Medeia

Saksalaiskirjailija Christa Wolf (13.8.1929 – 1.12.2011) kirjoitti uudelleen antiikin myyttiä romaanissaan Medeia (Tammi 2000, suom. Oili Suominen). Euripides toi Medeian hahmon kirjallisuuteen lapsenmurhaajana, ja myöhemmin tätä on tulkittu yhä uusin tavoin: parantaja, papitar, rakastettu, mustasukkainen, kavala ja juonitteleva nainen. Wolf puolestaan luo Medeiasta muotokuvan lujatahtoisena, persoonallisena naisena, joka ei sopinut omaan aikaansa. Muinaiseen Kolkhisiin ja Korinttiin sijoittuva tarina haastaa lukijan sijoittamaan tapahtumat nykyhetkeen. Kirjan polttopisteessä on kysymys vallasta ja siihen liittyvästä väkivallasta. "Vallan keskus on sokaiseva: se saa ihmiset unohtamaan mitä he ovat nähneet ja uskomaan, että uhrit ovat välttämättömiä. Mutta Medeia ei pysty unohtamaan, ja siksi hänestä muodostuu uhka kuninkaalle. Voimakkaana naisena, joka ei Korintin vaimojen tapaan alistu miehensä käskyvaltaan, hän on kaksinkertainen uhka", kirjoittaa Sanna Nyqvist teoksesta Kiiltomadon arviossaan. "He eivät lähteneet minun takiani, eivät vain minun takiani, niin Lyssa vakuutti minulle moneen kertaan, kun kolkhislaiset sitten myöhemmin, petyttyään maihin joihin minä, itsekin pakon ajamana, olin johdattanut heidät, rupesivat syyttämään minua siitä että he olivat menettäneet kotimaansa, joka jälkeenpäin hohteli heidän mielessään sumentumattoman kirkkaana."