Sivupiirin Päivän täyt

Sivupiiri: Ajankohtaista | Täky

Pihla piirtää parhaan ystävän

Pihla piirtää parhaan ystävän

15.2.2024 | Jaa täky | Teostiedot
Pihla on jo koululainen, mutta häntä pelottavat monet asiat, kuten eksyminen äidistä kaupasta, bakteerit ja se, miten oikein pitäisi käyttäytyä muiden seurassa. Asiaa ei auta, että pikkuveli Mehupurkki saa jatkuvasti hengenahdistuskohtauksia ja häntä täytyy käyttää sairaalassa. Uusi lukuvuosi on juuri alkanut ja Pihlan entinen paras kaveri Veera on muuttunut oudon vältteleväksi ja kaveeraa ilkeän Raisan kanssa.  Pihla käy tunnetaitopettaja Himasen luona ja alkaa kirjoittaa päiväkirjaa, jonka omistaa rakkaalle koiralleen Kosmokselle. Pihla huomaa, että Himasen luona käy muitakin oppilaita koulusta. Etenkin tavauskilpailua jännittävä Maria ja huvipuistolaitteista intoileva Viljo vaikuttavat mukavilta. Mutta Raisa ei hyväksy Pihlan uusia kavereita tai noloa kuviskerhoa ja Veera on nykyään kaikessa Raisan kannalla. Pelkääminenkin on kuulemma noloa, joten Pihla yrittää parhaansa mukaan kääntää huolilamppunsa himmeämmälle. Miten pitkälle Pihla on valmis menemään säilyttääkseen välit parhaaseen ystäväänsä?  Nuorten jännityskirjoista tunnetun Sara Shepardin lastenkirja Pihla piirtää parhaan ystävän käsittelee lempeästi ja hauskasti erityisherkän lapsen kouluarkea ja ystävyyden kommervenkkejä. Sarjakuvamainen, pelkistetty kuvitustyyli tuo mieleen Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat. Pihla piirtää parhaan ystävän sopii mainiosti pienemmille alakoululaisille ekaluokkalaisista alkaen. Kirjan on kääntänyt Outi Järvinen.   

Lumiyö

Lumiyö

1.2.2024 | Jaa täky | Teostiedot
Lyytin perhe on muuttanut aivan vieraaseen paikkaan. Lyyti jää yksin kyynärsauvoihinsa nojaten katsomaan muiden lasten leikkejä. Maahan on satanut lumivalkea vaippa, joka on tehnyt kaikesta uutta ja ihmeellistä, mutta Lyyti ei uskalla mennä mukaan ja häntä katsotaan oudoksuen. Lyyti ei ole koskaan ennen nähnyt lunta ja on ainoastaan kuullut äitinsä kertovan siitä tarinoita. Yöllä Lyyti näkee unta, jossa lumi kutsuu hänet leikkiin ja taianomainen lumiveistosten maailma herää henkiin. Öinen ihme tekee Lyytistä rohkeamman, eivätkä lumi ja vieraat lapset arastuta aamun koittaessa enää yhtä paljon. Turvaa tuo myös paikka vuoteessa lämpimän peiton alla omien vanhempien välissä.  Sari Airolan kuvitus on herkkää ja sävyt talvisen hentoa sineä. Lapsen mielikuvitus ja arkinen maailma lomittuvat saumattomasti yhteen. Hempeän kuvakirjan teemoina ovat ystävyys, erilaisuus, muuttaminen ja talvi. Päähenkilö Lyytin liikuntarajoitteisuus lisää lastenkirjallisuuden monimuotoisuutta ja antaa samastumiskokemusta sellaisille lapsille, jotka harvoin pääsevät kirjallisuudessa esiin. Samalla aihe jää hienovaraisesti vain yhdeksi pieneksi osaseksi taustalle. Lumiyö hehkuu kotoisaa ja lämminhenkistä tunnelmaa, mutta samalla kirja myös tarjoaa talven taikaa.   

