Lukupultti-kirjallisuusklubi 24.2.2016

Kotikaupungissani Turussa aloitettiin viime viikolla uusi kirjallisuusklubi, kun Kirjakahvilan tiloissa järjestettiin ensimmäinen Lukupultti-nimen saanut tapahtuma. Vieraina ensimmäisellä Lukupultti-klubilla olivat kirjailijat Anu Kaaja ja Iida Rauma. Uuden tapahtuman ja kiinnostavien vieraiden (joiden molempien viime vuonna ilmestyneet teokset olen lukenut ja ansiokkaiksi todennut) innostamana päädyin itsekin paikalle tutkimaan, millainen tilaisuus uusi kirjallisuusklubi on ja minkälaista keskustelua siellä syntyy. Illasta jäi lopulta hyvin positiivinen vaikutelma!

Saavuin paikalle jämptisti alkamisaikaan kello 19 (tarkoitus oli toki olla ajoissa, mutta miten se aika taas kuluikin...), jolloin tupa oli jo täynnä väkeä, ja muutamia tuoleja vielä saatiin kaivettua esiin viime hetkellä saapuneille. Oli ilahduttava alku illalle, että tapahtuma oli kiinnostanut väkeä. Kirjakahvila on aiemminkin tietysti järjestänyt  kirjallisuusaiheista tapahtumaa, esimerkiksi lukupiirejä. Tapahtuman alkusanoissa todettiin, että uusi klubi saadaan käyntiin hienosti maailman ääneen lukemisen päivänä, ja tarkoitus olikin, että kirjailijat myös lukevat tekstejään haastatteluiden lisäksi.

Ensimmäisenä haastateltavana oli Iida Rauma, jonka toinen romaani Seksistä ja matematiikasta (Gummerus) ilmestyi viime vuonna ja on saanut Kalevi Jäntin palkinnon. Haastattelija totesi Rauman kirjasta, ettei se ehkä kuitenkaan sovi "nojatuolilukemiseksi" kuten HS:n artikkelissa oli suositeltu, sillä ihmisen elämän tuhoutumista kuvaava kirja on varsin surullinen. Rauma kertoi romaaninsa lähteneen kysymyksestä: miksi luontosuhteemme on nykyään niin etääntynyt? Haastattelija mielsi kirjan myös erilaisten vuorovaikutussuhteiden kuvaukseksi.

Rauma kuvasi kirjoittamistaan, että hän tarvitsee päähänsä henkilöhahmot, joiden kautta käsitellä teemojaan. Niiden osalta palattiinkin seuraavaksi luontoon. Rauman näkemyksen mukaan sen hyväksikäytön mahdollistaa se, että ihminen ajattelee olevansa luonnon yläpuolella. Myös vaarallisemmaksi ja uhkaavammaksi käyvä maailma ja siinä eläminen mietitytti Raumaa, kun hän alkoi kirjoittaa teosta. Haastattelijan tuttava oli kuvannut kirjaa hyvin kriittiseksi, mutta hän itse oli sitä mieltä, että kirja on paljon monimuotoisempi kuin pelkkää asioiden kritiikkiä. Rauman mukaan on ”raju ulossulkeminen”, että ihminen ajattelee olevansa erillinen eläimestä ja häivyttää sen puolen itsestään. Matematiikkateemaan perehtymisestä hän kertoi, että pääsi itse haastattelemaan matemaatikkoa vasta kirjoittamisen loppumetreillä. Viimeiset neljä vuotta hän oli ”ulkoiluttanut matematiikan kirjoja kaupunginkirjastosta” ja uusinut niitä aina uudelleen, eikä niihin koskaan ollut varauksia… Seksistä ja matematiikasta -kirjan henkilöitä Erikaa ja Annukkaa yhdistävät poikkeuksellisen hahmottamisen kyvyt, Erikalla matemaattinen lahjakkuus ja Annukalla synestesia.

Yleisökysymysten osuudessa Rauma kertoi olevansa itsekin järjestelmällinen kuten hahmonsa Erika, mutta ei tämän tavoin usko, että tieteestä löytyy vastaus aivan kaikkeen. Matemaattisesti lahjakas hän ei omien sanojensa mukaan ole, vaan ”keskinkertainen”. Matematiikkaa Rauma ajattelee kuitenkin taiteena, eikä pelkästään kylmänä lukujen ja teorioiden pyörittelynä. Kirjassa tulee esiin vahvasti se, että Erika-hahmo haluaisi hallita mielensä voimalla myös kehollista maailmaa kuten seksuaalisuutta, minkä Rauma kokee äärimmilleen vietynä länsimaisena ajatteluna. Lopussa hän totesi myös kirjan surullisuudesta, että ”suru on jotain, josta voi löytyä myös lohtu”. Kysymykseen siitä, miten hänen molempien romaaniensa päähahmoista on tullut epämiellyttäviä, hän totesi suoraan, että ”musta on varmaan ollut hauska kirjoittaa epämiellyttävistä henkilöistä.”

