Hakkarainen, Jarmo
Elämäkertatietoa
Syntynyt 4.2.1955 Sotkamossa.
Asuinpaikka Joensuu vuodesta 1988.
Asunut Sotkamossa 1955-1983 ja Kajaanissa 1983-1988.
Opinnot: ylioppilas Sotkamon lukio 1974, pappiskandidaatti Suomen ortodoksinen pappisseminaari Kuopio 1979, Master of Divinity Holy Cross/Greek Orthodox School of Theology, Brookline, USA 1983, Master of Theology Holy Cross/Greek Orthodox School of Theology, Brookline, USA 1989.
Ammatti: käytännöllisen teologian lehtori, rovasti.
Seurakuntalehtori, Kajaanin ortodoksinen seurakunta 1983-1986.
Teologisten aineiden opettaja, Suomen ortodoksinen pappisseminaari Kuopio 1987-1988.
Yliassistentti ja lehtori Joensuun yliopisto, ortodoksisen teologian laitos 1988-2001.
Käytännöllisen teologian lehtori, Joensuun yliopisto, ortodoksisen teologian laitos 2002-2010 ja Itä-Suomen yliopisto 2010-.
Palkitsemiset
Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen vuoden opettaja 2014.
Tieteellisten seurain valtuuskunta myönsi eläkkeellä olevalle lehtori isä Jarmo Hakkaraiselle Itä-Suomen yliopiston esityksestä joulukuussa 2020 tiedeyhteisön kultaisen ansiomerkin 30-vuoden palveluksesta tieteen hyväksi.
Asuinpaikka Joensuu vuodesta 1988.
Asunut Sotkamossa 1955-1983 ja Kajaanissa 1983-1988.
Opinnot: ylioppilas Sotkamon lukio 1974, pappiskandidaatti Suomen ortodoksinen pappisseminaari Kuopio 1979, Master of Divinity Holy Cross/Greek Orthodox School of Theology, Brookline, USA 1983, Master of Theology Holy Cross/Greek Orthodox School of Theology, Brookline, USA 1989.
Ammatti: käytännöllisen teologian lehtori, rovasti.
Seurakuntalehtori, Kajaanin ortodoksinen seurakunta 1983-1986.
Teologisten aineiden opettaja, Suomen ortodoksinen pappisseminaari Kuopio 1987-1988.
Yliassistentti ja lehtori Joensuun yliopisto, ortodoksisen teologian laitos 1988-2001.
Käytännöllisen teologian lehtori, Joensuun yliopisto, ortodoksisen teologian laitos 2002-2010 ja Itä-Suomen yliopisto 2010-.
Palkitsemiset
Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen vuoden opettaja 2014.
Tieteellisten seurain valtuuskunta myönsi eläkkeellä olevalle lehtori isä Jarmo Hakkaraiselle Itä-Suomen yliopiston esityksestä joulukuussa 2020 tiedeyhteisön kultaisen ansiomerkin 30-vuoden palveluksesta tieteen hyväksi.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Artikkelit
Augsburg ja Konstantinopoli. Patriarkka Jeremias II:n ja Saksan luterilaisten (1573-1581) käymän teologisen kirjeenvaihdon historiallinen ja ekumeeninen merkitys. Ortodoksia 33. 31-48. 1983.
Etiikka eli oikea elämä Kleemens Aleksandrialaisen ajattelussa. Ortodoksia 34. 122-136 1984.
Patriarkka Fotios - bysanttilainen humanisti. Ortodoksia 35, 56-72 1986.
Tuomas Akvinolaisen teologian mariologisia näkökohtia. Ortodoksia 37. 88-106 1987.
Ortodoksisten isien opetusta rukouksesta. Teoksessa Rukouksen kirja. Toim. Anna-Maija Raittila. 87-119. WSOY 1989.
Kirkko, yhteiskunta ja vastuuntunto Basileios Suuren ajattelussa. Ortodoksia 38. 19-29. 1989.
Piirteitä Bysantin tutkimuksen historiasta - kohti ortodoksista tulkintaa. Ortodoksia 39. 44-55. 1990.
Basileios Suuren sosiaalisesta ajattelusta ja vastuuntunnosta. Teologinen Aikakauskirja 2/1990. 114-120.
Pyhä Gregorios Palamas - ortodoksisen tradition puolustaja. Ortodoksia 40. 107-121. 1991.
Bysantti ja Islam. Teoksessa Tarhurit. SOOL:n 40-vuotisjuhlakirja. 27-36. 1991.
Teologia ja historia patriarkka Fotioksen ajattelussa. Teologinen Aikakauskirja 2/1992.133-137.
Bysantti ja Venetsia. Bysanttilaisen politiikan ja kulttuurin vaikutteita keskiajan Venetsiassa. Ortodoksia 41. 106-124. 1992.