Toisinaan valo hiipuu

Toisinaan valo hiipuu

10.1.2024 | Jaa täky | Teostiedot
Terapian päättyminen täyttää Tuulikin epätoivolla. Hän ei ole valmis käsittelemään ahdistustaan yksin ja työvoimatoimistokin pistää hänet kahvilaan työkokeiluun, josta ei tahdo tulla mitään. Mitä voi nuori aikuinen tehdä ilman opiskelupaikkaa ja työkokemusta? Eläkkeellä oleva naapuri samasta kerrostalosta pyytää Tuulikkia kissavahdiksi ja luo samalla valoa Tuulikin mielessä myllertävään sysimustaan pimeyteen. Tuulikin välit äitiin ovat ristiriitaiset ja isää hänellä ei ole, joten naapurista tulee nopeasti tärkeä turvasatama. Emma Sofianna Söderholmin Toisinaan valo hiipuu kuvaa viiltävän rehellisesti aikuistuvan nuoren kipua ja yhteiskunnan turvaverkkojen haurautta. Sitä miten yksin voidaan ahdistuksen ja itsetuhoisuuten kanssa jättää. Dialogi on aitoa ja psykologinen kuvaus realistisen uskottavaa. Vaikka romaani tarjoaa hidasta edistymistä ja toivoa, se ei tarjoa helppoja ratkaisuja. Toisinaan valo hiipuu tarjoaa samaistumispintoja ja vertaistukea erityisesti ahdistuksen kanssa kamppailevalle nuorelle, mutta sen lukeminen olisi erittäin tärkeää myös aikuisille, joilla on valtaa vaikuttaa nuorten pahoinvoinnin ehkäisemiseen.  Mielenterveyden teemoja käsitteli myös Söderholmin aiempi, päihteiden käyttöön keskittyvä esikoisteos Edes hetken elossa. Kirjailija on myös toimittanut yhdessä Heikki Savolan kanssa sitaattikirjan Syitä elää. Siinä suomalaiset kertovat nimettöminä asioista, jotka ovat auttaneet heitä selviämään vaikeimman yli.   

Monen mutkan tonttumatka

Monen mutkan tonttumatka

18.12.2023 | Jaa täky | Teostiedot
Joulu lähestyy, mutta 11-vuotias Pyry on apealla mielellä. Vanhemmat riitelevät ja koulussa kiusataan. Kiusaajiaan paettuaan Pyry päätyy kahvilaan, jossa nautittu ihmeellinen kaakao antaa hänelle kyvin nähdä ihka oikeita tonttuja. Pyry ystävystyy innokkaan tonttuoppilas Tuiskun kanssa ja joutuu vaaralliseen seikkailuun, kun Tuisku tarvitsee hänen apuaan.  Tuisku johdattaa Pyryn tonttujen salaiseen valtakuntaan, josta löytyy niin pelottavia hirviöitä kuin kutkuttavaa taikaakin. Pelastuakseen Pyryn on valjastettava oma voimansa, tultava sinuiksi tunteidensa kanssa ja luotettava ystävyyteen. Joulun aikaan paljastuu salaisuuksia myös hänen omasta perheestään.  Liina Putkosen Monen mutkan tonttumatka on lumoava jouluinen fantasiaseikkailu, jossa riittää sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita että suloista joulun taikaa. Nora Surojeginin mielikuvituksekas kuvitus lisää satumaista tunnelmaa ja viittailee fantasiaklassikoihin. Hauskan herkulliset ja kekseliäät tonttufantasiamaailman yksityiskohdat ilahduttavat, ja seikkailu vie mennessään. Erityisen hyvin Monen mutkan tonttumatka sopii joululukemistoksi velhokoulufantasiaa fanittaville, ja kirjaa voi myös lukea yhdessä ääneen esimerkiksi joulukalenterina. 

Main kamalan tyhmä päivä

Main kamalan tyhmä päivä

16.11.2023 | Jaa täky | Teostiedot
On sateinen päivä ja mikään ei mene Main mielen mukaan. Isä ei ymmärrä, ettei voileivälle saa laittaa juustoa ja vanhemmat tiuskivat toisilleen. Main vatsassa alkaa murista tiikereitä, jotka muuttuvat päivän aikana aina vain ärhäkämmiksi, kun päälle pitää pukea haalarit, vaikka kellään muulla ei ole. Sitten päiväuniaikaan paha mieli vyöryy päälle ja tiikerit pääsevät valloilleen. Kamalan tyhmä päivä onneksi saa paremmin käänteen, kun päiväkodissa lohdutetaan ja äiti tulee aikaisemmin hakemaan kotiin. Ehkä ikävästä sadepäivästäkin voi lopulta tulla hyvä? Entä onko äidissä ja isässäkin ehkä pikkuisen tiikeriä… Sanna Sofia Vuoren kirjoittama Main kamalan tyhmä päivä on arkinen kuvakirja, joka eläytyy taitavasti lapsen näkökulmaan ja tuo aitoudella ja lämmöllä esiin pieniä murheita ja arkipäivän vastuksia, joista joskus voi kasvaa tiikereitä. Kirja sopii erityisen hyvin piristämään lapsiperheen marraskuista päivää, mutta annettavaa sillä on kaikenikäisille. Nadja Sarellin värikäs ja monimuotoinen kuvitus yhdistää harmonisesti mielikuvituksekkaan tunnekuvauksen ja lempeän arkisuuden.

