Kirjasammon kevät: Suku raivosi, vaimo itki

Suku raivosi, vaimo itki

    Knausgård puhuu Taistelustaan,
    metahaastattelun teki Ilmari Envall

Tiedätte jo, kerron silti:

Norjalainen kirjailija Karl Ove Knausgård kirjoitti 3500 sivua itsestään. Suku raivostui, vaimo itki, maailma rakasti kirjailijan rehellisyyttä.

Ilmiö on paisunut jo niin älyttömiin mittasuhteisiin, että monia se ärsyttää. Kirja on silti hyvä. Eikä kukaan olisi lukenut sitä ilman skandaalia. Mutta mistä kaikki alkoi? Megatähdeltä ei voi kysyä suoraan, siksi on paras tukeutua eurooppalaisiin laatulehtiin. Kuunnellaan, näin kertoo Norjan kultapoika:

”Olin ahdistunut, oikeastaan vihasin kaikkea missä olin mukana. Kirjallisuutta, perhe-elämää, kaikkea.” (Image 08/2012 )

”Kirjoitin sitä autistisella mielellä, vain minä ja tietokone. Ei tullut mieleenkään, että se voisi aiheuttaa ongelmia – minähän kerroin vain totuuden.” (The Guardian 9.3.2012)

”Halusin löydä kaikki ällikällä. Haistattaa paskat kaikille. Siitä tuli kirjan poleeminen nimikin, Taisteluni. Min Kamp.”  (Image 08/2012)

”Tunnen syyllisyyttä… Onko kirjallisuus tärkeämpää kuin ihmisten satuttaminen? Kysymys on koko ajan mielessä.” (The Telegraph 1.2.2012)

”Oikeastaan on raukkamaista sanoa niin, koska teinhän minä sen. Se on kuin tappaisi ja pyytäisi sitten anteeksi. Minä tein valinnan, se oli pakko julkaista.” (New Republic 7.4.2014)

Kaikki lähti isästä. Knausgård ei ikinä oikein ymmärtänyt: isä oli jäyhä ja etäinen hahmo, joka jätti perheensä ja vajosi alkoholismiin.

”Jokaisella on yksi hyvä tarina, tämä oli minun”, Knausgård sanoo, ”mutta jos kirjailija tuntee jutun liian hyvin, sitä on mahdoton herättää eloon.” (Granta 24.7.2012)

Silti Knausgård onnistui. Isän rappion kuvaus oli niin elävä, että suku haastoi kirjailijan oikeuteen. Miksi? Koska Knausgårdin suuri ansio – ja syy siihen että jokainen rakastaa hänen Taisteluaan – on kirjan rehellisyys.

Häikäilemätön rehellisyys. Armoton ja murhaava rehellisyys.

”Kirjailijan täytyy päästä ulos maailmasta, jossa laadun arviointi menee rehellisyyden edelle.” (New Republic 7.4.2014)

Ja niin hän kirjoitti itsestään, vaimostaan, elämästä kaiken minkä tunsi: kaikki ne yksityiskohdat, joita ei ole sopivaa sanoa ääneen.

Veli sai kirjan ensin, sen luettuaan ”hän lähetti sähköpostin, joka oli otsikoitu: fuck you – kai hän halusi pelotella minua”, Knausgård kertoo. (New Yorker 10.2.2014)

”(Vaimoni) Linda luki käsikirjoituksen pitkällä junamatkalla Tukholmaan. Hän soitti ja sanoi että se oli hyvä. Sitten hän soitti uudestaan ja sanoi, ettei elämä voisi koskaan enää olla romanttista. Sitten hän soitti kolmannen kerran ja itki.” (The Guardian 9.3.2012)

Skandaali loi romaanin. Skandaali on syy siihen, että kukaan Suomessa on lukenut sitä. ”Tietysti riita lisäsi kirjan myyntiä,” Knausgård sanoo, ”tällaista ilmiötä ei mitenkään olisi syntynyt ilman sitä. Ihmiset halusivat nähdä, mikä ihmeessä voi olla niin kiinnostavaa.” (Image 08/2012)

Ihmisapinat rakastavat draamaa, mutta kirja kaatuu tai kukkii skandaalien ulkopuolella. Karl Ove Knausgårdin Taisteluni on upea romaani – ei suosion vuoksi, vaan siitä huolimatta. Annetaan Karl Oven itse arvata miksi:

”Ongelma minun kirjoissani on se, että ne on olleet – alusta lähtien – ihan infantiileja uskomattoman lapsellisia.” (The Believer 18.9.2013)

Sillä vaikka Knausgård on älykäs ja esseistinen, hän kirjoittaa infantiilin rehellisesti – ehkä se on paras muotoilu sille, miksi romaani on niin maaginen.

”Yritän luoda tunteen tästä hetkestä. Minä kerron tästä mikä on nyt… tästä hetkestä jossa elämää eletään, se on kaikki mitä meillä on, ja pian se on ohi. Toisaalta: ei se oikeastaan kiinnosta meitä, elämää eletään niin kuin se jatkuisi ikuisesti.” (The Believer 28.9.2013)

Siinä Knausgårdin toinen suuri ansio: nykyhetken nostaminen jalustalle. Ei spekulointia, ei hämärtäviä adjektiiveja, vain raakaa arjen virtaa.

Kun sitä lukee, aika katoaa, elämä jää.

Tämä haastattelu oli kollaasi seuraavista lehdistä: Image, The Guardian, The Telegraph, Granta, New Republic, The Believer, New Yorker.

Streetmixed by Ilmari Envall.