Patriarch Photios - A Byzantine Humanist and Defender of Orthodoxy. Teoksessa Bibelauslegung und Gruppenidentität Makarios-Symposium im Kloster Neu-Valamo, Finland 1990. 20-26.
The Relation between Doctrine and Canons and the Ecumenically binding Nature of Canons. The Finnish Lutheran-Orthodox Dialogue. Conversations in 1989 and 1990. Teoksessa Documents of the Evangelical Lutheran Church of Finland. 4. 67-73. 1993.
Bysantin maataloustuotanto, väestönkasvu ja sosiaaliset suhteet (900-1200). Ortodoksia 42. 182-201. Pieksämäki 1993.
Ortodoksinen sosiaalietiikka - hengellisen kasvamisen teologiaa. Erga 1993. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 6. 10-60. Joensuun yliopisto 1993.
Lihaksituleminen ortodoksisessa liturgisessa perinteessä. Teoksessa Viisauden rintaa vasten. 75 vuotta ortodoksista teologista koulutusta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 10. 229-248. Joensuu 1994.
Isä Georges Florovski - uuspatristisen synteesin kehittäjä. Teoksessa Tieten tahtoen. Studia Carelica Humanistica 3. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta. 235-243. Joensuu 1994.
Bessarion - kreikkalainen kardinaali ja humanisti. Ortodoksia 43. 22-37. Pieksämäki 1994.
The Incarnation in the Liturgical Tradition of the Orthodox Church. The Finnish Lutheran- Orthodox Dialogue. Conversations in 1991 and 1993. Documents of the Evangelical Lutheran Church of Finland. 7. 81-91. Helsinki 1995.
Bysantin diplomatiasta. Ortodoksia 44. 5-18. Pieksämäki 1995.
Kuoleman varjosta elämän kirkkauteen. Erga 1994. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 14. 9-63. Joensuun yliopisto. Joensuu 1995.
Ortodoksisen elämän perusteista. Erga 1995.
Ortodoksisen teologian laitoksen vuosikirja. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 20. 25-52. Joensuun yliopisto. Joensuu 1996.
Bysantin kanoninen laki - läsnä kaikkialla. Teoksessa Praxis et Theoria. Juhlakirja Heikki Makkosen täyttäessä 60 vuotta. Studia Carelica Humanistica. 55-69. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta. Joensuu 1996.
Bysantin kirkon ja keisarin taistelu vallasta 1000-luvulla. Erga 1996. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 22. 11-42. Joensuun yliopisto. Joensuu 1997.
Kirkko ja politiikka keisari Manuel I Komnenoksen hallituskaudella (1143-1180). Teoksessa Golgatanmäeltä Karjalaiselle. Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitos 10 vuotta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 25. 203-244. Joensuun yliopisto. Joensuu 1998.
Bysantin teologian ääriviivoja. Erga 1997-1998. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 26. 11-41. Joensuun yliopisto. Joensuu 1999.
Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen Kirkon mysteerioiden opettajana. Erga 1997-1998. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 26. 120-127. Joensuun yliopisto. Joensuu 1999.
Bysanttilainen itä ja paaviuden nousu. Erga 1999. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 27. 11-51. Joensuun yliopisto. Joensuu 2000.
Bysanttilaista luostarielämää Komnenos-suvun (1081-1185) kaudella. Erga 2000. Ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian julkaisuja N:o 29. 11-41. Joensuun yliopisto. Joensuu 2001.
Kreikkalaisen teologian läntinen vankeus turkkilaisvallan aikana (1453-1821). Erga 2000. Ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 29. 42-121. Joensuun yliopisto. Joensuu 2001.
Bysantin kulttuurin ja politiikan vaikutteita keskiajan Venetsiassa. Erga 2001. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:0 31. 11-40. Joensuun yliopisto. Joensuu 2002.
Ihmisrakkaus ja köyhät. Näkökulmia bysanttilaiseen armeliaisuuden perintöön. Teoksessa Lasaruksesta ja leipäjonoihin. Köyhyys kirkon asiana. Toim. Virpi Mäkinen. 66-86. Atena Kustannus Oy. Jyväskylä. 2002
Bysantti ja latinalaiset. Konstantinopolin hävitys 1204. Juhlakirja Hilkka Seppälän täyttäessä 60 vuotta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 32. 33-59. Joensuun yliopisto. Joensuu 2003.
Pyhän Johannes Krysostomoksen opetuksia köyhyydestä ja rikkaudesta. Erga 2005. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 35. 25-48. Joensuun yliopisto. Joensuu 2005.
Bysanttilaista terapeuttista teologiaa. Teoksessa Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa : Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Isä Pentti Hakkaraisen 60-vuotisrahasto/Kajaanin ortodoksinen seurakunta. 171-186. Joensuu 2009.
Ferra-Firenzen kirkolliskokous (1438-1349): Bysantin kirkon ja paaviuden välinen kiista unionista. Ortodoksia 51. s. 141-175. Ortodoksisten pappien liitto. Jyväskylä. 2010.