Sisäsiisti

Sisäsiisti

28.8.2023 | Jaa täky | Teostiedot
”Haluaisin katsoa niitetyn pellon ylitse, antaa variksen sivuuttaa minut kuin luontaisen seuralaisen. Haluaisin tulla havaituksi juuri metsän rajalla, siellä missä saattaisin vielä olla pelkkä harha.”   Esra on lukion toisella opiskeleva transpoika, joka yrittää luovia ihmissuhteiden, kulttuuripiirien ja perhesiteiden ristiaallokossa. Näennäisesti Esran elämän voisi kuvitella olevan kadehdittavan täydellistä: isä on tunnettu elokuvaohjaaja, perhe varakas ja hyväosainen, ja kaverit räiskyviä persoonia. Pinnan alla kuohuu kuitenkin pahoinvointi, ulkopuolisuuden tunne nostaa päätään ja ihmissuhteissakin on myrkyllisyyttä ja vallan väärinkäyttöä. Elokuvaohjaajaisä on tehnyt Esrasta näyttelijän jo lapsena, äiti kirjoittaa autofiktiota ja siskolla on syömishäiriö, johon perheessä suhtaudutaan lähtökohtaisesti joko mitätöiden tai julmasti – suhtautujasta riippuen.   Miska Valoksen esikoisteos Sisäsiisti on kirja omien ihmisten ja oman turvaverkon löytämisestä. Teos käsittelee nuoruutta ja aikuistumisen kokemusta uskottavasti ja hahmojaan säästämättä – kirjan henkilöt ovat inhimillisiä, moniulotteisia ja enemmän tai vähemmän hukassa itsensä kanssa. Valoksen kieli on kunnianhimoista ja vivahteikasta: dialogeissa ilmaisu on ajoittain hyvinkin pelkistettyä, kun taas Esran ajatukset ja ympäröivän maailman kuvaus on kerrottu kiehtovalla ja kuvailevalla kielellä.   Sisäsiisti on taidokkaasti rakennettu, hyvässä rytmissä etenevä kirja, joka sopii erinomaisesti luettavaksi niin nuorille kuin aikuisillekin.

Tähtitornin vampyyri

Tähtitornin vampyyri

30.5.2023 | Jaa täky | Teostiedot
Kaupunkiin on talven aikana rakennettu näyttävä, arvoituksellinen torni. Mysteerijengin jäsenet Iivo ja Nico lähtevät tutkimaan asiaa. He saavat selville, että tornin on rakennuttanut Berta von Valkia - salaperäinen taiteilija, joka pitää tornin ovea lukittuna. Vastoin kaikkia odotuksia, Berta on saanut tähtitornin rakentamiseen luvan! Naapurit tosin tuntuvat jälkikäteen ihmettelevän, miksi eivät vastustaneet hanketta ankarammin... Jotain muutakin outoa tornissa on: joku hiippailee siellä öisin ilman lupaa. Kuka kutsumaton vieras on, ja mitä hän haluaa? Mysteerijengin ei auta kuin tarttua toimeen ja selvittää, mistä salaperäisessä tähtitornissa on kyse! Juha-Pekka Koskisen kirjoittama ja Saana Nyqvistin kuvittama Tähtitornin vampyyri on Mysteerijengi-sarjan toinen osa. Edellisen kirjan lailla myös tämä tarina tarjoilee lukijalle jännitystä, yllätyksiä ja odottamattomia kohtaamisia. Kirja on vetävästi kirjoitettu ja sujuvasti etenevä, eikä siitä puutu huumoria ja nokkelaa sanailua. Mysteerijengi: Tähtitornin vampyyri on alakouluikäisille sopiva jännityskirja, joka pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.

Kaksi tätiä nimeltä Veera

Kaksi tätiä nimeltä Veera

17.5.2023 | Jaa täky | Teostiedot
Esterin ja Viljamin vanhemmilla on ollut pipo kireällä jo jonkin aikaa, joten he päättävät viedä itsensä huoltoon. Se tarkoittaa sitä, että lapset pääsevät Veera-tädille hoitoon. Mutta kummalle Veeralle? Sekä äidin että isän sisko on nimeltään Veera, ja nyt kumpikin heistä odottaa lapsia luokseen! Tilanne saadaan kuitenkin ratkaistua: Esteri ja Viljami menevät ensimmäiseksi yöksi Raita-Veeralle ja seuraavaksi yöksi Pallo-Veeralle.   Kummallakaan Veera-tädillä ei ole omia lapsia, mutta heistä on hauska olla osa Viljamin ja Esterin elämää. Mukavien touhujen ohessa lapset juttelevat tätiensä kanssa siitä, miten perheet ovat erilaisia: kaikki aikuiset eivät halua omia lapsia, ja jotkut aikuiset eivät voi saada omia lapsia, vaikka haluaisivatkin. Elämä voi silti olla hyvää ja onnellista, ja siitä voi rakentaa itsensä näköisen kokonaisuuden. Anna Elina Isoaron kirjoittama Kaksi tätiä nimeltä Veera on hurmaava kuvakirja elämäntyylien ja perheiden monimuotoisuudesta. Kirja on mukavaa luettavaa: se ei arvota, vaan tuo lempeästi esiin sen, miten jokaisella on oikeus omanlaiseensa elämään. Mira Malliuksen kuvitus on värikäs ja ilmeikäs, se tukee tarinaa erinomaisesti. Kaksi tätiä nimeltä Veera sopii luettavaksi kaiken ikäisille.

