Keskustelu

PaMiVu

15.1.2020

Lukija: Erja Manto (Yle/äänikirja) Mirdjan olen toki lukenut joskus nuorena ja nyt tartuin siihen äänikirjan muodossa. Tämä kuuluu niihin kirjoihin, jotka ovat vanhanaikaisia ja enemmän ehkä jäävät heijastamaan omaa aikaansa kuin tuovat jotain tähän päivään. Toki naisen/ihmisen emansipaatio tai ihmisten ajatukset rakkaudesta ja parisuhteesta ovat ikuisia asioita, joita aina pohditaan, mutta silti en osannut tästä kirjasta rakentaa kovin paljon siltoja tähän päivään. Mirdjassa ärsyttää se, että hän nostaa itsensä muiden yläpuolelle; mikä on tämä suuri taiteilijuus, joka ei oikein näytä ikinä toteutuvan tai olevan Mirdjan elämäntehtävä (tai työ)? Sen sijaan, että hän eläisi, hän täyttää elämän jatkuvalla pohdinnalla ja analysoinnilla! Hän myös epäilee koko ajan ja antaa itsensä olla ilkeä. Ja sitten kun hän menee naimisiin, niin sen sijaan, että tekisi töitä sen eteen, että loisi itselleen hyvän ja erilaisen avioliiton, niin hän vain valittaa sortumistaan erehdykseen. – Eli kyllä, lukija eläytyy ja tunteita herää; sen tämä kirja saa aikaan. 2/2020