Ihminen joka järkkyi

Vuoden 1971 kotimaisena kirjana on Christer Kihlmanin (s. 14.6.1930) teos Människan som skalv (Bonnier), joka ilmestyi seuraavana vuonna suomeksi nimellä Ihminen joka järkkyi (Tammi, suom. Pentti Saaritsa). Tunnustusproosaksi kutsuttu, henkilökohtaisiin muistelmiin pohjautuva ja samalla esseemäisesti yhteiskuntaa käsittelevä kirja oli yksi 70-luvun suomenruotsalaisten kirjailijoiden suosituiksi nousseista elämäkerrallisista teoksista. Kihlman itse ei kuitenkaan ole pitänyt tunnustuskirjailijaksi kutsumisesta, ja tekijä kuvaa teoksensa johdannossa sen kirjoittamisen taustoja: "Ensinnäkään en usko henkilökohtaisen hienotunteisuuden arvoon. En usko että henkilökohtaisten tai 'häpeällisten' salaisuuksien salassa pitäminen olisi jotenkin rakentavaa tai merkityksellistä." Kihlman totesi myös kirjansa tärkeänä tarkoituksena olleen vähentää yksityisen ihmisen irrationaalista, tarpeetonta pelkoa. Erillisissä osioissaan alkoholismia, homoseksuaalisuutta ja avioliittoa käsittelevä teos sai Kiitos kirjasta -palkinnon 1972. "Mutta normit kuten kulttuuritkin ovat ihmisen luomuksia ja juuri siksi ei kukaan pysty, tai edes ole oikeutettu, varmasti sanomaan onko, ja miksi, jokin käyttäytyminen parempi ja oikeampi, inhimillisempi ja luonnollisempi kuin toinen."