Urrio, Risto

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

tietokirjat

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

tietokirjat

Tyyppi

tietokirjat

Tyyppi

novellit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Isävainajan opetus: Sinulla ei koskaan ole asiat niin huonosti, ettei jollain maailmassa ole vielä huonommin.

Elämäkertatietoa



Risto Urrio on monen kirjan mies. Laukaassa syntynyt Urrio myöntää keskisuomalaisuutensa ja kiinnostuksensa maakunnan ihmisiin ja ilmiöihin. Kirjailijana, toimijana ja toimittajana hän kuvaa kotiseutuaan ja edistää sen kulttuuria.

Urrio on paikalla, kun kirjamaailmassa tapahtuu. Hän on monessa alan järjestössä ja on ollut mm. Suomen Maakuntakirjailijat ry:n puheenjohtaja ja Jyväskylän kirjailijatalon toiminnanjohtaja. Haastattelut ja ihmiset ovat Urriolle oleellinen osa työskentelyä, ja hän on hanakka yhteistyöhön. Kirjoittajakurssejakin hän pitää usein yhdessä toisten kanssa.

Monen teoksen toimittajana ja vielä useamman kummina Urrio antaa kirjoittajille asiantuntevaa palautetta ja auttaa tekstin viimeistelyssä. Omia tekstejään hän on julkaissut monessa antologiassa. Urrio on kääntänyt kaunokirjallisuutta, ja hänen artikkeleitaan ja kritiikkejään näkee monessa lehdessä. Hän toimii myös musiikin alalla, festivaalissa Sataman Yö.

Omissakin kirjoissaan Urrio tekee yhteistyötä. Runokokoelma Kättely on kivaa on hänen ja Toivo Laakson yhteinen. Dokumentoivat kirjansa lähihistoriasta ja sen ihmisistä Urrio pohjaa runsaisiin asiatietoihin ja keskusteluihin. Kirjoista näkyy, että ilmiöistä ja ihmisistä on useita käsityksiä ja totuuksia.

Reiska ja Halla-Otto lienevät luetuimmat Urrion teoksista. Reiska-kirja ottaa kantaa moniin ajan ilmiöihin samalla, kun se kertoo omasta synnystään ja kaikkien jyväskyläläisten katukuvassa tunnistamasta Reiskasta.
Halla-Otto kertoo värikkäästi Petäjävedellä syntyneestä kansanpelimannista Otto Halla-ahosta. Eri tahoilta oleva runsas aineisto antaa kirjaan moniäänisyyttä, ja sen sisältämät kaskut hykerryttävät.

Urrion kirja Laveria ei jätetä sisältää kännykkä- ja nettihuumoria. Se ja Urrion ja Vesa Karvisen toimittama Naru pidentää isää naurattavat takuuvarmasti.

Tässähän ei voi erehtyä on Urrion laaja teos Jyväskylän Rautatieläisten mieskuorosta. Urrion muita kirjoja ovat seuraavat ja niiden tapaiset toimitustyöt: runoantologiat, Keskisuomalaisessa toimineen Tuplaween pakinakokoelma, sairaalatyöntekijöiden teksteistä koottu valikoima ja Yläkaupungin Yö -kaupunkifestivaalin kirjoituskilpailun kirja.

Katriina Kajannes



Opinnot: ylioppilas, Laukaan yhteiskoulu 1970; opintoja Jyväskylän teknillisessä oppilaitoksessa.

Ammatti: freelance-toimittaja ja -kirjailija, kirjoittajien kouluttaja.

Luottamustoimet ja jäsenyydet:
Arto Paasilinnan seura ry.
Kortepohjan asukkaat ry johtokunnassa.
Viitaniemen koulun Vanhempainneuvosto johtokunnassa.

Palkinnot ja apurahat:
Sohwin I kulttuuripalkinto vuonna 1992.
Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan puolivuotinen apuraha vuonna 1990.