Seuraavana haastateltavana oli Anu Kaaja, jonka novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus (Teos) oli viime vuonna HS:n esikoiskirjapalkinnon ehdokkaana. Haastattelija totesi, että Kaajan kirjaa määrittää ”moneus” niin aiheiden, teemojen kuin tyylin osalta. Kirjaa kuvattiin niin hauskaksi kuin rankaksikin. Teoksen vaaleanpunainen ”söpö” kansi on johtanut ihmisiä myös harhaan, ja Kaaja totesi tietävänsä muutaman, jolle kirjan sisältö ei ollut miellyttävä yllätys…

Kaaja kertoi kirjottamisestaan, että hän lähtee kirjoittamaan ”kuvaa auki” ja aihe saattaa selvitä vasta myöhemmin. Kriittisessä korkeakoulussa opiskelleella Kaajalla on ollut opettajina kustannustoimittajia, ja näiden kautta hänen tekstejään päätyi Teos-kustantamolle, joka pyysi häneltä kokoelmaa kirjoituksistaan. Lopulta kustannussopimus syntyi.

Muodonmuuttoilmoituksen novellit kuvaavat monesti naisten alistamista ja kontrollointia, johon he myös itse saattavat osallistua. ”Naisilla on paljon sisäistettyä kontrollia vielä nykyäänkin.” Rauman tavoin myöskään Kaajan kirjassa seksuaalisuus ei ole kontrolloitavissa, vaan se hallitsee ihmisiä eikä päinvastoin. Keskustelua herättäneestä Leipomo-novellista Kaaja tiesi, että siitä tulee polemiikkia, mutta se ei ollut kirjoittaessa itsetarkoituksellista vaan tarinasta vaan täytyi tulla juuri sellainen, jotta se välittäisi sen mitä piti. Kaajalta kysyttiin hänen suosikkielokuvaohjaajiaan, jotka olivat erityisesti vaikuttaneet hänen tekemisiinsä, ja hän mainitsi Peter Greenawayn ja David Lynchin. Esikuvakseen suomalaisessa kirjallisuudessa hän totesi Rosa Liksomin (johon hänen tekstejään olikin verrattu), sillä tämä meni novelleissaan suoraan asiaan. Lisäksi sadut, erityisesti väkivaltaiset sellaiset kuten alkuperäiset Grimmin sadut, olivat aina kiinnostaneet Kaajaa. Kirjoittamisesta hän totesi vielä, että ”ideointivaiheessa ei pidä olla rajoja”, mutta jonkinlaista älyllisyyttä, analysointi- ja koordinointikykyä tarvitaan tekstien editointivaiheessa.

Kaajasta on ollut mukava kuulla, että kirjoja normaalisti paljon lukemattomat ovat pitäneet hänen kirjastaan, jotta asiat eivät mene ”pelkästään kirjailijoiden ja kirjallisuuden opiskelijoiden pyörittämäksi symbolileikiksi”. Itselleni on Kaajan tarinoiden ristiriitaisesta vastaanotosta tullut mieleen, että monille kirjallisuuden lukijoille Suomessa kokeileva ote proosan puolella on vierasta. On julkisestikin todettu, että suomalainen proosa kaipaisi jonkinlaista ravistelua, jonka runous on jo kokenut – siellä kokeellista julkaistaan ja arvostetaan paljon enemmän.

Jo alussa totesin illan olleen onnistunut, ja samaa mieltä olivat myös kirjailijat, kun heidän kanssaan tapahtuman jälkeen juttelin. He olivat tyytyväisiä erityisesti innokkaan yleisön määrään sekä haastattelijoihin, joiden kysymysten pohjalta syntyi hyvin kiinnostavaa ja syvälle menevää keskustelua. Itsekin totesin kuulleeni nyt paljon uutta, vaikka olin nähnyt ja lukenut sekä Rauman että Kaajan haastatteluita näihin teoksiin liittyen jo ennen. Uskoisin päätyväni Lukupultti-klubille jatkossakin, ja seuraavalla kerralla vieraana ovat Niina Repo ja Jenna Kostet.

Tuomas Aitonurmi / Kirjasampo