Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Mopo
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
APRILIA MX, DERBI SENDA SM EXTREME, YAMAHA TZR50, HELKAMA RAISU, KAWASAKI KX 80...
Mopo on kirja sinulle, joka olet kiinnostunut mopoista, mopojen virittämisestä ja mopoilusta.. Jo kirjan nimi kertoo sen, että kirja kertoo mopoista. Kirja on kokoelma erilaisten mopoharrastajien kertomuksia, jonka luvut on nimetty eri mopomerkeillä.
Kirjan henkilöt ja heidän ajatusmaailmansa ovat kovin erilaisia keskenään. Onkin kiinnostavaa lukea asioita eri näkökulmista. Kirjan henkilöitä yhdistää rakkaus mopoihin (tosin yksi pojista on pakotettu mukaan harrastukseen isäpuolen painostuksesta) ja yhteinen viritys- ja turinointipaikka Kitusen halli. Kirjassa on tietysti paljon muutakin nuorten maailmaan kuuluvaa, pojat harrastavat mopoillaan huimapäisiä temppuja ja ovat ihastuneita tyttöihin.
Vaikka en itse olekaan mopointoilija, niin kirja oli silti viihdyttävää luettavaa. Tuija Lehtinen osaa kertoa juttuja nuorten näkökulmasta erittäin taitavasti, nuoret (ja kylä, jossa he elävät) ikäänkuin heräävät henkiin. Tarinat naurattavat ja liikuttavat ja niitä lukiessa saa taatusti uutta ajattelun aihetta!
(Peppilotta / Sivupiiri)
- - -
“Mistä rakkaus alkoi? Tarkkaan en muista, mutta taisin olla yhdeksän korvilla, kun marketin parkkipaikalle kaarsi kolme mankia…”
Kitusen hallille kokoontuu kymmenen erilaista poikaa ja yksi tyttö, kaikilla sama kiinnostuksen kohde ja päämäärä: mopo ja sen tuunaaminen. Jokainen heistä kertoo omasta ajokistaan ja suhteestaan siihen ja lisää aina osan palapeliin, joka kuvaa pienen kylän nuorten yhteisöä ja sen omalaatuisia jäseniä.
(Otava)
Mopo on kirja sinulle, joka olet kiinnostunut mopoista, mopojen virittämisestä ja mopoilusta.. Jo kirjan nimi kertoo sen, että kirja kertoo mopoista. Kirja on kokoelma erilaisten mopoharrastajien kertomuksia, jonka luvut on nimetty eri mopomerkeillä.
Kirjan henkilöt ja heidän ajatusmaailmansa ovat kovin erilaisia keskenään. Onkin kiinnostavaa lukea asioita eri näkökulmista. Kirjan henkilöitä yhdistää rakkaus mopoihin (tosin yksi pojista on pakotettu mukaan harrastukseen isäpuolen painostuksesta) ja yhteinen viritys- ja turinointipaikka Kitusen halli. Kirjassa on tietysti paljon muutakin nuorten maailmaan kuuluvaa, pojat harrastavat mopoillaan huimapäisiä temppuja ja ovat ihastuneita tyttöihin.
Vaikka en itse olekaan mopointoilija, niin kirja oli silti viihdyttävää luettavaa. Tuija Lehtinen osaa kertoa juttuja nuorten näkökulmasta erittäin taitavasti, nuoret (ja kylä, jossa he elävät) ikäänkuin heräävät henkiin. Tarinat naurattavat ja liikuttavat ja niitä lukiessa saa taatusti uutta ajattelun aihetta!
(Peppilotta / Sivupiiri)
- - -
“Mistä rakkaus alkoi? Tarkkaan en muista, mutta taisin olla yhdeksän korvilla, kun marketin parkkipaikalle kaarsi kolme mankia…”
Kitusen hallille kokoontuu kymmenen erilaista poikaa ja yksi tyttö, kaikilla sama kiinnostuksen kohde ja päämäärä: mopo ja sen tuunaaminen. Jokainen heistä kertoo omasta ajokistaan ja suhteestaan siihen ja lisää aina osan palapeliin, joka kuvaa pienen kylän nuorten yhteisöä ja sen omalaatuisia jäseniä.
(Otava)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
HELKAMA RAISU
Ei riemulla rajaa, kun Raisulla ajaa! Se oli mun motto. Mä sain Raisun sattuman kaupalla. Se oli eka mopo, jota mä en perinyt Tompalta lähes loppuun ajettuna. Mä olin aina saanut Tompan raakit, sellaiset jotka hätinä pysyivät kasassa ja pitivät helvetillistä ääntä. Vähänkin paremmat Tomppa möi tai vaihtoi viriosiin. Se säästi aina sitkeästi uutta mopoa varten. Mun kärsivällisyys ei riittänyt moiseen. Mä tahdoin kaiken heti. Se ei tietenkään miellyttänyt mun vanhempia, sillä niiden mielestä mun olisi pitänyt paneutua mopon hankintaan samalla vakavuudella kuin Tomppa. Etenkin kun mulla ei vielä ollut mopokorttia. Mä saisin sen vasta vuoden kuluttua, jos en möhlisi liikenteessä niin, että jepet nappaisivat mut ja panisivat mustalle listalle. Vaikka ei sillä olisi loppujen lopuksi väliä. Mä ajelisin ilman korttia niin kuin tähänkin asti.
Mä olin Samppa Sutki. Tomppa oli Tomppa Tosikko. Mä en tajua, miten me voitiin olla samaa sukua. Sitä äiti ja isäkin ihmettelevät joskus. Pienestä pitäen mä olen aiheuttanut niille harmaita hiuksia vilkkaudellani. Tai keskittymiskyvyn puutteella pikemminkin. Mä en kertakaikkiaan ollut sellainen jäpikkä, joka jaksaa koota jonkin legokapineen noin tuhannesta osasta ja panna sen sitten hyllylle ihailtavaksi.
Ei riemulla rajaa, kun Raisulla ajaa! Se oli mun motto. Mä sain Raisun sattuman kaupalla. Se oli eka mopo, jota mä en perinyt Tompalta lähes loppuun ajettuna. Mä olin aina saanut Tompan raakit, sellaiset jotka hätinä pysyivät kasassa ja pitivät helvetillistä ääntä. Vähänkin paremmat Tomppa möi tai vaihtoi viriosiin. Se säästi aina sitkeästi uutta mopoa varten. Mun kärsivällisyys ei riittänyt moiseen. Mä tahdoin kaiken heti. Se ei tietenkään miellyttänyt mun vanhempia, sillä niiden mielestä mun olisi pitänyt paneutua mopon hankintaan samalla vakavuudella kuin Tomppa. Etenkin kun mulla ei vielä ollut mopokorttia. Mä saisin sen vasta vuoden kuluttua, jos en möhlisi liikenteessä niin, että jepet nappaisivat mut ja panisivat mustalle listalle. Vaikka ei sillä olisi loppujen lopuksi väliä. Mä ajelisin ilman korttia niin kuin tähänkin asti.
Mä olin Samppa Sutki. Tomppa oli Tomppa Tosikko. Mä en tajua, miten me voitiin olla samaa sukua. Sitä äiti ja isäkin ihmettelevät joskus. Pienestä pitäen mä olen aiheuttanut niille harmaita hiuksia vilkkaudellani. Tai keskittymiskyvyn puutteella pikemminkin. Mä en kertakaikkiaan ollut sellainen jäpikkä, joka jaksaa koota jonkin legokapineen noin tuhannesta osasta ja panna sen sitten hyllylle ihailtavaksi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
239