Keskustelu

Osallistu kommentointiin teossivulla.

TuomasA

21.1.2021

Tuoreimman kirjallisuuden nobelistin ensimmäinen kokonaisen runokokoelman suomennos. Sivuilla esiintyy öisiä hahmoja ja kulkijoita; kokoelmassa on paljon unia, pienoiskertomuksia joissa kuolleet elävät, tulevat vierailulle, pyytävät ja käskevät. Erityisesti lapsuudenperheen kanssa eletään yhdessä monissa kohtauksissa. Muistot ovat todentuntuisia mutta silti kaukana, toisissa ajoissa ja paikoissa, jotka hahmotellaan vähäeleisin kuvin. Välillä vastaan tulee suuria ajatuksia, välillä taas runo soljuu kuin jutustelu, eikä lukiessa tule pysähdeltyä; sanomisen kaaret ovat pitkissä runoissa laajempia. Erityisesti minua kiehtoo Glückin tapa kirjoittaa ikään kuin keskeltä ajatuksen muodostumista. Kirjoittamisen prosessiakin käsitellään. Teksti on kirkasta ja kulkee läpi vaihtelevien maisemien ja todellisuuden tasojen. Kirjassa on sekä säe- että proosarunoja, ja suosikeikseni nousevat ehkä proosamuotoiset tekstit, jotka sanovat tiiviissä muodossa paljon. Odotan mielenkiinnolla keväällä ilmestyvää esseekokoelman suomennosta.

”Aistin kadonneiden sanojen / makaavan seuralaistensa kanssa / kuin sellaisen elämäkerran katkelmat, / jota kukaan ei ole vaatinut omakseen.” (s. 32)

”Hän on siinä kohdassa elämää, missä niin palaaminen alkuun kuin jatkaminen loppuun tuntuu sietämättömältä; siksi hän on päättänyt pysähtyä tähän, asioiden keskelle, vaikka hän onkin sen takia muille esteenä, kuten meille itsellemme.” (s. 49)

”Suljin silmäni. Minua repivät kahtaalle vastakohtaisuuksien rakenne / ja kertomuksen rakenne -” (s. 63)