Kaisla ja Isla - Pystykorvatalvi

Kaisla ja Isla - Pystykorvatalvi

3.5.2023 | Jaa täky | Teostiedot
Kaisla on muuttanut isänsä uuteen perheeseen asumaan äitinsä kuoleman jälkeen. Perhe ei tunnu omalta: pikkuveljet ovat rasittavia, äitipuoli ei ymmärrä Kaislaa, ja vaikka isä on kiltti, ei hänellä ole riittävästi aikaa juuri Kaislalle. Lohtua tuo Kaislan pieni pystykorva Kashmir, jonka pehmeään turkkiin on hyvä painaa kasvot, ja jonka kanssa voi kuljeskella tuntikausia metsässä kaikessa rauhassa luontoa tarkkaillen.Isla puolestaan muuttaa isänsä kanssa Kaislan naapuriin. Islan vanhemmat ovat eronneet ja äiti on vienyt mukanaan perheen koiralauman. Koirien keskellä kasvanut Isla tuntee olonsa tyhjäksi ja kodin vieraaksi, kun yhtäkkiä mistään ei kuulukaan tassutusta. Islalle koiraharrastus on koko elämä, Kaislalle puolestaan erilaiset termit ja koirarodut ovat täysin vieraita. Eroavaisuuksilla ei kuitenkaan ole merkitystä, kun tytöt kohtaavat toisensa metsässä ja tutustuvat: rakkaus koiriin yhdistää. Pian Kaisla ja Isla ovat erottamaton parivaljakko. Helena Meripaasin kirjoittama Pystykorvatalvi aloittaa Kaislasta ja Islasta kertovan kirjasarjan. Kirjassa käsitellään uudenlaista perhearkea ja muutoksiin sopeutumista. Tarinan keskiössä ovat kuitenkin koirat, eläinharrastus ja lemmikkiarki: onnistumiset, oivallukset, haasteet ja pulmat. Kirja vilisee erilaisia koiraharrastustermejä, jotka onneksi pääosin avataan myös aihetta tuntemattomalle lukijalle ymmärrettävään muotoon. Pystykorvatalvi sopii luettavaksi alakouluikäisille koirien ystäville! 

Freestyle

Freestyle

14.4.2023 | Jaa täky | Teostiedot
Kai ja Mandi ovat erottamattomat ystävät. He eivät muista aikaa ennen toisiaan – eivätkä aikaa ennen tanssia. Tanssisalissa ei tarvitse miettiä muuta kuin rytmiä ja liikettä... Yhteiskunnan ääneen lausumattomat säännöt unohtuvat ja kaikki ylimääräinen jää salin ulkopuolelle. Askelkuvioihin tulee kuitenkin säröjä, kun Mandi ihastuu tanssikoulun tyttöön. Samaan aikaan Kai ahdistuu omista ajatuksistaan: omaa paikkaa on vaikea löytää. Hän ei tiedä, kiinnostaako seurustelu häntä ylipäätään, ja ulkopuolisten oletukset tuntuvat tukahduttavilta, vääränlaiseen muottiin pakottamiselta. Mitä sitten tapahtuu, jos Mandi alkaa seurustella? Jääkö Kai yksin? Entä, jos mikään ei enää yhdistä heitä? Freestyle on säeromaani, joka on täynnä vimmaista rytmiä – niin kielellisesti kuin tarinallisestikin. Kirjan keskiössä on Kain ja Mandin ystävyys, jota kirjailija Dess Terentjeva kuvaa lämpimästi ja samastuttavasti. Päähenkilö Kain identiteettipohdintaa tuodaan lukijalle esiin tanssivertauksin, ja aseksuaalisuuden kuvaus on uskottavaa ja ajatuksia herättävää: yhteiskunta on täynnä oletuksia ja otaksumia, joita tyrkytetään ihmisille jo pienestä pitäen. Mutta mitä, jos ei sovikaan odotuksiin? Kirjassa näkyy Terentjevan tanssiharrastuneisuus, samoin kuin laaja ymmärrys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Freestyle on nopealukuinen kirja, jonka sävyt vaihtelevat sujuvasti epävarmuudesta riehakkuuteen ja varovaisuudesta rohkeuteen. Kenties aina ei olekaan pakko tanssia ennalta määrätyn koreografian mukaan, vaan jokaisella on oikeus luoda omat askeleensa. Freestyle sopii erinomaisesti luettavaksi yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.

