Mies ja hänen omatuntonsa

Jarl Hemmerin (18.9.1893 – 6.12.1944) romaani Mies ja hänen omatuntonsa (Otava 1931, suom. Eino Palola, runot Toivo Lyy) nousi suuren pohjoismaisen romaanipalkinnon voittajaksi ja jäi tekijänsä tunnetuimmaksi teokseksi. Romaani kuvaa erityisesti Suomen sisällissodan jälkitilannetta ja Suomenlinnan vankileiriä, jonne koeteltu "syntinen pappi" Johan Samuel Bro päätyy apupapiksi. Kertomuksessa sukelletaan syviin eettisiin pohdintoihin, ihmisen syyllisyyteen ja vastuuseen. Anders Österling kirjoitti Svenska Dagbladetissa teoksesta (suomennos Helsingin Sanomien 11.12.1931): "Suuren paraatin innostuksen ja riemun kuvaaminen voi olla kiitollista ja suhteellisen helppoa – – mutta sensijaan on paljon epäkiitollisempaa ja vaikeampaa loihtia esiin kaamea helvetintunnelma, joka Suomenlinnassa vallitsi seuraavina kuukausina. Hemmer on kuitenkin suoriutunut tästä, ja hänen kuvauksensa henkii syvää sisäistä myötätuntoa." Teoksesta tehtiin myös elokuva vuonna 1957. "Bro seisoi kukkulalla, joka oli jäännös jostakin vanhasta linnakkeesta, ja katseli avuttomasti ympärilleen tuota tuhansien ihmisten sekasortoa. Kaikkialla loppuunriutuneita ruumiita, useat omissa ryysyissään, muutamilla yllään venäläiset sotilastakit, joita intendentuuri oli löytänyt jostakin varastosta. Mitä hän saattoi tehdä heidän hyväkseen?"