Keskustelu

TuomasA

10.3.2020

joo eli kokeellinen romaani

toteuttaa internetin estetiikkaa ja samalla jo nimestä syntyy viittaus esim. harry salmenniemen tuotantoon, vrt. runojä

sit on myös kollaasia

näin jonkun kommentin facessa että joku ois verrannu aronpuron aperitiffiin, mut oon lukenut siitä vasta alun niin en voi sillee analysoida

ja sit on tietty ekholmin rakkaus niinku

mut tää on melkein pelkkää chattia koko kirja eikä mitään puheen litteroinnin illuusiota, ja tässäkin on sellainen tietty kerros että kyseessä ois materiaali joka on löytynyt jostain

ekholmilaista on myös ironia ja kyynisyys jotka tässä tuntuu jotenkin vielä ahdistavammilta

kuten purokuru itsekin sanoi messuilla että tästä oli sanottu (metapuhetta ja -tasojakin on muuten paljon) että tää ei tarjoa pakofantasiaa kuten täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

vaan tää kyynis-ironinen vilpittömyyden välttely tuntuu kehältä josta ei voi päästä pois

ja onhan näissä keloissa paljon samastuttavaa ja tunnistettavaakin

sit taas miettii, että millaista elämä on jossain keski-pohjanmaan maaseudulla vrt. kalliolaisen kulttuurialan pätkätyöläisen elämä

kun vaikka mäkin oon helsinkiläinen "kulttuurityöntekijä" niin en silti oo muistaakseni koskaan käynyt rytmissä

en ylipäätään liiku kalliossa kauhean usein, varsinkaan missään "yöelämässä"

nyt mulle tulee näistä lainausmerkeistä mieleen kirjassakin mainittu iida sofia ja jotenkin hauskaa että tässä namedroppaillaan aika paljon vaikka tekijä on kirjoittanut ironisesti paperi t:n teksteistä

ellei se itsessään jo oo kommentti johonkin, emt meni sit vaan ohi

sinänsä tästä syntyy välillä jonkinlainen "autenttisuuden" vaikutelma

(en pääse noista lainausmerkeistä enää irti, niistä muuten tulee mieleen myös ishiguron pitkän päivän illan stevens, hitto mä nauroin siinä kirjassa lainausmerkkien käytölle, se oli hillitöntä, upeaa; tämä oli muuten vilpitöntä tunteen ilmaisua)

merkitystä on tietysti ollut materiaalin järjestämisellä

hassua miten välillä lukiessa tuntui, että oli varmasti kuullut jonkin repliikin jo mikä meitä vaivaa -jaksossa, ja varmaan niitä olikin poimittu

mutta joo, ei tää lukukokemuksena ollut niin päräyttävä kuin odotin TAAHLK:n perusteella

ehkä se "kokemus" jäi sen ironisen etäisyyden taakse kyynisyyden jähmettämäksi

ehkä sekin tämän kirjan kanssa vaan sopi kuvaan

jätän pisteen laittamatta perään, sekin liittyy

"mä olen lakannut seuraamasta joitain 'menestyjiä' instassa ym koska ärsyttää niiden menestymiselämä ja pelkään että mustakin tulee menestyjä mutta samalla haluisin sellaiseks" (s. 19)