Kettu ja hiljaisuus

Kettu ja hiljaisuus

23.3.2023 | Jaa täky | Teostiedot
”Olipa kerran kuparipannun värinen kettu. Ketun korvat olivat hyvin herkät.” Pieni, pitkäkorvainen kettu asui Metsäkulmassa, onkalossa maan alla. Siellä oli viileää, hämärää, kodikasta ja hiljaista – mutta ei tarpeeksi hiljaista herkkäkorvaiselle ketulle. Metsä oli täynnä ääniä, jotka sattuivat ketun korviin: vasaran nakutusta, musiikin pauhua, rämähdyksiä ja kolinaa. Kettu lähti etsimään hiljaisuutta. Se löysikin sitä esimerkiksi kärpässienen lakin alta ja kirjasta, jonka välissä joku oli kuivannut neliapilan. Hiljaisuutta oli myös siinä aamussa, jossa herätessä satelee hiljalleen lunta. Mutta silti äänet ja meteli löysivät aina ketun luo. Eräänä päivänä kuparipannun värinen kettu ymmärsi, että joskus täytyy pitää meteliä saadakseen hiljaisuutta. ”Olkaa hiljaa! Metsässä on aivan liikaa meteliä!”, se huusi.  Se havahdutti muutoksiin: hiljaisuudelle raivattiin tilaa, meluisia asioita tehtiin vain tiettyyn aikaan päivästä ja korvatulppia jaettiin ilmaiseksi kaikille halukkaille. Metsäkulmassa oli viimein tilaa hiljaisuudelle – kaikki oli hyvin. Reetta Niemelän Kettu ja hiljaisuus on suloinen, kauniisti kirjoitettu kuvakirja erityisherkkyydestä ja siitä, miten kuormittava arkinen ympäristömme voi toisinaan olla. Tekstiilisuunnittelija Eri Shimatsukan lempeä kuvitus tukee tarinaa. Kirja sopii luettavaksi kaiken ikäisille. 

Melli on minun

Melli on minun

9.3.2023 | Jaa täky | Teostiedot
”Minulle tulee lämmin ja onnellinen olo, kun vain ajattelenkin Melliä. Ei haittaa, vaikka en ole erityisen hyvä ratsastamaan. Voimme Mellin kanssa melkein lukea toistemme ajatuksia.”   Melli on ruskea, liinaharjainen shetlanninponi, joka asustaa yhdessä kimon newforestinponi Kapun kanssa. Ponit ovat Emman isosiskon Fannin, mutta Emma saa ratsastaa Mellillä ja auttaa ponien hoitamisessa joka päivä koulun jälkeen. Aina se ei tunnu reilulta – miksi Fannilla on kaksi ponia ja Emmalla ei yhtään? Toisinaan ponien hoitaminen on raskasta: heinät pistelevät ihoa, karsinoiden siivoaminen vaatii voimia ja ponien hoitaminen vie niin paljon aikaa, että kavereiden näkeminen jää vähemmälle.   Eräänä päivänä Emma saa tarpeekseen. Hän päättää jättää ponit koulun jälkeen ruokkimatta ja mennä sen sijaan kaverilleen kylään. Yllättäen siellä ei olekaan hauskaa: mielessä kummittelee koko ajan Mellin ilme, kun kukaan ei ilmestykään heinätukon kanssa paikalle… Lopulta Emma huomaa, että mukavatkin asiat muuttuvat ikäviksi, jos niihin ryhtyy muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Ja kenties, jos Melli-ponia hoitaa oikein hyvin ja vastuullisesti, sen voi sittenkin saada ihan omakseen…   Melli on minun -kirja aloittaa uuden helppolukuisen kirjasarjan, joka käsittelee tallielämää ja ponitouhujen ihanuutta. Kirja ei ole silkkaa hehkutusta, vaan tuo esiin myös hevosten pitoon liittyvän vastuun ja työn määrää. Tallielämä on välillä raskasta ja vaatii hurjasti aikaa  – lopulta se on kuitenkin aika ihanaa!   Kirja sopii luettavaksi noin 6-8-vuotiaille hevosten ja ponien ystäville.

Aarre - novelleja

Aarre - novelleja

24.2.2023 | Jaa täky | Teostiedot
Laura muuttaa takaisin Suomeen ja aloittaa uudessa koulussa. Soline on saanut ystävän, jota voi kuitenkin tavata vain kotonaan. Luka jättää koiransa vain muutamaksi minuutiksi kaupan eteen, mutta siinä ajassa se katoaa. Kerttu istuu bussissa Achimin viereen. Kerttu vaikuttaa mukavalta, mutta onko hän sitä? Aarre on novellikokoelma, joka sisältää useiden kirjailijoiden kirjoittamia selkonovelleja. Novellien päähenkilöt ovat yhtä novellia lukuun ottamatta nuoria: tekstit kuvaavat nuorten elämää ennen, tänään ja tulevaisuudessa. Aarteen novellit edustavat erilaisia tyylilajeja realismista scifiin ja jännityksestä kauhuun. Ne käsittelevät monenlaisia teemoja – kokoelmasta löytyy jokaiselle jotakin! Mervi Heikkilän ja Kirsi Pehkosen toimittama kokoelma sopii luettavaksi yläkouluikäisille. Kirjan selkonovellit ovat helppolukuisia ja lyhyitä, mutta kuitenkin ehjiä, kokonaisia tarinoita. 

