Liian meluisa yksinäisyys

Tšekkiläiskirjailija Bohumil Hrabal (28.3.1914 3.2.1997) oli hyvin omaääninen prosaisti, jonka tuotanto pääsi laajasti sensuurin takaa esille vasta 1990-luvun alussa. Pienoisromaani Liian meluisa yksinäisyys (Kirjava 2008, suom. Eero Balk) kertoo paperinkeräysaseman työntekijä Hantasta, joka tuhoaa työkseen sensuroitavia kirjoja hydraulisella puristimella. Hanta pelastaa klassikkoteoksia omaan kotikirjahyllyynsä ja tekee puristimella paperipaaleista omanlaistaan taidetta. Lopulta hänen asemaansa alkaa uhata uusi laitos, jossa kirjat kuljetetaan liukuhihnaa pitkin kattilaan ja Hantan kauhuksi laitoksen henkilökunta vieläpä juo lounaalla oluen sijaan maitoa! Kirja ottaa vahvan filosofisesti kantaa sivistyksen merkitykseen maailmassa, joka uskoo sensuurin voimaan. "Tiedän, miten paljon hienommat olivat varmasti ne ajat, jolloin koko ajattelu oli kirjoitettu vain ihmisen muistiin, jos joku olisi silloin halunnut paalata kirjoja, hänen olisi pitänyt paalata ihmisten päitä, mutta ei siitäkään olisi ollut mitään hyötyä, koska oikeat ajatukset tulevat ulkoa, ovat ihmisen vieressä kuin nuudelit eväspakissa "