Tyttö jonka joki halusi vaimokseen
Tyyppi
sadut
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Leena Laulajainen on kertonut uudestaan chileläisten Mapuche-intiaanien kymmenen satua, joiden teemana on ihmisen ja luonnon kiinteä suhde. Mapuche-intiaanit opettavat tärkeitä asioita ja arvoja lapsille satuja kertomalla. Sadut ovat iättömiä ja ajattomia. Ne sopivat myös suomalaisille lapsille ja vanhemmille erityisen hyvin yhdessä luettaviksi. Satujen kuvituksena on 70-luvulla Suomeen muuttaneen chileläisen Adolfo Veran Mapuche-maan valokuvia, jotka kertovat sanojen kanssa samaa tarinaa. Kirjan lopussa on kulttuurimaantieteen professorin Kalevi Rikkisen tietoisku Mapuche-intiaaneista.
Sadut kunnioittavat luontoa ja luonnonläheistä elämäntapaa. Niissä ihminen ja luonto ovat yhtä. Luonto auttaa ihmisiä, joka kohtelevat sitä hyvin. Ihmisillä ja eläimillä, puilla ja kukkasilla ei pohjimmiltaan ole suurta eroa. Me olemme kaikki samaa alkuperää.
(Seija Shemeikka/ Sanojen aika)
- - -
Alkuperäiskansoista kiinnostunut Leena Laulajainen kokosi vuosina 1997 ja 1998 Chilessä aineistoa nuortenromaaniinsa Sateenkaarilaakso. Matkallaan hän pääsi tutustumaan Etelä-Chilen mapuche-intiaaneihin, jotka alkoivat kertoa hänelle paikallisia, ennen julkaisemattomia satuja ja tarinoita. Leena Laulajainen kirjoitti muistiin kymmenen satuaihetta, jotka hän kertoi uudelleen ja muokkasi kirjalliseen muotoon.
Mapuche-sadut kertovat elävästä yhteydestä luontoon. Osa eläinsaduista muistuttaa tunnettuja kansainvälisiä satuja, mutta kaikissa on jokin jäljittelemätön piirre, joka osoittaa niiden kuuluvan juuri mapuche-kultuuriin.
Suomessa asuva chileläinen valokuvaaja Adolfo Vera kävi mapuche-alueella kuvausmatkalla alkuvuodesta 2007. Hänen upeat valokuvansa kertovat nykypäivän mapuche-intiaanien elämästä Chilen jylhissä maisemissa. Kirjassa ne yhdistyvät taitavasti vanhoihin mapuche-tarinoihin muodostaen kiehtovan kokonaisuuden, jota täydentää emeritus-professori Kalevi Rikkisen artikkeli mapuche-intiaanien historiasta ja tilanteesta vähemmistökansana Chilessä.
Satu- ja taidevalokuvakirja tarjoaa kiehtovan matkan mapuche-intiaanien jylhiin maisemiin, elämään ja kultuuriin, jossa luonnolla ja sen arvostuksella on tärkeä osansa.
(BTJ)
Sadut kunnioittavat luontoa ja luonnonläheistä elämäntapaa. Niissä ihminen ja luonto ovat yhtä. Luonto auttaa ihmisiä, joka kohtelevat sitä hyvin. Ihmisillä ja eläimillä, puilla ja kukkasilla ei pohjimmiltaan ole suurta eroa. Me olemme kaikki samaa alkuperää.
(Seija Shemeikka/ Sanojen aika)
- - -
Alkuperäiskansoista kiinnostunut Leena Laulajainen kokosi vuosina 1997 ja 1998 Chilessä aineistoa nuortenromaaniinsa Sateenkaarilaakso. Matkallaan hän pääsi tutustumaan Etelä-Chilen mapuche-intiaaneihin, jotka alkoivat kertoa hänelle paikallisia, ennen julkaisemattomia satuja ja tarinoita. Leena Laulajainen kirjoitti muistiin kymmenen satuaihetta, jotka hän kertoi uudelleen ja muokkasi kirjalliseen muotoon.
Mapuche-sadut kertovat elävästä yhteydestä luontoon. Osa eläinsaduista muistuttaa tunnettuja kansainvälisiä satuja, mutta kaikissa on jokin jäljittelemätön piirre, joka osoittaa niiden kuuluvan juuri mapuche-kultuuriin.
Suomessa asuva chileläinen valokuvaaja Adolfo Vera kävi mapuche-alueella kuvausmatkalla alkuvuodesta 2007. Hänen upeat valokuvansa kertovat nykypäivän mapuche-intiaanien elämästä Chilen jylhissä maisemissa. Kirjassa ne yhdistyvät taitavasti vanhoihin mapuche-tarinoihin muodostaen kiehtovan kokonaisuuden, jota täydentää emeritus-professori Kalevi Rikkisen artikkeli mapuche-intiaanien historiasta ja tilanteesta vähemmistökansana Chilessä.
Satu- ja taidevalokuvakirja tarjoaa kiehtovan matkan mapuche-intiaanien jylhiin maisemiin, elämään ja kultuuriin, jossa luonnolla ja sen arvostuksella on tärkeä osansa.
(BTJ)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
61