Kirjat, lukijat ja välikätenä verkkopalvelu

Teema
29.12.2015

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Olen liikkunut viimeisten parin vuoden aikana muun muassa opettajien joukossa välittämässä tietoa siitä, mitä kirjastojen vapaasti yleisessä käytössä olevat verkkopalvelut voivat heille tarjota apuvälineinä. Verkko ja digitalisoituminen aletaan monen mielessä nähdä jo punaisena vaatteena: opettelua normaalin työn päälle, toimimattomia laitteita ja yhteyksiä. Äidinkielen opetuksessa verkko nostetaan monesti pitkien tekstien lukemisen ja kirjallisuuden vastavoimaksi. Tässä tilanteessa kirjallisuusverkkopalvelustakin puhuminen saattaa nostattaa joillakin suojaukset pystyyn, että ei näistä verkkohommista ole kuin harmia.

Itse näen toimittamani palvelun kuitenkin välikätenä kirjan ja lukijan välillä. Kun ihmiset liikkuvat joka tapauksessa paljon verkossa, kirjat pitäisi tuoda siellä esiin mahdollisimman monessa paikkaa ja innostavalla tavalla. Näin verkkopalvelu johtaisi potentiaalisen lukijan kirjan luo, joko fyysisen tai e-kirjan, käyttöliittymällä ei ole mielestäni väliä kunhan kirjallisuutta luetaan. Itse olen edelleen paperisen ystävä kun puhutaan kaunokirjallisuudesta, fyysinen kappale yhdistyy silloin lukukokemukseeni vahvasti. Tärkeintä olisi tarjota luettavan etsimiseen esimerkiksi koululaisille vaihtoehto monistetulle kirjalistalle. Muistan itse lukion äidinkielen tunnilta, miten tympeä sellainen A4:llä saatu lista oli: tietoa siitä, millaisia kirjat oikeasti olivat, piti lähteä etsimään jostakin, eikä välineitä juuri annettu. Minulla oli silloin motivaatiota ottaa kirjojen sisällöstä selvää, mutta monen innostus todennäköisesti tyssäsi jo siihen ja he päätyivät lukemaan pakkopullana vain jotakin, mielellään lyhyttä…

Kirjasammossa tarjoamani palvelun perusajatuksiin kuuluu siis edellisessä kappaleessa kuvattu välikätenä toimiminen, eli elävän kirjaverkkopalvelun ylläpito lukijoille. Tämän lisäksi lankoja täytyy pitää käsissä monenlaisessa eri toiminnassa. Kirjasampo on myös kirjallisuuden metatietovaranto, kirjailijatietokanta, ajankohtainen kirjallisuusmedia, uusien tekniikoiden sovellusalusta (esim. ontologiat sisällönkuvailussa, kansikuvahaku) sekä kirjastopalveluna tietysti kirjallisen kulttuurin säilyttäjä ja esiintuoja.

Kirjasampo kirjastopalveluna on keskusteluttanut alusta asti. Täysin uudenlainen teknologia kuvailutyössä ja siinä tehty pioneerityö sekä maakuntakirjastojen keräämien kirjailijatietojen kokoaminen samaan valtakunnalliseen palveluun ovat herättäneet myös ristiriitaisia näkemyksiä. Hakumahdollisuudet eivät ole niin monipuoliset kuin kirjastoväki on tottunut, ja siinä onkin vielä kehitettävää. Sanon kuitenkin myös suoraan, että alalla on paljon haluttomuutta ajatella uudella tavalla. Osa kirjastoväestä on perinteisiin toimintatapoihin kynsin ja hampain takertuvaa. Onneksi on myös niitä, jotka ovat vastaanottavaisia uusille tavoille, hedän palautteensa ilahduttaa aina!

