Siivekkäät ja hännäkkäät

Vuoden 2001 kotimainen kirja on Saila Susiluodon runokokoelma Siivekkäät ja hännäkkäät (Otava). Kokoelma on Susiluodon esikoisteos, joka toi tekijälleen Kalevi Jäntin palkinnon ja tunnustusta uuden polven proosarunoilijana. Teos lainaa saduista ja legendoista yhdistellen myyttisiä naishahmoja lähiötodellisuuden arkisiin ja lihallisiin naisiin. Kokoelman runoissa kuvataan aistilliseen tapaan naisten luonnonläheistä maailmaa erotuksena älyllisestä ja jäsentävästä miesmaailmasta. Huumori keventää teosta, joka muodostaa myös kasvutarinan. Näkökulma vaihtelee tytöstä naiseen ja takaisin usein saman runonkin sisällä havainnollistaen vuoropuhelua sisäisen lapsen ja aikuisen välillä. Tarinallisuus tekee kokoelmasta helposti lähestyttävän. "Susiluodon teksti vilisee oivalluksia, jotka lukija voi asettaa peiliksi eteensä", toteaa Juha Siro Kiiltomato-arviossaan. "Yhtenä yönä hän tuli luokseni, hänen hiuksensa olivat hujan hajan. Hän sanoi: minun täytyi lähteä sillä minä olen tyttö, ymmärrätkö. Sitten hän itki ja nojasi seinää vasten. Hän itki tällä tavoin kolme päivää, kolme yötä, kunnes lakkasi ja sanoi: tästä lähtien näen aina unta vedestä. Joka yö vesi nousee kuin itku, kunnes keksin jonkin keinon."