Almus: Tännetuloa terve

Almus: Tännetuloa terve

10.2.2023 | Jaa täky | Teostiedot
Herra Mattsson on ryhdikäs, keski-ikäinen ja keskimittainen herrasmies, jonka elämä on varsin tavallista ja yllätyksetöntä. Eräänä tiistai-iltana herra Mattssonin ovikello kuitenkin soi ja kaikki muuttuu...    Oven takana seisoo tuntematon pienikokoinen henkilö, joka tassuttaa muitta mutkitta sisälle. Yllätysvieraan nimi on Almus, ja hän kertoo olevansa vaihto-oppilas kaukaa Alamailta. Siitä alkaa monien sattumusten säväyttämä seikkailu: Almuksen vilpitön iloisuus ja uteliaisuus vaikuttavat väistämättä ympärillä oleviin ihmisiin, mutta kaikilla ei ole hyviä aikeita. Miten käy, kun peikkotutkija Edina von Kittelsen kiinnostuu pienen vieraan alkuperästä? Vauhdikkaiden käänteiden kautta herra Mattsson saa oppia, mitä on aito ystävyys, kun elämäniloinen Almus jättää pysyvän jäljen kaupunkilaisten sydämiin.    Mikko Kalajoen kirjoittama ja Jani Ikosen kuvittama Almus: Tännetuloa terve on hurmaava, kielellisesti erityisen kekseliäs kertomus, joka tempaisee lukijan mukaansa jo ensimmäisellä sivulla. Kirja on tulvillaan valoa ja ihmeellisiä seikkailuja, ja se jättää lukijalle pitkäksi aikaa hyvän mielen. 

Vihreän lohikäärmeen risteys

Vihreän lohikäärmeen risteys

20.1.2023 | Jaa täky | Teostiedot
Viggo tietää, että kävelyteiden risteyksessä olevaan sähkökaappiin maalatun vihreän lohikäärmeen on alun perin tehnyt hänen veljensä Joel.Joel on kuitenkin ollut kadoksissa yli kaksi vuotta, ja silti kuva ilmestyy kaappiin yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka se maalattaisiin peittoon tai pestäisiin pois. Selma puolestaan käy lohikäärmeen luona muistelemassa menehtynyttä ystäväänsä Sennua. Tyttöjen leikeissä Sennu oli itäinen lohikäärme ja Selma läntinen. He keksivät jopa lohikäärmekielen, jota kukaan muu ei ymmärtänyt. Sennua ei enää ole, mutta vihreän lohikäärmeen luona Selma kokee olevansa lähempänä ystäväänsä. Selman sisaruksella Savulla on omat murheensa: roadman-kulttuuria ihannoiva jengi on saanut hänet kiristettyä mukaan ryöstelemään merkkivaatteita. Selma ei halua seurata vierestä Savun tuhoutumista, mutta kenelle asiasta uskaltaisi kertoa? Kun Selman ja Viggon tiet kohtaavat, he alkavat yhdessä selvittää mysteeriä: kuka on maalauksen takana? Ja mitä oikeastaan tapahtui Joelille? Samalla Savu joutuu yhä syvemmälle ongelmiin, eikä Selma enää voi vain seurata sivusta…   Leena Lehtolaisen kirjoittama dekkari kertoo menetyksestä ja ystävyyden voimasta. Se käsittelee nykynuorten todellisuutta ja murheita uskottavasti ja nostaa esiin aikuisten vastuun: yksikin luotettava aikuinen voi olla ratkaisevassa asemassa, kun kyse on nuoren hyvinvoinnista. Kirjassa vilahtaa tuttuja hahmoja Lehtolaisen aikuisten dekkareista: sivurooliin pääsevät Maria Kallio -sarjasta tutut rikospoliisit. Vihreän lohikäärmeen risteys on sujuvasti etenevä, täsmällisellä kielellä kirjoitettu mysteeri, joka sopii luettavaksi yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.

