Korpikomissaari

Ensimmäiseen virkapaikkaansa syrjäiselle Ylä-Savolaiselle erämaakoululle saapunut nuori opettaja saa pian huomata, että 1930 -luvun korpimailla virkavalta on kaukana ja laki on yhtä kuin vahvemman oikeus. Kun koulun edellinen opettaja oli erehtynyt arvostelemaan seudun rikasta napamiestä ja hänen kahta hulttiopoikaansa, oli hänet välittömästi irtisanottu. Koska uusikaan opettaja ei halunnut marssia korpikomissaarin pillin tahdissa, oli konflikti väistämätön. Kieltolaki oli juuri kumottu, mutta syrjäseuduilla pontikan keitto ja myynti jatkui entiseen tahtiin - konjakkiherrojen lailliset, mutta kalliit ja hankalasti hankittavat litkut eivät korven kansan suussa juurikaan maistuneet. Pankkeihinkaan ei luotettu, joten maaperä väkivaltaisellekin koronkiskonnalle oli otollinen. Kun oli tarpeeksi röyhkeä, rikastuminen köyhän ja yksinkertaisen korpimaan asukin kustannuksella oli helppoa. Raha ja väkivalta eivät kuitenkaan aina takaa sitä, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Usein lopputulos on myös käyttäjilleen tuhoisa. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.