Hyvät ystävät ja uskolliset naapurit

Robert asettui istumaan ensimmäisen vaunun tupakkaosaston takimmaiselle penkille ja hengähti syvään. Ilma oli paksua ja ummehtunutta, se vaikutti väljähtyneeltä ja käytetyltä ja hän ajatteli mitä Charlie oli joskus sanonut – ettei mikään junantuoksu maailmassa vetänyt vertoja Rydsholmin radaneksklusiiviselle makeahkolle johtajanlemulle. Se ei enää pitänyt paikkaansa. Kenties asia oli niin 25-30 vuotta sitten, mutta ei enää. Nyt ajoivat kaikki johtajat autoille, myöskin Charlie. Ne, jotka nyt saivat tyytyä junan tupakkaosastoon, eivät olleet eksklusiivisia eivätkä suinkaan enää nautiskelleet kalliista sikareista. Sen sijaan vaunussa istui nuorisoa savukkeineen ja purukumeineen ja vanhempia ihmisiä pelkkine savukkeineen. Elettiin savukeaikakautta, kiireen aikaa – nopeat savut, nopea tapahtuminen. Ainoastaan itse Rydsholmin juna kulki yhtä hitaasti kuin ennen vanhaan.