Kirkko ihmissielujen sairaalana. Hehkuva Hiillos: hengellisen elämän syventämiseksi. Vuosikirja 2010, s. 26-45, Kuopio 2010
Bysantin säde Pohjolassa. Teoksessa 12 ikkunaa ortodoksisuuteen Suomessa. 68-77. Maahenki Oy. Helsinki 2010.
Pyhä Gregorios Palamas on Kirkon Tradition teologi, osa I. Logos 2011, 5, s.4-6.
Bysantin terapeuttinen henki elää Kajaanissa. Kainuun Joulu 2011, s. 7-10.
Pyhä Gregorios Palamas on Kirkon Tradition teologi, osa II. Logos 2011, 6, s.7-9.
Ortodoksisen uskon syventäminen on sydämen asia. Hehkuva Hiillos: hengellisen elämän syventämiseksi. Vuosikirja 2012, s. 4-10. Kuopio 2012.
Pyhät kanonit kirkon elämän lääkkeinä. Analogi 2012, 5, s. 26-27.
Ortodoksinen pääsiäinen ja kasteen ilo, Analogi, 2013, 1, s. 12-13.
Bysanttilainen nainen yhteiskunnan voimavarana ja heikkoutena, Oinon Neon, maaliskuu 2013, s. 10-14.
Ortodoksinen perhe yhteiskunnassa: lasten kasvatuksen suuret haasteet, Analogi, 3, 2013, s. 28-29.
Pyhä Romanos Melodos: Kristuksen syntymäjuhlan hymnirunoilija. Kainuun joulu : kirjallinen vuosialbumi 2013, s. 7-9.
Konstantinopolin kirkollisen aseman kehittyminen. Analogi 2013, 4, s. 14-15.
Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja kristillisen rakkauden opettajana. Hehkuva Hiillos. Vuosikirja 2013, s. 8-14.
Näkökohtia Bysantin keisarikunnan yhteiskuntarakenteesta ja talouselämästä. Logoslehti.net 2:2014.
Nikos Kazantzakisin romaaninen sankarit ovat täynnä yksinäisyyttä ja kapinaa. Oinon Neon, huhtikuu 2014, s. 17-20.
Ristin pääsiäinen ja kasteen ilo. Logos 4/2014, s. 12-15.
Ortodoksinen pappeus liittyy Kristuksen palvelutehtävään. Paimen-Sanomat 2:2014, s. 17-18.
Bysantin sota ja rauha. Kainuun Joulu : kirjallinen vuosialbumi 2014, s. 5-6.
Pyhittäjä Johannes Siinailainen hengellisen murheen opettajana. Hehkuva Hiillos: lehti hengellisen elämän syventämiseksi pyhien isien hengessä. Vuosikirja 2014, s. 33-41. Kuopio.
Kristus samastuu köyhiin ja sorrettuihin: Diakonia on Kirkon tehtävä. Oinon Neon 2015:1: s. 2-5. Joensuu.
Köyhät ja kerjäläiset ovat veljiämme Kristuksessa. Teologia.fi/artikkelit. Julkaistu 28.9.2015.
Feodor Dostojevski persoonallisen ihmisyyden puolustajana. Kainuun joulu : kirjallinen vuosialbumi 2015. Kainuun kirjailijat, s. 21-22.
Kirkon askeesi johtaa kilvoittelijan sielun parantumiseen. Hehkuva Hiillos. : lehti hengellisen elämän syventämiseksi pyhien isien hengessä. 2015, s. 21-28.
Vanhan kirkon opetuksia katumuksen mysteeriosta. Aamun Koitto 1:2016, s. 8-9.
Katumus merkitsee kasteen armon uudistamista. Ortodoksiviesti 1:2016, 22-23.
Pyhä Kolminaisuus on Kirkon elämän ikoni. Oinon Neon 2016 : 1, 18-20.
Kristus laskeutui elämänä Tuonelaaan. Kupoli 1:2016, 4-6.
Ortodoksinen pääsiäinen kutsuu ihmisiä Jumalan valtakunnan iloon. Kontakti. Inkoon seurakunta. Julkinen tiedote 1:2016:16-18.
Pyhä Kolminaisuus – Kirkon elämän lähde. Ortodoksiviesti 3:2016:35-36.
Professori John Romanides ja pyhien isien empiirinen teologia, s. 262-288. Teoksessa isä Pentti Hakkarainen Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa II. Jyväskylä 2016.
Pyhä katumus tarkoittaa kirkon koko elämää. Hehkuva Hiillos: lehti hengellisen elämän syventämiseksi pyhien isien hengessä, 2016, s. 23-31.
Bysanttilainen luostarielämä julistaa Jumalan valtakunnan kansalaisuutta. Kainuun Joulu 2016 – kirjallinen vuosialbumi, s. 36-38.