Maailman paras laumanvartija

Maailman paras laumanvartija

28.12.2022 | Jaa täky | Teostiedot
Olaf on iloinen, utelias ja hyväntuulinen koiranpentu, joka asuu maatilalla. Päivät kuluvat seikkaillessa ja ympäristöön tutustuessa yhdessä viisaan Aragorn-kissan, Pikku-terrierin, Musti-ajokoiran, Fimur-hevosen ja muiden eläinten kanssa. Isona Olafista kasvaa laumanvartija!    Joulu on juhlittu ja kaikki lahjaksi saadut herkkuraksutkin jo syöty. Illalla on tiedossa jotakin, mitä ihmiset kutsuvat ilotulitukseksi. Uudenvuoden juhla ei kuulosta Olafista yhtään niin mukavalta kuin joulu: Musti-koirakin on lähdössä lomalle Emännän siskon luokse pakoon jylyä ja jyskettä. Mistä ihmeestä on kyse? Kun päivään lisätään vielä Vaarin kadonnut Juutas-vuohi, parvi kukkoja ja kanoja sekä eriskummallinen rodeo, on seikkailu valmis: Olafin apua tarvitaan jälleen!   Helena Wariksen kirjoittama ja Mirjami Mannisen kuvittama Maailman paras laumanvartija on Olafin pentupäiväkirjat -sarjan kuudes osa. Tarina kertoo vuodenvaihteesta juhlallisuuksineen eläinten näkökulmasta. Se herättelee pohtimaan sitä, miltä ilotulitukset kuulostavat ja tuntuvat esimerkiksi hevosista tai koirista. Kirja on helppolukuinen ja sopii mainiosti noin 6-8-vuotiaille eläinten ystäville.  

Harmaja luode seitsemän

Harmaja luode seitsemän

18.11.2022 | Jaa täky | Teostiedot
Eetu on lukiolainen, joka harrastaa purjehdusta ja yrittää vapaa-ajallaan huolehtia pikkusiskostaan Islasta. Äiti on kadonnut puolisen vuotta sitten uintireissullaan ja kaikki uskovat, että hän on hukkunut – paitsi Eetu, joka sinnikkäästi elättelee toivoa siitä, että äiti on vielä jossain. Isä puolestaan on äidin katoamisen jälkeen sulkeutunut ja muuttunut etäiseksi, joten arjen pyörittäminen ja Islan tukeminen ovat jääneet pitkälti Eetun harteille.   Isän jäätyä perheen ainoaksi elättäjäksi, ei tällä ole enää varaa kustantaa Eetun kallista kilpapurjehdusharrastusta. Lukio-opinnotkin tuntuvat ajoittain raskailta, etenkin, kun samassa koulussa on myös raivostuttava Rasmus: rikkaan Weckmanin suvun poika, joka Eetun lailla harrastaa kilpapurjehdusta, ja on lisäksi äärimmäisen ylimielinen ja ilkeä Eetua kohtaan.    Kun Eetu ystävineen alkaa tehdä koulun vaatimaa ryhmätyötä Itämereen liittyen, tuntuu aihe kiertyvän Eetun äitiin. Äiti rakasti merta: häneltä jäi lukuisia muistiinpanoja ja artikkeleita siihen liittyen. Oliko äidin katoaminen lopulta sittenkään onnettomuus, vai tiesikö äiti jonkun mielestä liikaa?  Myös Weckmanin perheeseen tuntuu liittyvän jotain omituista. Rasmuksen isä on Eetua kohtaan melkein liiankin mukava… Mistä oikein on kyse, ja miten tämä kaikki liittyy mereen?   Leena Paasion romaani Harmaja luode seitsemän on erittäin sujuvasti etenevä, trillerimäinen kirja, joka vetäisee lukijan mukaansa jo alkusivuilta. Teos on uskottavasti kirjoitettu, ja tarjoilee lukijalleen jännittävän pääjuonen ohella kiinnostavaa tietoa purjehduksesta sekä Itämeren tilasta ja suojelusta. Kirjan nuoret henkilöt ovat inhimillisiä ja kiinnostavia, ja tarinan jännite kasvaa sivu sivulta, jättäen lukijan kaipaamaan kiivaasti huhtikuussa 2023 ilmestyvää sarjan toista osaa.    Harmaja luode seitsemän sopii luettavaksi yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.

Nollis - Maailman ainoa nollasarvinen

Nollis - Maailman ainoa nollasarvinen

20.10.2022 | Jaa täky | Teostiedot
Syrjäisessä Pönttölässä sijaitsee Kalle-Ilmarin maatila. Siellä asustaa monenlaisia eläimiä, joista harvinaisimmat ovat ehdottomasti Sahrami ja Nollis. Joku voisi luulla niitä tavalliseksi aasiksi ja hevosenvarsaksi, mutta todellisuus on toinen: Sahrami on maailman ainoa raidaton seepra ja Nollis, alkuperäiseltä nimeltään Unikko, puolestaan maailman ainoa nollasarvinen. Nollis ja Sahrami saavat päähänsä milloin mitäkin kujeita. He touhuilevat maatilalla täysin hupsuja asioita – välillä pidetään eläinten naamiaiset, toisinaan ollaan neliapilajahdissa. Joskus eläinten välille puhkeaa hieman erimielisyyksiäkin, mutta lopulta sopu, yhteisymmärrys ja ilo aina löytyvät. Tuomas Marjamäen ensimmäinen lastenkirja Nollis – maailman ainoa nollasarvinen, on sanoilla leikittelevä, hilpeä tarinakokoelma, jota lukiessa viihtyy niin aikuinen kuin lapsikin. Nollis ja Sahrami muodostavat tavattoman veikeän parivaljakon, jonka seikkailuja on ilo seurata. Tarkka lukija löytää kirjasta myös opetuksia esimerkiksi huhujen levittämisen vahingollisuudesta tai pelon voittamisesta, mutta teemat on kirjoitettu teokseen sen verran hienovaraisesti, että ne eivät tunnu liian alleviivatuilta. Kirjan värikkäästä kuvituksesta vastaa Antti Nikunen. Nollis – maailman ainoa nollasarvinen sopii erinomaisesti luettavaksi kaiken ikäisille.   

