Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Tapaus Allu Salminen
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Allu Salmisen ulkoisia tuntomerkkejä ovat kalju pää, niskaan tatuoitu käärme ja hiljaisuus. Hiljaisuuteen linnoittautunut Allu herättää tunteita ja huomiota missä kulkeekin eikä kaikki huomio ole myönteistä. Lapsena Ruotsiin muuttaneen Allun kokemukset naapurimaassa ovat jättäneet poikaan kipeät jäljet eikä paluu koti-Suomeenkaan suju ilman ongelmia ja väärinkäsityksiä.
Moniääninen nuortenromaani käsittelee sopeutumattomuutta, ristiriitoja ja selviytymisen mahdollisuuksia vahvalla otteella. Allun itsensä lisäksi oman näkökulmansa kertovat Allun eronneet vanhemmat, muutama koulutoveri sekä opettaja, jonka uran Allu tahtomattaan lähes tuhoaa.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Moniääninen nuortenromaani käsittelee sopeutumattomuutta, ristiriitoja ja selviytymisen mahdollisuuksia vahvalla otteella. Allun itsensä lisäksi oman näkökulmansa kertovat Allun eronneet vanhemmat, muutama koulutoveri sekä opettaja, jonka uran Allu tahtomattaan lähes tuhoaa.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Kaikkein pahinta kumminkin oli, kun oisi vielä pitäny puhua ruottia. Se tuntu miusta aivan mahottomalta vaatimukselta, koska enhän mie osannu sitä kieltä puhhuu. Missä vitussa mie oisin muka ruottia oppinu? Aika noppeesti mie kumminkin aloin älytä, mitä miun ympärillä puhuttiin, mutta vastaamaan mie en siltikään kyenny.
Muutamassa kuukauvessa miut leimattiin röyhkeäksi ja pahanilkiseksi kakaraksi, vaikka tottuus oli, että mie olin arka. Mie en uskaltanu avata suutani. Jos mie joskus erehyin sanomaan jottain, niin kaikki nauroivat, koska mie solkkasin niin kummallista kieltä. Siitä mie otin opikseni ja pysyttelin mykkänä, mutta ei sekkään konsti ollu niitten mieleen, koska ajan olloon miut toimitettiin aivokuolleitten osastolle. Siellä mie luovutin lopullisesti, koska tajusin, että miut oli pantu sammaan sakkiin semmosten önkköjen kanssa, jotka ei osannu lukkee eikä kirjottaa. Mie osasin, mutta ei sitä kukkaan tienny. Mie olin oppinu lukemaan jo Suomessa ihan omia aikojani. Vähän ajan perästä mie olin saanu päänuppini semmoseen vaiheeseen, että miusta oli aivan yksi ja sama, mitä muut miusta ajattelivat, ja silloin miun olo alko pikkuhiljaa helpottua. Mie rauhotuin ja rakensin ympärilleni ovettoman häkin enkä mie ennää sen jälkeen kiinnittäny sen häkin ulkopuoliseen elämään minkäänlaista huomiota.
Mie tunsin olevani aivan yksin tässä maailmassa, mutta en mie sitä surru, vaan se oli miulle iso helpotus.
Muutamassa kuukauvessa miut leimattiin röyhkeäksi ja pahanilkiseksi kakaraksi, vaikka tottuus oli, että mie olin arka. Mie en uskaltanu avata suutani. Jos mie joskus erehyin sanomaan jottain, niin kaikki nauroivat, koska mie solkkasin niin kummallista kieltä. Siitä mie otin opikseni ja pysyttelin mykkänä, mutta ei sekkään konsti ollu niitten mieleen, koska ajan olloon miut toimitettiin aivokuolleitten osastolle. Siellä mie luovutin lopullisesti, koska tajusin, että miut oli pantu sammaan sakkiin semmosten önkköjen kanssa, jotka ei osannu lukkee eikä kirjottaa. Mie osasin, mutta ei sitä kukkaan tienny. Mie olin oppinu lukemaan jo Suomessa ihan omia aikojani. Vähän ajan perästä mie olin saanu päänuppini semmoseen vaiheeseen, että miusta oli aivan yksi ja sama, mitä muut miusta ajattelivat, ja silloin miun olo alko pikkuhiljaa helpottua. Mie rauhotuin ja rakensin ympärilleni ovettoman häkin enkä mie ennää sen jälkeen kiinnittäny sen häkin ulkopuoliseen elämään minkäänlaista huomiota.
Mie tunsin olevani aivan yksin tässä maailmassa, mutta en mie sitä surru, vaan se oli miulle iso helpotus.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
160