Paastossa luovumme pahasta. Orthodoksiviesti 2:2017:24-25.
Kaste on pääsiäisen lahja. Ortodoksiviesti 3:2017, 23-24.
Ortodoksisen teologian opiskelua Holy Crossin teologisessa koulussa. Oinon
Neon 1:2017, 13-16.
Professori Georges Florovski – uuspatristisen synteesin kehittäjä, ss. 243-288. Teoksessa Bysantin hengellistä terapiaa III. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Grano Oy. Joensuu 2017.
Bysantin kirkon empiiristä teologiaa, ss. 289-334. Teoksessa Bysantin hengellistä terapiaa III. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Grano Oy. Joensuu 2017.
Artikkelit: Rukous kuolleiden puolesta. Ortodoksiviesti 7:2017: s.24-26.
Ortodoksinen askeesi on hengellistä psykiatriaa. www.kosmas.fi (8.11.2017)
Ortodoksisen kirkon tie itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Kainuun Joulu 2017. Kirjallinen vuosialbumi. Kajaani, s. 33-35.
Ortodoksisen psykoterapian opetuksia sielun sairaudesta ja parantamisesta. Hehkuva Hiillos: lehti hengellisen elämän syventämisestä pyhien isien hengessä. 2017, s. 7-15.
Ortodoksinen piispa on kutsuttu elämään Kirkossa Kristuksen ikonina. www.kosmas.fi (7.10.2017)
Pyhittäjä Johannes Siinailainen – pyhän hiljaisuuden opettaja. Ortodoksi.net. (11.3.2018)
Käsitys pahasta. Ortodoksi.net. (17.3. 2018)
Kaste ja Pääsiäinen. Oinon Neon. Juhlanumero 2018, 8-9.
Sinulle minä laulan. Runo. Lainanpäivän julkaisu (Kainuun Kirjailijat ry). 2018:12 Kajaani.
Jumala, luomakunnan isä. Luomakunnan kriisi ilmaisee ihmiselämän sisäisen kriisin. Ortodoksiviesti 5/2018, 26-28.
Alexander Kazhdan ja Bysantin keisarikunnan monipuolinen kulttuuri. Kainuun Joulu 2018. Kirjallinen vuosialbumi. Kajaani, s. 47-49.
Ortodoksinen teologia on hengellisen parantumisen tiedettä. Hehkuva Hiillos: lehti hengellisen elämän syventämisestä pyhien isien hengessä. Tampere. 2018, s. 32-39.
Kristuksen syntymäjuhlana. Sotkamo-lehti. 21.12.2018.
Valkeuksien juhlana. Sotkamo-lehti 8.1.2019.
Hyvyyden ääretön syvyys. Runo. Lainanpäivän julkaisu (Kainuun Kirjailijat ry) 2019:7. Kajaani.
Pyhä Eukaristia. Oinon Neon 2019: 12-14. Painokanava. Joensuu.
Ortodoksinen psykoterapia metropoliitta Hierotheoksen mukaan. Ortodoksia 59. 177-185. Lightpress Kaarina 2019
Ortodoksinen rukous on rakkautta. Ortodoksiviesti: 2019, 26-27
Isä Erkin taipaleelta. Teoksessa isä Erkki muistoissamme. Rovasti Erkki Piiroisen ystävien muistoissa. Keuruu. 2019, 143-154.
Joulupaasto alkaa 15. marraskuuta, (https://ort.fi/uutishuone/2019-11-15/joulupaasto-alkaa-15-marraskuuta), julkaistu 15.11.2019.
Kajaanin ortodoksinen kirkko terapeuttisen kohtaamisen paikkana. Kainuun joulu 2019. 9-11.
Ortodoksinen kirkko on terapeuttinen poliklinikka. Hehkuva hiillos. Vuosikirja 2019, 76-83.
Vedenpyhitys. Runo. Runoja lainanpäivänä. 2020. Kainuun kirjailijat ry. 2020. 8
Paasto on alku. Ortodoksiviesti. 2/2020, 28-29.
Kirkko, toivon ja pelastuksen turvapaikka. Ortodoksiviesti 4/2020, 36-37.
Johannes Kastajan syntymä (https://ort.fi/uutishuone/2020-06-23/johannes-kastajan-syntyma-24-kesakuuta) julkaistu 23.6.2020.
Jumalansynnyttäjän Netiseen Marian syntymä 8.9 (https://www.ort.fi/uutishuone/2020-09-07/jumalansynnyttajan-neitseen-marian-syntyma-8-syyskuuta). Julkaistu 7.9.2020.
Raha on globalisaation virus, s. 316-396. Teoksessa Pentti Hakkarainen. Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa IV. Joensuu 2020.
Joulupaasto alkaa 15. marraskuuta (https://ort.fi/uutishuone/2020-11-13/joulupaasto-alkaa-15-marraskuuta). Julkaistu 13.11.2020.
