Kirjasammon kevät: Radikaali Lukuviikko

Teema
7.4.2014

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Radikaali Lukuviikko.

 

Se on asia, maailma ja esine, mutta yksin se ei ole mitään.

Kirja on kartta. Kirja on disketti. Se herää eloon vasta kun se syötetään homo sapiensin aivoihin – niillä on hämmästyttävä kyky tehdä sanoista mielikuvituksen teatteria.

Kirja on huume, mutta se ei tee seuralliseksi. Se saa käpertymään itseensä. Ei lukeminen ole nousuhumalaista halailua, se on epäsosiaalista kuin oopium. Sillä kun on päässyt romaanin imuun, muu maailma ärsyttää. ”Antakaa minun lukea rauhassa!” – sehän on aika aggressiivinen toive.

Ja kirjallisuus lienee epäsosiaalisin kaikista taiteista.

Leffoja, oopperaa ja gallerioita on hauska kiertää treffeillä, mutta kun lukee vaikka Knausgårdin tilitystä isästään, on vain vankina omassa päässään.

Tietysti siitä on hauska myöhemmin jutella muille, tähän tyylin: ”Eikö ole älytöntä miten rehellisesti Karl Ove kuvaa omia tunteitaan?”

Mutta sellainen on jo metahölinää – se on puhetta, joka muistelee hetkeä, jossa taide tapahtui. Alunperin kirja koettiin yksin. Siitä puhuminen on aina vähän epäilyttävää puuhaa.

 

Ja siksi Lukuviikon teema on tänä vuonna niin radikaalin optimistinen.

Ei lukeminen ole yksinäistä, se väittää. Sitä voi tehdä yhdessä. Kirja on kohtaamispaikka, jossa ihmiset näkevät toisiaan, peilaavat toisiaan.

Ja onhan sekin totta. Euroopan hoveissa on aina pidetty salonkia, jossa jutellaan kirjoista. Sen moderni (ja nuhjuisen demokraattinen) vastine on lukupiiri, joita löytää vaikka kirjastoista.

Silti kaikkein upeinta on jutella kirjoista ystävien kanssa. En tiedä onko mitään parempaa kuin juutahtaa neljän tunnin väittelyyn Joycen Odysseuksesta – ”Mitä tarkoitat että tarkoitat?” Suurten ystävyyksieni taustalla on usein ollut suuria kirjoja.

Ja sopii se treffeillekin. Tosin kysyä sitä suoraan – ”mitä kirjoja olet lukenut viime päivinä?” – on niin röyhkeän epäsovinnaista (ja paljastavaa), että kannattaa olla varovainen.

Ainakin lapsena oli ihan luontevaa myös lukea kirjaa jonkun toisen kanssa. Toinen kiljui:  ”Odota, älä käännä vielä sivua.” Ja toinen odotti kyllästyneenä.

Miksei sellaiseen voisi palata? Voihan lukeminen olla rennon sosiaalista. Kun bussissa naureskelee kirjalle, sitä voisi saman tien näyttää vieruskaverille: ”Lue tästä kolmas kappale, eikö ole hyvä?”

Oli tai ei, ainakin luitte sen yhdessä.

 

Hyvää lukuviikkoa. Toivoo ystävänne,

Ilmari Envall

 

Ideoita sosiaaliseen lukemiseen

Kuva: Vichaya Kiatying-Angsulee / Freedigitalphotos.net