Sunnuntainainen

Sunnuntainainen on romaani josta puhutaan
Olisi luullut että Torinon kaltaisessa miljoonakaupungissa saattaisi järjestää edes jotkut seurapiirikutsut tai näyttelyn avajaiset ilman että ikääntyvä, maineeltaan epämääräinen arkkitehti Berto Garrone ilmestyy paikalle. Mutta ei: hän on läsnä kaikkialla, lasi kourassa, kaksimielinen vitsi huulilla.
Sitten hänet murhataan – tavalla jota poliisi ei halua edes julkistaa. Epäluulot kohdistuvat Torinon hienostomaailman huipulle, rahassa kylpevään nuoreen tyhjäntoimittajaan ja hänen ystävättäreensä. Arkaluontoista ja jo alun perin monimutkaiseksi tajuttua tapausta pannan selvittämään komisario Santamaria.
Tässä on lähtökohta. Sunnuntainainen on romaani jota luetaan koko Euroopassa. Eikä ainoastaan sen taitavan, jännittävän juonen vuoksi, vaan myös loistavana ajankuvana ja eurooppalaisen suurkaupungin kuvauksena.
Tutkimukset vievät Santamarian kaikkialle, missä liikkuvainen Garronekin on liikkunut: rahaylimystön juhlista kaatopaikalle. Ja tälle matkalle mahtuu paljon, paljon erilaisia ihmiskohtaloita. Ylivarakkaat teollisuusjohtajat, köyhtyneet kreivittäret, tiedemiehet, katunaiset, pienipalkkaiset virkamiehet, kivenhakkaajat, kampaajat, parittajat, tirkistelijät – kaikilla heillä on omat elämänkuvionsa, taistelunsa, haaveensa, tuskalliset salaisuutensa. Ja kaikkien heidän kehyksenä on sama moderni, krominkiiltoinen, hengästyneenä läähättävä suurkaupunki.
Sunnuntainainen on romaani joka ei hevin unohdu
(takakansiteksti)