Jumala on
luomakunnan Isä. Kainuun Joulu 2020. Kirjallinen vuosialbumi.
Kajaani, 33-34.
Himojen parantaminen vaatii ortodoksikristityltä koko elämän kestävän kilvoittelun. Hehkuva Hiillos 2020, Joensuu, 49-57.
Hengellinen poliklinikka. Runo. Lainanpäivän julkaisu (Kainuun Kirjailijat ry) 2021:8-9. Kajaani.
Kristuksen taivaaseenastumisen juhla 13. toukokuuta. Julkaistu 12.5.2021.
https://ort.fi/uutishuone/2021-05-12/kristuksen-taivaaseenastumisen-juhla-13-toukokuuta
Ortodoksisuuden sunnuntai 21.2. Julkaistu 19.2.2021.
https://ort.fi/uutishuone/2021-02-19/ortodoksisuuden-sunnuntai-212
Paasto hengellisen valvomisen aikaa. Ortodoksiviesti 2/2021. s. 24-25.
Tyhjän haudan ihme. Ortodoksiviesti 3/2021. s. 26-27
Mahdollisuus muutokseen. Julkaistu 1.9.2021.
https://ort.fi/uutishuone/2021-09-01/mahdollisuus-muutokseen
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8. syyskuuta. Julkaistu 7.9.2021. https://ort.fi/uutishuone/2021-09-07/jumalansynnyttajan-neitseen-marian-syntyma-8-syyskuuta
Metropoliitta Hieroteoksen opetuksia ortodoksisesta psykoterapiasta. Kainuun joulu. Kirjallinen vuosialbumi. Kajaani. 2021. s. 42-45.
Joulupaasto 15.11.-24.12. Julkaistu 14.11.2021. https://www.ort.fi/uutishuone/2021-11-14/joulupaasto-1511-2412
"Ihmisen suhde Jumalaan on empiirinen". Hehkuva Hiillos. Vuosikirja 2021. s. 42-49. Tampere. 2021.
Lohduton yönäytös. Runoja Lainanpäivänä 2022, 16. Kainuun kirjailijat ry ja Kajaanin kaupunginkirjasto. Kajaani.
Ortodoksisuuden sunnuntai 6.3.
https://ort.fi/uutishuone/2022-03-04/ortodoksisuuden-sunnuntai-63. Julkaistu 4.3.2022.
Kristuksen taivaaseenastumisen juhla
26. toukokuuta.
https://ort.fi/uutishuone/2022-05-25/kristuksen-taivaaseenastumisen-juhla-26-toukokuuta
Johannes Kastajan syntymä 24. kesäkuuta. https://ort.fi/uutishuone/2022-06-23/johannes-kastajan-syntyma-24-kesakuuta. Julkaistu 23.6.2022.
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8. syyskuuta.
https://ort.fi/uutishuone/2022-09-07/jumalansynnyttajan-neitseen-marian-syntyma-8-syyskuuta. Julkaistu 7.9.2022.
Venäjän ortodoksinen kirkko tsaarin vallan vankina. Kainuun Joulu.
Kirjallinen vuosialbumi. Kajaani 2022. s. 20-25.
Kirkon askeesin päämäärä on sielun puhdistuminen. Hehkuva hiillos. Vuosikirja 2022. s. 42-49. Punamusta OY.
Ortodoksisuuden sunnuntai 26.2.2023. https://ort.fi/uutishuone/2023-02-24/ortodoksisuuden-sunnuntai-262 . Julkaistu 24.2.2023.
Rovasti Pentti Hakkaraisen papiksi vihkimisestä 50 vuotta.
https://ort.fi/uutishuone/2023-03-17/rovasti-pentti-hakkaraisen-papiksi-vihkimisesta-50-vuotta.
Julkaistu 17.3.2023
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8. syyskuuta.
https://ort.fi/uutishuone/2023-09-07/jumalansynnyttajan-neitseen-marian-syntyma-8-syyskuuta.
Julkaistu 7.9.2023.
Konstantinopoli kirkollisena suojelijana maailmassa. Kainuun joulu 2023. Kirjallinen vuosialbumi, s. 6-9. Kajaani.
Pyhä Gregorios Palamas 14.11.2023 https://ort.fi.
Julkaistu 13.11.2023
Kolmen esipaimenen juhla 30.1.2024. https://ort.fi/uutishuone/2024-01-30/kolmen-esipaimenen-juhla-301. Julkaistu 30.1.2024.
Ortodoksisuuden sunnuntai 18.2. https://ort.fi/uutishuone/2024-02-16/ortodoksisuuden-sunnuntai-182. Julkaistu 16.2.2024
- - -
Kirja-arvostelut
Metropolitan of Nafpaktos Hierotheos, Empirical Dogmatics of the Orthodox Catholic Church, Levadia 2012. - Teoksessa Ortodoksia 52. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Toim. Pekka Metso. Kopijyvä. Joensuu 2013, s. 134-137.
