Kirjasammon Korkeajännitys

Teema
2.10.2012

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Tintti-sarjakuvien ihmiskuvan nostattaman kohun jälkeen jäin pohtimaan nuoruuteni suosikkisarjakuvien erästä ykköstä, eli Korkeajännitystä, jonka tarinat ovat kulkeneet ns. isältä pojalle. Korkeajännityshän on vuodesta 1953 saakka ilmestynyt sota- ja seikkailusarjakuvien lukemisto, jonka tarinat keskittyvät suurimmaksi osaksi toiseen maailmansotaan. Seikkailuja on kirjoitettu kuitenkin myös mm. Suomen kansalaissodasta, rauhanturvaajista, noottikriisistä, kieltolain ajasta, Vietnamin sodasta, vaaran vuosista, Vänrikki Stoolin tarinoista ja Korean sodasta. Suosikkini ovat aina olleet toiseen maailmansotaan liittyvät sarjakuvat, joiden juonikuviot siirtyivät aikoinaan hiekkalaatikolle kavereiden ja muovisotilaiden näyteltäviksi.

Oma korkkari-innostukseni taisi saada alkunsa joskus 1980-luvulla kun löysin perikunnan kesämökiltä ”Aavepanssari” -nimisen lehden, jonka kannessa nousi sysiharmaasta luolasta saksalainen, tuhotuksi luultu ilmeisesti Tiger-mallinen tankki levittämään kauhua (tottakai sankarillisten ja puhtoisten) amerikkalaisten ja brittien riveihin. Lehti on hukkunut jonnekin vuosien varrella, mutta tarina teki pieneen poikaan vaikutuksen ikuisiksi ajoiksi. Iski kuin ne kuulut miljoona volttia!

Pahat sakemannit, rehdit britit

Tarinoissa seikkailevat liittoutuneiden sankareiden lisäksi täydellisen pahuuden riivaamat saksalaiset, kierot italialaiset, hölmöt arabit ja mielipuolet japanilaiset. Yleensä kaikki saksalaiset ovat natseja ja japanilaiset pahoja koska… He nyt vain sattuvat olemaan japanilaisia. Joskus poikkeuksina lehdistä löytyy “hyviä sakuja” tai ”rehtejä japseja”, jotka ovat ehdottomasti sotilasarvoltaan alempaa luokkaa. (Liika korrektius ei Korkkareita paina.) Lisäksi sankarillisuus, urheus, uhrautuminen, toveruus ja miehekkyys ovat hyveitä joita sarjakuvissa vaalitaan vähintäänkin intohimoisesti. Puoliksi rei’itetty rintamamies ei sotasairaalassa kotia kaipaa, vaan haluaa päästä takaisin miehisten taistelutovereidensa joukkoon. Viis kotiseudun rauhasta, lämpimästä ateriasta ja puolisosta.

Sarjakuvana Korkeajännitys käsittelee ns. oikeutetun koston ja pelkurimaisen juonittelun teemoja. Urhea britti voi kostaa koko kansansa ja sukupolvien kokemat vääryydet, kun puolestaan saksalainen tehdessään moista on raukkamainen pelkuri. Jos amerikkalaisten juonittelu vaikkapa laivastosaattueen tuhoamiseksi on nerokasta sota- ja taistelutaktiikkaa, on saksalaisten vastaava operaatio raukkamainen, pelkurimainen, katala ja vain osoitus ko. kansakunnan perimmäisestä pahuudesta...

Zum teufel! Aaaagh! Verdammt! Kirottua!

Legendaarisinta lehdessä on ehdottomasti kielenkäyttö, eli ns. korkkarisaksa. Aiheesta on tehty oma Asko Alasen toimittama sanakirjakin nimeltään Achtung! Korkkarisaksan sanakirja. Opas pitää sisällään lehdissä olleet klassiset huudahdukset (“Argh!” “Himmel!” “Zum teufel!” “Aieee!” ”Kirottua!” yms.) sanakirjamaisena kokoelmana ja vieläpä selityksineen. Mukana on myös lista lehdissä olleista sotilasarvoista, lentokoneista, sekä analyysit kaikista tarinoiden hahmotyypeistä (esim. Paha-Saku, Rehti-Saku) ja paljon muuta. (Saksalainen on suomeksi käännettynä mm. Saku, sakemanni, saksmanni, hunni, kaalipää, mottipää, helmutti, natsisika. Oppia ikä kaikki, taattua Korkeajännitystä siis.)

Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään todeta, että Korkeajännitystä ei missään nimessä kannata lukea vakavissaan. Tarinoiden juonet ovat kömpelöitä, huiminkin draaman kaari yleensä lässähtää täysin loppua kohti ja tiukinkin tilanne päättyy liittoutuneiden kornin “veljelliseen” huulenheittoon. Henkilöhahmot ovat täysiä karikatyyrejä ja hahmojen kokema, “oikeutettu” viha on jotain aivan järjetöntä.

Klassikkolukemista

Silti juuri nämä kaikki ominaisuudet tekevät lehdistä ja albumeista omalla tavallaan aivan nerokkaita. Vähänkin camp-henkisemmälle yksilölle Korkeajännitykset ovat mitä parhainta viihdettä, ja lukijan onneksi tarinoita on julkaistu niin uskomaton määrä, ettei luettava varmasti lopu kesken. Egmont-kustannus on julkaissut viime vuosina kokoelmia parhaista Korkkareista ja pokkareita ilmestyy tiedettävästi vieläkin. Tietyissä numeroissa on käsitelty myös Suomen sotia. Toisesta maailmansodasta tuntuu riittävän yhä ammennettavaa: aina jossain lymyää vähintäänkin natsien sukellusvene joka salavihkaa nousee pintaan ja lietsoo vihollisissaan kauhua vielä vuosikymmentenkin jälkeen...

Niin ja seuraavan viikon käyttöliittymäpäivityksen yhteydessä lukijoille pamahtaa iso Korkkarihylly, albumeita sisällönkuvailtuna kunnolla, yksittäisiä tarinoita myös ja suositteluja, joten malttakaahan siihen asti! :) Kettu kuittaa!

Kimmo L. / Kirjasampo.fi