Myrskylintu

Anneli Toijalan Myrskylintu vie 1800-luvun puoliväliin Tampereelle, Minna Canthin lapsuuteen. Ulrika Wilhelmina Johnsson eli Miinu elää Tampereella, isä on työnjohtajana tehtaalla ja äiti pitää kovalla kurilla perhettä ruodussa. Kahdeksanvuotias Miinu opiskelee mamselli Charlotta Maria Hydenin pitämässä tehtaan koulussa ja isä on kovin ylpeä tyttärensä koulumenestyksestä. Kirja on yhden vuoden mittainen kurkistus kipakan ja raisun Miinun lapsuuden arkiseen elämänmenoon. 

”- Etkö sine perkkele väistä! Hilden nousi seisomaan ajoreessään, minkä turkiltaan pystyi. - Väistä! Tollo! Sivuun siitä! Miinu katseli neuvosmiestä. Eikö se ymmärtänyt, että heidän vesikuormansa kaatuisi, kun he ajaisivat kinoksen kautta. Tämä vain hakkasi hevostaan, se nousi jo pystyyn ja näytti tulevan päälle. Väkeä alkoi kerääntyä paikalle. Miinu seisoi reessä. Kauppias hämmästytti häntä. Iso mies eikä enempää älliä. Hän katsoi tuikeasti miestä.

- Kyllä teidän nyt pitää väistää, Miinu sanoi kuuluvasti. Kauppias katsoi hetken suu auki Miinua. Isä näytti kalvenneen, Wallin naurahti. Lopulta kauppias sanoi mahtavalla äänellä:

- Hvarför skall barnet tala, när barnet inte förstår?

- Kyllä minäkin sen verran ymmärrän, että ei me voida väistää, kun meillä on täydet vesitiinut. Handlanden är bra och förstår själv.

Kauppias HIlden katsoi hetken Miinua. Väki ympärillä odotti. Sitten kauppias Hilden purskahti nauramaan, peruutti, kääntyi ja ajoi kinoksen kautta eteenpäin. Tumpeli helisi iloisesti.”