Tärkeä asia, jota itse yritän ajaa, on kirjastolaisten tekemien kaunokirjallisuuden verkkovinkkien kokoaminen ”saman katon alle” valtakunnallisesti hyödynnettäviksi. Päällekkäistä työtä tehdään edelleen liikaa. Keskitetty ratkaisu ei meillä ehtinyt käyttöön heti, kun kirjastojen verkkosivujen sisällöntuotantoa aloitettiin, joten emme ole päässeet samanlaiseen tilanteeseen kuin Tanskassa, jossa Litteratursiden-sivusto on maan kirjastoväelle luonnollinen paikka keskittää kaikki kirjavinkkisisältö. Litteratursiden tuli käyttöön jo vuonna 2001, Kirjasampo vasta 2011. Mielestäni on hölmöläisten hommaa tehdä erikseen vinkkejä, jotka tulevat vain paikallisten kirjastojen omille sivuille, jossa ne saavat huonoimmassa tapauksessa sormin laskettavissa olevan määrän lukukertoja. Tahtoisin valjastaa kaiken olemassa olevan kirjastoväen kirjallisuusosaamisen niin, että se saisi mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Hyvän kirjallisuuden tuominen lukijoiden ulottuville ja lukijan ohjaaminen juuri häntä kiinnostavan kirjan ääreen on perinteisesti ollut kirjastoväen osaamisen ytimessä. Haluan tehdä näkyväksi, että se on sitä edelleen. Kirjasampo alkaa olla jo tunnettu kirjallisuusalalla laajemminkin, ja palvelussa on yli miljoona käyntiä vuodessa, joten näen sen luonnollisena paikkana koota tätäkin osaamista.

En toki halua jouduttavan siihen tilanteeseen, että innostuneet ja osaavat tekijät kirjastoissa ympäri Suomen lopettavat vinkkien kirjoittamisen kokonaan. Omillekin sivuille niitä voi minun puolestani edelleen tehdä jos haluaa, mutta toivoisin, että kaikki nämä tekstit lähetettäisiin myös Kirjasammon toimitukseen valtakunnallisesti hyödynnettäväksi. Toki tekstejä käytettäessä mainittaisiin, kuka ne on kirjoittanut, jotta kunnia menisi edelleen sinne jonne se kuuluu. Mielestäni tässä tilanteessa kun valtakunnallinen palvelu on olemassa, ei kannata tuhlata käytettyä aikaa ja vaivaa panttaamalla sisältöjä, sillä siinä ei verkkomaailmassa ja työvoimaresurssien vähetessä ole mitään järkeä. Yhteiseen käyttöön nämä sisällöt kuitenkin joka tapauksessa tehdään, jotta kirjat tulisivat käyttöön, mahdollisimman moni lukija löytäisi kirjan, mahdollisimman moni kirja päätyisi lukijalle, lukijan aikaa säästettäisiin ja kirjasto pysyisi kasvavana (ja muuttuvana) organismina. Näin kirjastoverkkopalvelun toimintaideasta 2010-luvulla poraudutaan taas Ranganathanin 1930-luvulla laatimien lakien myötä suoraan kirjastotieteen kovaan ytimeen.

Muitakin tavoitteita tulevaisuudelle ja alkavalle vuodelle 2016 minulla on. Lukuisissa kirjallisuustapahtumissa käydään jatkuvasti hienoja keskusteluja ja näitä olisi tärkeää saada tallennettua kirjalliseen muotoon myös jälkipolville. Tällaiseenkin Kirjasampo olisi luonnollinen alusta, mutta resurssit ovat suuri kysymys, kun minuakin on vain yksi ja kaikkialle ei ehdi: olen tänä vuonna kokenut, miten nopeasti käsittelemättömien uutuustietojen vuori kasautuu tietokantaan, jos keskittyy vain verkkotoimittamiseen... Voisiko työtä tapahtumaraportoinnin kanssa jotenkin jalkauttaa, on olennainen pohdinnan aihe tässä kohtaa. Lisäksi uusia yhteistyömuotoja ja kanavia tuoda palvelua esille mietitään jatkuvasti. Esimerkiksi Instagramiin palvelumme olisi hienoa viedä, mutta olen kokenut mielekkään sisällöntuotannon siellä vievän paljon jo ennestään kortilla olevaa aikaa. Yrittämiseen olen kuitenkin valmis, joten voitte pysyä kuulolla tämän suhteen!

Yleisesti ottaen minusta on tärkeää käyttää hyödyksi asemaamme puolueettomana julkisena palveluna, sillä kirjoja pystytään meillä vinkkaamaan, kehumaan ja esittelemään ilman mitään rajoituksia, jotka veisivät jääviyden käsitellä joitain teoksia ja ilman sellaisia paineita, jotka vaatisivat keskittymään vain uutuuksiin. Vaikka on tärkeää analysoida myös tämän hetken kirjallista maailmaa, palvelun perusideana on tuoda näkyviin kirjallisuuden koko kirjo ja historia, sillä sitä tarvitsemme kokonaiskuvan ymmärtämiseksi.

 

Tuomas Aitonurmi
Informaatikko ja toimittaja
Kirjasampo