"Ensimmäinen teos: REISKA – kertomus elävästä elämästä (ATENA 1988)
Kirjoittaminen, äidinkieli oli mieluisin ja helpoin aine koulussa. Työpaikoilla ajauduin aina tehtäviin, joissa sai kirjoitella esitteitä, mainoksia, tiedotteita ym. Suuret Persoonat ovat aina kiehtoneet, ei välttämättä julkisuuden henkilöt. Sanan, lauseen, virkkeen rakentelu, sopivan sanan löytäminen oikeaan paikkaan on aina antanut tyydytystä. Luomisen tuska ja autuus, kontrastit sopivat elämääni. Reiska, Tuplawee, Halla-Otto ja tulevan kirjan sankari Kalevi ”Häkä” Häkkinen kaikki Keski-Suomeen muutettuaan tai täällä syntyneinä omanneet keskeisen Suomen identiteetin, ovat antaneet paljon puheenaihetta pöytäkeskusteluihin. Haluan valita henkilöt itse, kirjoitan vain, jos tunnen suurta sympatiaa henkilöä kohtaan.

Lempikirja: Henry C: Papillon
säveltäjä/sanoittaja: Junnu Vanio ja Jaakko Teppo
elokuva: Keskiyön pikajuna, Täällä Pohjantähden alla.

Harrastukset: huumori, kuntoilu, mieskuorot, pyöräily, saksan kieli, valokuvaus ja viron kieli.

Tärkeää suvaita erilaisia ihmisiä, myös maanhiljaisia ja erikoiselle tuoksuvia persoonia
Vihaan: vallan tavattomasti keinoja kaihtamatonta vallan tavoittelua yhteisössä."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat:
Kynäri 8 : lumenalainen puutarha. Keski-Suomen Kynäri 1989.
Katselmus '95 : keskisuomalaisen lyriikan antologia (toim. Toivo Laakso ja Markku Laitinen). Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan julkaisuja 6. Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1995.
Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä (toim. Teppo Kulmala ja Hannu Waarala). Jyväskylän kirjamessut [2007].

Tietokirjallisuus:
Mukana toimituskunnassa teoksessa Talvisota : kronikka.
Gummerus 1989.
Mukana toimituskunnassa teoksessa Jatkosota : kronikka.
Gummerus 1991.
Mukana toimituskunnassa teoksessa Metsonsulka : aikakirja
(toim. Martti Pulakka). Keski-Suomen kirjailijat 1992.

Muu tuotanto:
Artikkeli nyrkkeilijä Tarmo Uusvirrasta (Kilpakenttien sankarit, TAMMI 1992).
Toimittanut Tuplaween pakinakokoelman Tuplawee 1. Tori kustannus 1994.
Toimittanut runoantologian Kuumana kinosten alla. Kopijyvä 2001.
Toimittanut Yläkaupungin yön antologian Minun yöni : Yläkaupungin yö 10 vuotta. Kopijyvä 2002.
Luigi Pirandellon Kuusi henkilöä etsimässä tekijää -näytelmän saksankielisen sovituksen suomennos, (työryhmässä myös: Hannele Ruotsalo ja Kurt Nuotio), Jyväskylän kaupunginteatteri 1991.
Anton Tsehovin Platonov-näytelmän saksankielisen sovituksen suomennos, Jyväskylän kaupunginteatteri 1992.
Jyväskylän kaupunginteatteri, sketsejä (Hotellikabaretti) 1990.
Kirjallisuusarvosteluja ja artikkeleita Keskisuomalaiseen vuodesta 1990 -.
Tuli vastaan kylä tuttu (toim. Leena Nukari ja Risto Urrio). Jyvälän kansalaisopisto 2008.
Lähes 600 artikkelia Keskisuomalaiseen v. 1992 – 2010.
Pakinapalsta ”Riston ropinat” ja artikkeleja Kortepohjalainen-lehdessä lähes 10 vuotta.
Toimittanut yli 50 omakustannekirjaa.

Tekstinäyte

Oton erikoiset syömätavat jäivät pojan mieleen. Syönnin jälkeen Otto nuoli lautasen ja pyöritti päässään, että tukka putsaisi loput.
[Halla-Otto, Leikkimieli 2008, s. 141]