä aloita ihan noin alusta, äiti pyysi.
SIIS MITÄ! Nytkö mun EI PIDÄKÄÄN aloittaa alusta? Mikseivät aikuiset koskaan tiedä, mitä ne haluavat? Ensin pyydetään kertomaan koko juttu, mutta sitten ei halutakaan kuulla sitä. Johtuukohan se siitä, että aikuisilla on aina niin kiire?
Eemun tarinoiden viidennessä osassa ritarikortit ovat vallanneet Eemun ja kavereiden mielet, mutta kaikkein arvokkainta, Mustaa Ritaria, ei ole kenelläkään. Vai onko sittenkin? Ainakin Aleksi ja Mico kertovat nähneensä sellaisen Matildalla. Harmi vain, että kortti sattuu aina olemaan jossain muualla, kun Eemu haluaa nähdä sen. Epäilyttävää!
Ritarihuumassa Eemu suunnittelee Emilian ja Micon kanssa mahtavaa linnaa, johon Eemun mielestä tulee ainakin nostosilta ja vallihauta. Emilia taas haluaa linnaan jotain ihan muuta: meikkihuoneen ja porealtaan. Eemu on kauhuissaan. Mitä ritarit sellaisilla tekevät?
Kun vielä Micokin kehuu Emilian suunnitelmia, Eemusta alkaa tuntua, että hänelle ei kerrota aivan kaikkea. Onkohan nyt meneillään jotain, mitä Eemu ei osaa aavistaakaan? Vai onko kaikkeen ihan järkevä selitys?
Maarit Nurmi tekee opettajansijaisuuksia alakouluissa. Hänen kirjoittamaansa Eemun tarinoita -kirjasarjaa on julkaistu vuodesta 2018 alkaen.
(Myllylahti)
Aloitapa koko juttu alusta, äiti pyysi. Mä aloitin. Kerroin, että mulla on vähemmän keräilykortteja kuin Aleksilla ja Micolla. Vain Emilialla on vielä vähemmän, mä selitin. (Mutta se johtuu siitä, ettei Emilialla ole yhtään korttia.)
Älä aloita ihan noin alusta, äiti pyysi.
SIIS MITÄ! Nytkö mun EI PIDÄKÄÄN aloittaa alusta? Mikseivät aikuiset koskaan tiedä, mitä ne haluavat? Ensin pyydetään kertomaan koko juttu, mutta sitten ei halutakaan kuulla sitä. Johtuukohan se siitä, että aikuisilla on aina niin kiire?
Eemun tarinoiden viidennessä osassa ritarikortit ovat vallanneet Eemun ja kavereiden mielet, mutta kaikkein arvokkainta, Mustaa Ritaria, ei ole kenelläkään. Vai onko sittenkin? Ainakin Aleksi ja Mico kertovat nähneensä sellaisen Matildalla. Harmi vain, että kortti sattuu aina olemaan jossain muualla, kun Eemu haluaa nähdä sen. Epäilyttävää!
Ritarihuumassa Eemu suunnittelee Emilian ja Micon kanssa mahtavaa linnaa, johon Eemun mielestä tulee ainakin nostosilta ja vallihauta. Emilia taas haluaa linnaan jotain ihan muuta: meikkihuoneen ja porealtaan. Eemu on kauhuissaan. Mitä ritarit sellaisilla tekevät?
Kun vielä Micokin kehuu Emilian suunnitelmia, Eemusta alkaa tuntua, että hänelle ei kerrota aivan kaikkea. Onkohan nyt meneillään jotain, mitä Eemu ei osaa aavistaakaan? Vai onko kaikkeen ihan järkevä selitys?
Maarit Nurmi tekee opettajansijaisuuksia alakouluissa. Hänen kirjoittamaansa Eemun tarinoita -kirjasarjaa on julkaistu vuodesta 2018 alkaen.
(Myllylahti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
219