Pyyntimiehiä

Se hakkupuiden autioittama Lappi, josta A. E. Järvinen näki painajaisunia viimeisinä elinvuosinaan, on jo miltei täyttä totta Eero Murtomäen erätarinakokoelmassa.
Jossakin metsäautoteiden lohkomien hakkuuaukioiden takana on kuitenkin vielä kaista oikeata metsää, jonne entisiä elämyksiä tavoittelevat pyyntimiehet voivat jyryytellä autolla ja moottorikelkalla metsoja ampumaan, tai voivat ajella moottoriveneellä suuren säännöstelyaltaan kummitusmaisemiin jyskyttämään hanhia pamppuhaulikoilla. Riistaa on vielä sekä maalla että vesissä, vielä voi koskemattomissa metsissä tavoittaa huikeitakin eräelämyksiä, mutta kaikessa on jo lopullisuuden, viimeisen kerran makua niin kuin vanhan pyyntimiehen tunnoissa, joka mestarillista ammattitaitoa osoittaen paloittelee viimeistä hirveään kaukaisimman jokihaaran latvoilla. Murtomäen kirja on järeää, aistimusvoimaista kerrontaa, luontoa lähellä nähneen miehen tekstiä. Hänen suhdettaan metsästykseen ja tappamiseen sävyttävät Lapin vanhojen pyyntimiesten ajatustavat ja suhteellisuuden taju.
(takakansiteksti)