Pyhien isien teologia on hengellistä lääkitsemistä. Metropolitan Ierotheos of Nafpaktos, ”The Science of Spiritual Medicine”. Orthodox Psychotherapy in Action. Birth of Theotokos Monastery. Translated by Sister Pelagia Selfe, Levadia 2010, 470s. - Teoksessa Ortodoksia 53. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopisto filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Toimittaja Pekka Metso, Kopijyvä, Joensuu, 2013, s. 158-161.
Kokemuksellisen teologian puheenvuoro. Metropolitan Hierotheos of Nafpaktos, Empirical Dogmatics of the Orthodox Catholic Church. According to the Spoken Teaching of Father John Romanides. Vol. 2. Levadia. 2013. - Teoksessa Ortodoksia 54. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen theologian koulutusohjelma. Toimittaja Pekka Metso. Kopijyvä. Joensuu 2015, s. 157-158.
Ortodoksisuus elämän tienä. Andrew Louth. Introducing Eastern Orthodox Theology. Society for Promoting Christian Knowledge. London, 2013, 172 s. - Teoksessa Ortodoksia 54. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen theologian koulutusohjelma. Toimittaja Pekka Metso. Kopijyvä. Joensuu 2015, s. 159-160.
Luostarielämä on ristin kantamista. Metropolitan Hierotheos of Nafpaktos, Orthodox Monasticism as the Way of Prophets, Apostles and Martyrs. Levadia, 2011, 508. - Teoksessa Ortodoksia 55. Julkaisijat: Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Toimittaja: Pekka Metso,Joensuu 2015, s. 172-174.
Esitys ortodoksisen pelastusopin perusteista. Christopher Veniamin. The Orthodox Understanding of Salvation. ”Theosis” in Scripture and Tradition. Mount Thabor Publishing: Dalton 2014, 196s. Teoksessa: Ortodoksia 56. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Toimittaja: Pekka Metso, Kaarina 2016 s. 240-241.
Ohjeita islamin alla eläneille ortodoksikristityille. Guide For Sixty-Six Questions Attributed to Theodoros Balsamon. A Translation of the Ecumenical Patriarchate´s to Patriarchate of Alexandria. Transl. Patrick Demetrios Viscuso. Brookline Holy Cross Orthodox Press 2014, 172s. Teoksessa Ortodoksia 58. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Päätoimittaja Pekka Metso. Lightpress. Kaarina 2018, s. 162-164.
Bysantti - pelkästään draamankin historiaa? Teos=Ortodoksia 62. Ecoprint, Viro, 2022. s. 166-168
- - -
Toimitustyöt
Ortodoksinen Kulttuuri: toimittaja 1988-2006.
Aamun Koitto: toimituskunnan jäsen 1993-2003.
Ortodoksia: toimituskunnan jäsen 1997-2002.
Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian julkaisujen toimittaja 1997-2002.
Sinisten vaarojen paimen : Artikkeleita ja puheita 1971-1994/Pentti Hakkarainen, toimittanut Jarmo Hakkarainen. Ortokirja 1994. Joensuu, 218s.
Parantava Kirkko / Pentti Hakkarainen, toimittanut Jarmo Hakkarainen. Ortokirja 1996, Joensuu, 110s.
Erga 1996. Ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 22. Joensuun yliopisto. Joensuu 1997, 193s.
Johannes Moskos: Niitty. Kertomuksia taivaallisen ruusutarhan elämästä. Suom. Johannes Seppälä. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 23. Joensuun yliopisto. Joensuu 1998, 146s.
Golgatanmäeltä Karjalaiselle. Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitos 10 vuotta (1988-1998). Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 25. Joensuun yliopisto. Joensuu 1998, 433s.
Erga 1997-1998. Ortodoksisen teologian laitoksen vuosikirja. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 26. Joensuun yliopisto. Joensuu 1999, 278s.
Erga 1999. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 27. Joensuun yliopisto. Joensuu 2000, 337s
Johann von Gardner: Luentoja venäläisestä kirkkolaulusta. Suomennos ja johdanto Hilkka Seppälä. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 28. Joensuun yliopisto. Joensuu 2000, 126s.
Erga 2000. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 29. Joensuun yliopisto. Joensuu 2001, 402s.
Metropolitan Emilianos: The Sacrament of Confession and the Confessor. Publications of The Department of Orthodox Theology of the Universirty of Joensuu. N: o 30. University of Joensuu. Joensuu 2001, 210pp.
Veisuin ylistäkää. Juhlakirja Hilkka Seppälän täyttäessä 60 vuotta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 32. Toimittaneet Jarmo Hakkarainen, Ville Kiiveri ja Pekka Metso. Joensuun yliopisto. Joensuu 2003. 381 s.
