Kaukainen maa

Vuoden 1937 kotimaisena kirjana esittelyssä on runoilija Saima Harmajan (8.5.1913 - 21.4.1937) viimeiseksi jäänyt kokoelma Kaukainen maa (WSOY). Sairasvuoteella kirjoitettu teos ei kontekstistaan huolimatta ole pelkästään kuoleman varjon alle jäävää lyriikkaa, vaan mukana on myös elämänmyönteisiä, voimakkaita lauluja. Runoissa on näkyjä luonnosta, rakkautta, ja kuoleman läheisyyskin tulee luonnollisesti esille, mutta ei ahdistavalla tavalla. Harmajan viimeisen elinvuoden aikana kuoli hänen siskonsa, jolla oli vastasyntynyt lapsi. Tämä näkyy varsinkin kokoelman jälkipuoliskon runoissa. Ote runosta Kehto ja kuilu: "Syvemmille lähteille jo varhain / ehkä joutua on osa parhain. / Ken sen tietää? Sumuun hajoaa / kaikki tieto, minkä tarjoo maa. / Mutta syvyyksistä syvimmistä / turvan tieto kohoo, viimeisistä: / Kehdon lailla kuilu odottaa, / untuvineen, siihen vaipuvaa."