Keskustelu

Osallistu kommentointiin teossivulla.

TuomasA

22.7.2021

17-vuotias tyttö haluaa kuolla kuolematta, joten hän kiipeää puuhun ja aikoo jäädä asumaan sinne. Romaani alkaa viiden tähden teoksena, on paljon säkenöiviä lauseita ja merkintöjä ansaitsevia ajatuksia. Päähenkilö on loistava tyyppi, minäkerronta sinkoilee riemastuttavasti. Tietyt teemat alkavat vähitellen toistua; kirjoituskilpailuihin osallistuneena on helppo samastua tytön epäreiluuden tunteisiin hänen palatessaan häviämäänsä koulun romaanikilpailuun ja opettajan negatiivisiin kommentteihin yhä uudelleen ja uudelleen. Tyttö kertoo myös perheestään, kuten masentuneesta äidistään ja kiroilevasta mummistaan, sekä menneistä keskusteluistaan ystäviensä kanssa.

Ongelmana tällaisessa ideoiden tykityksessä on, että se harvoin kestää laajan teoksen alusta loppuun; tämäntyylisten kirjojen ideaalipituus on alle 200 sivua, ja Tyttö puussa pitää sisällään 350. Huomaan kyllä tsemppaavani kirjaa monissa kohdin, olen sen puolella; ajoittaisesta runsaaseen vyörytykseen väsymisestä huolimatta kirja vie eteenpäin, ja haluan tietää, miten lopulta käy tytölle puussa. Näkyviin avautuvat myös Turkin lähihistoria, nykypäivän tilanne, konfliktit, mielenosoitukset, nuorten halu muuttaa maata ja maailmaa. Rakkaustarinoitakin romaaniin mahtuu, niin suurempia kuin pienempiä. Tyttö puussa sopii nähdäkseni myös nuorille lukijoille, sellaisille teini-ikäisille jotka ovat jo tottuneempia romaanien lukijoita eivätkä ahdistu liikaa ajoittaisista väkivallan kuvauksista. Turkkilaisen nykyromaanin suomennoksen toteuttaminen on Fabriikilta taas kulttuuriteko.

”Nauraminen on toimintaa, joka saa ihmisen tolkkuihinsa. Samalla tavalla kuin tuuli vie jotain mukanaan paikasta toiseen. Nauru on järjen ja sielun tuuli. Se nappaa mukaansa ja kuljettaa olinpaikasta toiseen. Nauraminen on merkki siitä, että nykyinen olinpaikka ei ole enää auvoisa.” (s. 24)

”Minä en osaa nauttia hetkestä. Mielessäni pyörii aina seuraava askel. Mieleni ei siis saa koskaan olla rauhassa. Olisin halunnut kertoa teille kaikista tunteistani kauniimmin. Mutta voimani riittävät vain tähän.” (s. 84)

”Ystävät hyvät, jos jossain nuoret, naiset ja lapset kärsivät, se paikka on perseestä. Jos olisin sinun saappaissasi, niin pakenisin taakseni katsomatta, mutta meni ihminen minne tahansa, kotimaan aave löytää hänet aina.” (s. 317)