Adalmiinan helmi

Kun prinsessa Adalmiina syntyy, hän saa kastelahjakseen kaksi asiaa: helmen ja nöyrän sydämen. Helmi tuo kauneuden, rikkauden ja viisauden, mutta jos se katoaa, katoaa myös kaikki sen tuoma. Nöyrän sydämen Adalmiina saa vain siinä tapauksessa, jos helmi katoaa. Jotta helmi ei katoaisi, tehdään kruunu, johon helmi kiinnitetään. Kruunu on siitä erityinen, että se sopii vain ja ainoastaan Adalmiinalle, eikä hän riisuisi sitä koskaan. Ja niin päivä päivältä Adalmiinan kauneus, viisaus ja rikkaus kasvaa kasvamistaan. Mutta kun kaikki pitävät Adalmiinaa kaikista parhaimpana ja täydellisimpänä, alkaa hän itsekin ajatella samoin ja Adalmiinasta tulee ilkeä, kovasydäminen, ahne, kateellinen ja ylpeä. Eräänä päivänä Adalmiina karkaa puistoon ja istahtaa levähtämään lähteen reunalle. Lähteestä juodessaan hän huomaa oman kuvajaisensa, joka on niin kaunis, että sitä pitää katsoa lähemmin. Mutta kun Adalmiina kumartuu lähemmäs pintaa, putoaa kruunu helmineen hänen päästään ja katoaa lähteeseen. Siinä samassa Adalmiina menettää muistinsa, häneltä katoaa kaikki helmen tuoma ja tilalle tulee toinen lahja, nöyrä sydän. Jääkö Adalmiina nöyräksi ja köyhäksi vai löytyykö helmi? Ja jos helmi löytyy, niin palautuuko Adalmiina entiselleen? Zacharias Topeliuksen (14.1.1818 – 12.3.1898) rakastettu klassikkosatu Adalmiinan helmi (kuvitus Lena Frölander-Ulf).