Erga 2005. Ortodoksisen teologian laitoksen vuosikirja. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 35. Toimituskunta: Jarmo Hakkarainen, Teuvo Laitila ja Pekka Metso. Joensuun yliopisto. Joensuu 2005. 229 s.
Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa : Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Isä Pentti Hakkaraisen 60-vuotisjuhlarahasto/Kajaanin ortodoksinen seurakunta. Toimittajat Jarmo Hakkarainen ja Juha Riikonen. Joensuu 2009.
Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa II. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Toim. Jarmo Hakkarainen ja Juha Riikonen. Jyväskylä. 2016, 312s.
Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa III. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellistä kasvusta ja kulttuurista. Toimittajat Jarmo Hakkarainen ja Juha Riikonen. Grano Oy. Joensuu, 334s.
Ortodoksinen pioneeritutkimus Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen kirkko-opillisista muutoksista. Peter Heers. The Ecclesiological Renovation of Vatican II. An Orthodox Examination of Rom’ Ecumenical Theology Regarding Baptism and the Church. Uncut Mountain Press 2015, 337s. Teoksessa Ortodoksia 57. Toimittaja Pekka Metso, Kaarina, s. 217-219.
Lisäksi runsaasti artikkeleita, kolumneja, kirjaesittelyjä ja hartaustekstejä eri lehdissä.
- - -
Jarmo Hakkaraisesta on julkaistu myös juhlakirja:
Pappi, Opettaja, Parantaja: Isä Jarmo Hakkaraisen juhlakirja. Toim.
Talvikki Ahonen & Pekka Metso & Juha Riikonen. KTSJ 4, Karjalan
Teologinen Seura, Joensuu. Sivumäärä 192.
- - –
Kristuksen ylösnousemuksen ilon todistaja. Runoja lainanpäivänä 2023. s. 9-10. Kainuun Kirjailijat ry. Kajaani.
Askeetin tie (runo). Runoja lainanpäivänä 2024. s. 6. Kainuun kirjailijat ry. Kajaani.
Kirkollisia palkitsemisia
Kultaristi v. 1993
Rovasti v. 2002
Epigonaatio v. 2005
Koruristi v. 2009
Augsburg ja Konstantinopoli. Patriarkka Jeremias II:n ja Saksan luterilaisten (1573-1581) käymän teologisen kirjeenvaihdon historiallinen ja ekumeeninen merkitys. Ortodoksia 33. 31-48. 1983.
Etiikka eli oikea elämä Kleemens Aleksandrialaisen ajattelussa. Ortodoksia 34. 122-136 1984.
Patriarkka Fotios - bysanttilainen humanisti. Ortodoksia 35, 56-72 1986.
Tuomas Akvinolaisen teologian mariologisia näkökohtia. Ortodoksia 37. 88-106 1987.
Ortodoksisten isien opetusta rukouksesta. Teoksessa Rukouksen kirja. Toim. Anna-Maija Raittila. 87-119. WSOY 1989.
Kirkko, yhteiskunta ja vastuuntunto Basileios Suuren ajattelussa. Ortodoksia 38. 19-29. 1989.
Piirteitä Bysantin tutkimuksen historiasta - kohti ortodoksista tulkintaa. Ortodoksia 39. 44-55. 1990.
Basileios Suuren sosiaalisesta ajattelusta ja vastuuntunnosta. Teologinen Aikakauskirja 2/1990. 114-120.
Pyhä Gregorios Palamas - ortodoksisen tradition puolustaja. Ortodoksia 40. 107-121. 1991.
Bysantti ja Islam. Teoksessa Tarhurit. SOOL:n 40-vuotisjuhlakirja. 27-36. 1991.
Teologia ja historia patriarkka Fotioksen ajattelussa. Teologinen Aikakauskirja 2/1992.133-137.
Bysantti ja Venetsia. Bysanttilaisen politiikan ja kulttuurin vaikutteita keskiajan Venetsiassa. Ortodoksia 41. 106-124. 1992.
Patriarch Photios - A Byzantine Humanist and Defender of Orthodoxy. Teoksessa Bibelauslegung und Gruppenidentität Makarios-Symposium im Kloster Neu-Valamo, Finland 1990. 20-26.
The Relation between Doctrine and Canons and the Ecumenically binding Nature of Canons. The Finnish Lutheran-Orthodox Dialogue. Conversations in 1989 and 1990. Teoksessa Documents of the Evangelical Lutheran Church of Finland. 4. 67-73. 1993.
Bysantin maataloustuotanto, väestönkasvu ja sosiaaliset suhteet (900-1200). Ortodoksia 42. 182-201. Pieksämäki 1993.
Ortodoksinen sosiaalietiikka - hengellisen kasvamisen teologiaa. Erga 1993. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 6. 10-60. Joensuun yliopisto 1993.
Lihaksituleminen ortodoksisessa liturgisessa perinteessä. Teoksessa Viisauden rintaa vasten. 75 vuotta ortodoksista teologista koulutusta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 10. 229-248. Joensuu 1994.
