Kesälukemista 2017: 20 lyhytproosa- ja runouutuutta

Kesälukemista 2017: 20 lyhytproosa- ja runouutuutta

Kirjahylly
Käyttäjän Tuomas Aitonurmi kuva
Tuomas Aitonurmi 7.6.2017
Kaikki kirjahyllyt

Myös kevään runo- ja lyhytproosateokset tarjoavat laadukkaan ja monipuolisen kattauksen niin kotimaista kuin käännettyä kirjallisuutta. Toivon todella, että kaikki nämä kiinnostavat teokset löytävät lukijoita ja herättävät keskustelua, sillä joukossa on tällä kertaa erityisen kirkkaita helmiä.

 

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (novellikokoelma)

Novellikokoelma kääntää kertomuksissaan yleensä todellisuuden absurdiksi tai tilanteen päälaelleen nopeilla sivalluksilla kuin lihaveitsi. Kokeneen tekijän otteella kirjoitetut novellit ovat kiinnostavia laajan aihevalikoiman laidasta laitaan.

Bandi: Syytös (novellikokoelma)

Ensimmäinen Pohjois-Koreasta ulkomaille salakuljetettu kirja kuvaa elämää suljetussa diktatuurissa. Novellit kertovat tavallisten ihmisten painajaiseksi toistuvasti muuttuvasta arjesta vähäeleisesti, ja tarinoiden sisältö on jotain, mihin on yleensä tottunut lähinnä dystopiakirjallisuudessa. 

Jouni Inkala: Nähty. elämä (runokokoelma)

Kahteen osaan jakautuvassa runokokoelmassa elämä näkyy monimuotoisena ja hajanaisena, eli juuri sellaisena kuin on. Mukana on satumaisuutta ja leikillisyyttä, huumorikin pilkahtelee, eikä lukija voi tietää, mitä tulee seuraavaksi.

Miljenko Jergovic: Sarajevolainen Marlboro (novellikokoelma)

Tarinoita Jugoslavian hajoamissotien keskeltä sisältävä novellikokoelma on julkaistu alun perin 1994. Runolliset novellit keskittyvät Sarajevoon, jossa nuorten muslimien, kroaattien ja serbien kohtalot kietoutuvat yhteen, ja viimeisessä novellissa kerrotaan palavasta kirjastosta.

Jarkko Jokinen: Ajatukseni olisivat kaivanneet ripauksen ruususuolaa (runokokoelma)

Tekijänsä toinen runoteos lähestyy tyyliltään sadunomaista lyhytproosaa, minuuttinovelleja, ja kirja sisältää myös kuvitusta. Kustantaja kuvailee: "on kuin hyvin humaltunut lyriikka olisi lähtenyt Volvollaan baarista kotiin ja matkalla vahingossa ajanut yövuoroon lähteneen proosan yli."

Miranda July: Uimakoulu (novellikokoelma)

Amerikkalaisen kulttuurimonitaiturin toinen suomennettu kirja on novelleja ihmissuhteiden vuoristoradalta. Hauskat, absurdit ja nousuhumalaisiksikin kuvatut, tuoreesti kerrotut tarinat ovat täynnä tapahtumaa, eikä lukija ehdi pitkästyä. 

Martti Kangaskoski: Pääkalloneuvottelut (runokokoelma)

Maailman käsitteleminen pääkallon tajunnasta käsin on Kangaskosken runokokoelman keskiössä. Teosta on kuvailtu petolliseksi ja ymmärryksen alkutekijöihinsä purkavaksi, joten se sopii ainakin haastavan luettavan etsijöille. 

Jussi Katajala: Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita (novellikokoelma)

Atorox-palkitun tekijän tieteisnovellit esittelevät monipuolisesti nykypäivän scifiä, sillä kertomuksissa seikkaillaan niin vaihtoehtohistorioissa, toisissa ulottuvuuksissa kuin hurjilla avaruusmatkoillakin. Kirjassa kohdataan moninaisia vieraita elämänmuotoja ja se kiihdyttää mielikuvitusta visioillaan.

Silja Kejonen: Vihkilumen talo (runokokoelma)

Esikoisrunokokoelman on todettu mm. sisältävän Frida Kahlon maalausten sielua ja elollistuvia ajatuksia muodonvaihdoksineen. Uneen vaipuminen on kokoelman selkeä teema, ja myös luonto, kasvit ja lumi toistuvat.

Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin (novellikokoelma)

Toimittajana työskentelevän Olavi Koistisen esikoiskirja on novellikokoelma eksyksissä olevista miehistä, pakkomielteistä ja kaipauksesta. Teoksen novelleissa asuvat niin kauneus, nauru kuin totuuskin.

Tiina Lehikoinen: Yksityisiä tragedioita (novellikokoelma)

Tanssiva karhu -ehdokkaana runokokoelmallaan olevan Lehikoisen ensimmäinen proosateos koostuu novelleista, joiden maailma on kokoelman nimen mukainen. Psykologisesti tarkat tarinat eivät ole kevyitä, mutta kielellisesti vahvojen novellien ystäville ne sopivat, jos synkkyys ei pelota.

Maria Matinmikko: Värit (runokokoelma)

Valkoisen ja Mustan jo sisältänyt trilogia täydentyy Väreillä, joka on jonkinlainen synteesi kahdesta edellisestä teoksesta. Voimakkaita kuvia luovaa runoutta ja äkkivääränä virtaavaa proosamaista ilmaisua yhdistävä hieno kokoelma käsittelee monia teemoja ja väittää samalla, ettei niitä ole.

Alice Munro: Jupiterin kuut (novellikokoelma)

Esittelyjä kaipaamattoman kanadalaisen Nobel-novellistin läpimurtona pidetty teos 1980-luvun alusta on nyt saatavana suomeksi, kääntäjänään totuttuun tapaan Kristiina Rikman. Myös aiheet ja tyyli ovat kirjailijan ystäville tuttuja kertomusten kuvatessa empaattisesti ihmiselämän taitekohtia.

Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja (novellikokoelma)

Runoilijana tunnetun Salmenniemen ensimmäinen novellikokoelma sekä ravistaa että sekoittaa suomalaisen novellistiikan, ja lukijalle tarjoillaan mitä nautittavin cocktail. Kerronnan lajeja uskaliaasti kokeilevat, metatasolla liikkuvat tai vanhaa uudelleen kirjoittavat kertomukset virkistävät, kauhistuttavat ja naurattavat vuorotellen.

Petri Tamminen: Suomen historia (lyhytproosaa)

Tiiviin proosamuodon mestari Petri Tamminen on koonnut ihmisten tarinoita Suomen historian erilaisista vaiheista ja kirjoittanut ne omaan tyyliinsä. Usein hyvin pienimuotoisiksi ulkoisesti jäävät kertomukset näyttävät suuria asioita ja viisautta.

Pauli Tapio: Varpuset ja aika (runokokoelma)

Tämä esikoisrunokokoelma etsii reittejä kokemukseen ja on rohkean poliittinen, mutta ei puolueuskollisella tavalla. Muodolla kokeillaan monipuolisesti, ja nykyrunous saa seurakseen säkeistörakenteita keskiajalta ja renessanssista. 

Jukka Vieno: Ruttopuiston rakastavaiset (runokokoelma)

Runoilijuudesta teatterin ja käsikirjoittamisen pariin vuosikymmeniksi siirtynyt, vuonna 2010 runojen julkaisun uudelleen aloittanut Vieno on tuottanut taas lukijoille laajan kokoelman. Teoksessa urbaani kuvasto vuorottelee luonnonlyriikan kanssa.

Jukka Viikilä: Runoja I-II (runokokoelma-kokoomateos)

Runoutta proosaan salakuljettaneesta romaanistaan Finlandia-palkitun tekijän kaksi ensimmäistä runokokoelmaa on nyt julkaistu yhteispainoksena. Kokoelmia on kiitetty tuoreesta, runsaasta ja kirkkaasta ilmaisustaan.

Merja Virolainen: Aprilia / Kekri (runokokoelma)

Kääntökirjana julkaistu, kaksi hyvin erilaista puolta sisältävä tuplateos on sekä villin humoristinen ja ilotteleva että surullinen, karmeita asioita kuvaava ja groteski. Toisella puolella on paratiisimainen utopia, toisella puolella syksyyn ja kuolemaan palautuva parantola. 

Hannu Väisänen: Esi-isät (lyhytproosaa)

Palkittu ja kiitetty tekijä on kirjoittanut fantasiakertomuksia - tai eräänlaisia aikuisten satuja - siitä, minkälaisia esi-isämme ovat saattaneet olla. Aikatasot tosin heittelevät ja myös kuvatut esi-isät ja ihmiset ovat iloisesti sekaisin.