Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

4.2.2015

Kirja kertoo pojasta joka näkee bileissä tytön jonka oliivinvihreät silmät vaikuttavat tutuilta. Seuraavana aamuna ovikello soi, ja tyttö siellä seisoi. Tytön nimi oli Veera ja ilmenee että hän on pojan lapsuudenystävä. He viettivät monta päivää yhdessä etsien kivihuonetta, paikka metsässä missä he olivat leikkineet usein lapsina. Pojka, jonka nimi on Joona, ei ole varmaa tunteistaan Veeraa kohtaan, koska hän on jo varattu. Mutta mitä tapahtuu kun tyttöystävä palaa kaupunkiin matkaltaan, ja ilmenee että hänkään ei ole ollut ihan uskollinen?

Loppu oli parasta kirjassa, koska se oli jännittävä. Alussa oli vaikeaa saada kirjan juonesta kiinni. Kirja oli vähän liian pitkiin vedetty.

Sivupiirin käyttäjän arvio

2.2.2015

"Muistin elävästi hetken, jolloin värit palasivat. Silmät edessäni olivat kuin kaksi vihreää oliivia. Katseiden kohtaaminen tuntui samalta kuin olisi painanut käden pienoisjunaradan muuntajan päälle; sähköisestä värinästä kasvoi todentuntuisin déjà vu, jonka olin koskaan kokenut."

Fagerholmin bileitten oliivisilmäinen tyttö jää kaivertamaan Joonan mieleen. Seuraavana aamuna itse salaperäisyys ilmestyykin hänen kotiovelleen, eikä poika tiedä mitä ajatella, juostako mukaan vai sulkea ovi...

Kirjassa on parasta kaikki se salaperäisyys ja kuinka kukin asia selviää kun on selvitäkseen...

Pidin tästä kirjasta, se oli mukavan lyhyt näin vaihteeksi. Kirjassa ei ole kuin 132 sivua ja ne lukeekin sitten todella nopeasti. Juoni vetää mukavasti mukaansa todentuntuisuudellaan ja jos nyt näin voidaan sanoa, niin jonkinlaisella erilaisuudellaan. Se puskee kirjassa eteenpäin kuin oikeassa elämässäkin; arvaamatta ja virheiden kautta. Kirja täytti odotukseni... (no one / Sivupiiri)