Lappukaulatyttö

Lappukaulatyttö

31.8.2022 | Jaa täky | Teostiedot
”Olipa kerran tyttö, jolla oli lappu kaulassa. Lapussa oli numerosarja ja sen perässä luki: Heidi. Ja oli siinä vielä Heidin kotiosoitekin. Niin kuin Heidi olisi ollut matkaan lähtevä paketti. Oli sota, ja lapset lähetettiin pois kotoa, turvaan.” Näillä sanoilla alkaa Eppu Nuotion kirjoittama kuvakirja Lappukaulatyttö, joka perustuu näyttelijä Heidi Krohnin lapsuudenmuistoihin: hänet lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin ensimmäisen kerran vuonna 1939 ja toisen kerran talvella 1942. Lappukaulatyttö alkaa siitä, kun Heidi vilkuttaa äidilleen ja kulkee käsi kädessä veljensä kanssa laivaan, joka kuljettaa lapset Ruotsiin. Perillä lapset joutuvat eri perheisiin, ja Heidi viedään äkäisten ja harmaiden Tant Tristin ja Onkel Tvärin perheeseen. Päivät ovat hymyttömiä ja ankaria – ensimmäinen sana, jonka Heidi vieraasta kielestä oppii, on nej, ei. Heidin kuiskaten veljen villapaidalle osoittama toive kuitenkin kuullaan, ja hän pääsee myöhemmin toiseen perheeseen, Tant Annan luo. Tant Anna pitää kädestä kiinni, paistaa omenapiirakkaa, laulaa iltaisin ja kutsuu Heidiä rakkaaksi lapseksi. Lopulta on aika lähteä takaisin Suomeen. Isä on satamassa vastassa ja hymyilee. Lapun voi viimein ottaa pois kaulasta: Heidi on kotona. Lappukaulatyttö on koskettava ja kaunis tarina siitä, miten talvi- ja jatkosodan aikana Suomesta lähetettiin sotalapsia muihin maihin turvaan. Kuvakirja on ikävä kyllä myös ajankohtainen: tälläkin hetkellä maailmassa on lukuisia lapsia, jotka joutuvat jättämään kotinsa sotien vuoksi. Sanna Pelliccionin herkkä, sinisävyinen kuvitus piirtää Heidin tarinan ilmeikkäästi lukijan silmien eteen. 

Ihmetyttö

Ihmetyttö

3.8.2022 | Jaa täky | Teostiedot
Haaksiniemen perhe asuu valtavassa Tursan kaupungissa, jossa ihmiset liikkuvat ilmalaivoilla ja ilmatakseilla. Palvelusrobottikin on siellä varsin tavanomainen asia. Muuta tavanomaista Haaksiniemen perheessä ei sitten olekaan: jokaisella perheenjäsenellä kun on jokin hieno superkyky! Niin, paitsi Aililla, jonka kyky ei vieläkään ole ilmoitellut itsestään. Supersankareiden suvussa on kurjaa olla tavallinen, etenkin kun jopa Ailin vauvasisko Melinakin saa kykynsä ennen Ailia. Elämä soljuu kuitenkin rauhallisesti omassa uomassaan, kunnes joku alkaa häiritä ja pelotella Ailin perhettä. Kiukkuinen ja salamyhkäinen naapuri puolestaan kuljettelee rappukäytävässä suuria laatikoita ja suhtautuu torjuvasti Haaksiniemen perheeseen. Mistä ihmeestä on kyse? Tapahtumien edetessä on selvää, että Ailin apua tarvitaan. Nyt, jos koskaan olisi aika löytää supervoimansa… Sari Peltoniemen Ihmetyttö on nopealukuinen ja mukaansatempaava tarina.  Kirja käsittelee hienovaraisesti itsetuntoa, ulkopuolisuuden tunnetta ja identiteettiä, mutta ennen kaikkea se on hyväntuulinen tarina supersankariperheen elämästä tulevaisuuden Suomessa. Aiju Salmisen värikäs kuvitus rytmittää tekstiä mukavasti. Ihmetyttö sopii luettavaksi päiväkoti-ikäisille ja sitä vanhemmille. 

Sivut