Genreen liittyvää tietoa

Nuortenkijallisuus on nuorille ja nuorille aikuisille (10–25 vuotta) tarkoitettu kirjallisuutta, jolle on tunnusomaista seikkailullisuuden ja jännittävyyden ohella oman ikäluokan ongelmien käsittely.

Nuortenkirjallisuuden lajeja ovat mm. seikkailukertomukset, nuortenromaanit, fantasiakirjallisuus, eri alojen tieto- ja harrastuskirjat sekä oppaat. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden synty liittyy 1600-lukuun, jolloin lapsuus ja nuoruus erillisinä ikäkausina omine tarpeineen vasta tunnistettiin. 1700-luvun lapsille ja nuorille suunnatussa kirjallisuudessa näkyvät toisaalta valistusajan rationalismi ja opettavainen tendenssi, toisaalta romanttinen tunteellisuus. 1800-luvun alussa kiinnostuttiin kansansaduista varsinkin saksalaisten Jacob ja Wilhelm Grimmin kokoelman Kinder- und Hausmärchen (1812–1814, Grimmin sadut I–III) ansiosta. Kirjallisemman satutyypin loi tanskalainen H. C. Andersen (1805–1875).

Englannissa ja Yhdysvalloissa syntyivät 1800-luvulla nuortenkirjallisuuden edelleen vallitsevat päämuodot. Jo 1700-luvulla ilmestyneet seikkailua ja/tai fantasiaa sisältävät romaanit, kuten Jonathan Swiftin Gulliverš's Travels (1726, Gulliverin retket) ja Daniel Defoen Rohinson Crusoe julkaistiin uudelleen lyhennettyinä ja sensuroituina versioina myös lapsille, mikä teki niistä valtavan suosittuja. Nuorten suosiossa oli myös Sir Walter Scottin edustama historiallinen romaani, jonka pohjalta yhdysvaltalainen James Fenimore Cooper loi Nahkasukka-sarjassaan intiaaniromaanin prototyypin. Englantilainen Frederick Marryat (1792–1848) puolestaan tunnetaan erämaa- ja meriromaaneistaan, saksalainen Karl May (1842–1912) usein Lähi-itään tai Amerikkaan sijoittuvista seikkailuromaaneistaan. 1800-luvun luetuin ranskalainen nuortenkirjailija oli Jules Verne (1828–1905). Erityisesti tytöille tarkoitetut romaanit ovat sijoittuneet perinteisesti enimmäkseen kodin ja koulun piiriin. Tyttöromaanin uranuurtajia olivat yhdysvaltalaiset Louisa M. Alcott teoksellaan Little Women (1867, Pikku naisia) ja Susan Coolidge Katy-sarjallaan (1872-1891) sekä kanadalainen L. M. Montgomery Anna -sarjallaan (1908–1936).

Suomen nuortenkirjallisuuden varsinainen perustaja oli Zacharias Topelius (1818–1898) monilla satukokoelmillaan. Ensimmäinen suomenkielinen satukirjailija oli Tyko Hagman (1849–1914). Nuortenromaanin ensimmäisenä edustajana Suomessa on pidetty Immi Hellénin teosta Aune (1896). 1900-luvun alkupuolella nuortenkirjojen opettavainen sävy väheni ja taiteellinen taso nousi varsinkin Anni Swanin (1875–1958) ja Arvid Lydeckenin (1884–1960) ansiosta. Swanin Iris rukasta (1916) on otettu jo parikymmentä painosta. Myös Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki -kirjat (1914–26) ja Yrjö Kokon Pessi ja Illuusia (1944) kuuluivat vuosisadan alkupuolen klassikoihin, mutta vasta toisen maailmansodan juuri päätyttyä tapahtui lasten- ja nuortenkirjallisuuden todellinen nousu. Tiina-sarja (1956–1983) teki Anni Polvasta murrosikäisten tyttöjen suosikkikirjailijan. Ruotsalaisen Astrid Lindgrenin anarkistishenkinen saturomaani Pippi Långstrump (1945, Peppi Pitkätossu) suomennettiin ja Tove Jansson julkaisi ensimmäisen Muumi-kirjansa Småtrollen och den stora översvämningen (1945).

Viime vuosikymmenien nuortenkirjoissa ei ole vältelty monia aiemmin tabuina pidettyjä asioita, kuten mielenterveysongelmia, vammaisuutta, kuolemaa, avioeroja ja seksuaalisuutta. Myös ns. tyttö- ja poikakirjojen aiemmin jyrkkä ero on menettänyt merkitystään. Lisäksi fantasiakirjallisuuden osuus on noussut näkyvämmäksi. Nykyään tunnetuimpia nuortenkirjailijoitamme ovat mm. Tuija Lehtinen, Jukka Parkkinen, Kari Levola, Hannele Huovi, Tuula Kallioniemi sekä Sinikka ja Tiina Nopola. Poikkeuksellisen suurta suosiota myös elokuvaversiona ovat saavuttaneet Nopoloiden Heinähattu ja Wlttitossu -kirjat (1989–) sekä Risto Räppääjä-sarja (1997–). Salla Simukan Lumikki-trilogia (2013–2014) on tunnettu esimerkki suomalaisesta fantasia-nuorisokirjallisuudesta.

Lähde:
Tieteen termipankki 9.3.2015: Kirjallisuudentutkimus:nuortenkirjallisuus.
(Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:nuortenkirjallisuus.)