Isä Georges Florovski - uuspatristisen synteesin kehittäjä. Teoksessa Tieten tahtoen. Studia Carelica Humanistica 3. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta. 235-243. Joensuu 1994.
Bessarion - kreikkalainen kardinaali ja humanisti. Ortodoksia 43. 22-37. Pieksämäki 1994.
The Incarnation in the Liturgical Tradition of the Orthodox Church. The Finnish Lutheran- Orthodox Dialogue. Conversations in 1991 and 1993. Documents of the Evangelical Lutheran Church of Finland. 7. 81-91. Helsinki 1995.
Bysantin diplomatiasta. Ortodoksia 44. 5-18. Pieksämäki 1995.
Kuoleman varjosta elämän kirkkauteen. Erga 1994. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 14. 9-63. Joensuun yliopisto. Joensuu 1995.
Ortodoksisen elämän perusteista. Erga 1995.
Ortodoksisen teologian laitoksen vuosikirja. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 20. 25-52. Joensuun yliopisto. Joensuu 1996.
Bysantin kanoninen laki - läsnä kaikkialla. Teoksessa Praxis et Theoria. Juhlakirja Heikki Makkosen täyttäessä 60 vuotta. Studia Carelica Humanistica. 55-69. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta. Joensuu 1996.
Bysantin kirkon ja keisarin taistelu vallasta 1000-luvulla. Erga 1996. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 22. 11-42. Joensuun yliopisto. Joensuu 1997.
Kirkko ja politiikka keisari Manuel I Komnenoksen hallituskaudella (1143-1180). Teoksessa Golgatanmäeltä Karjalaiselle. Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitos 10 vuotta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 25. 203-244. Joensuun yliopisto. Joensuu 1998.
Bysantin teologian ääriviivoja. Erga 1997-1998. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 26. 11-41. Joensuun yliopisto. Joensuu 1999.
Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen Kirkon mysteerioiden opettajana. Erga 1997-1998. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 26. 120-127. Joensuun yliopisto. Joensuu 1999.
Bysanttilainen itä ja paaviuden nousu. Erga 1999. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 27. 11-51. Joensuun yliopisto. Joensuu 2000.
Bysanttilaista luostarielämää Komnenos-suvun (1081-1185) kaudella. Erga 2000. Ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian julkaisuja N:o 29. 11-41. Joensuun yliopisto. Joensuu 2001.
Kreikkalaisen teologian läntinen vankeus turkkilaisvallan aikana (1453-1821). Erga 2000. Ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 29. 42-121. Joensuun yliopisto. Joensuu 2001.
Bysantin kulttuurin ja politiikan vaikutteita keskiajan Venetsiassa. Erga 2001. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:0 31. 11-40. Joensuun yliopisto. Joensuu 2002.
Ihmisrakkaus ja köyhät. Näkökulmia bysanttilaiseen armeliaisuuden perintöön. Teoksessa Lasaruksesta ja leipäjonoihin. Köyhyys kirkon asiana. Toim. Virpi Mäkinen. 66-86. Atena Kustannus Oy. Jyväskylä. 2002
Bysantti ja latinalaiset. Konstantinopolin hävitys 1204. Juhlakirja Hilkka Seppälän täyttäessä 60 vuotta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 32. 33-59. Joensuun yliopisto. Joensuu 2003.
Pyhän Johannes Krysostomoksen opetuksia köyhyydestä ja rikkaudesta. Erga 2005. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 35. 25-48. Joensuun yliopisto. Joensuu 2005.
Bysanttilaista terapeuttista teologiaa. Teoksessa Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa : Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Isä Pentti Hakkaraisen 60-vuotisrahasto/Kajaanin ortodoksinen seurakunta. 171-186. Joensuu 2009.
Ferra-Firenzen kirkolliskokous (1438-1349): Bysantin kirkon ja paaviuden välinen kiista unionista. Ortodoksia 51. s. 141-175. Ortodoksisten pappien liitto. Jyväskylä. 2010.
Kirkko ihmissielujen sairaalana. Hehkuva Hiillos: hengellisen elämän syventämiseksi. Vuosikirja 2010, s. 26-45, Kuopio 2010
Bysantin säde Pohjolassa. Teoksessa 12 ikkunaa ortodoksisuuteen Suomessa. 68-77. Maahenki Oy. Helsinki 2010.
Pyhä Gregorios Palamas on Kirkon Tradition teologi, osa I. Logos 2011, 5, s.4-6.
Bysantin terapeuttinen henki elää Kajaanissa. Kainuun Joulu 2011, s. 7-10.
Pyhä Gregorios Palamas on Kirkon Tradition teologi, osa II. Logos 2011, 6, s.7-9.
Ortodoksisen uskon syventäminen on sydämen asia. Hehkuva Hiillos: hengellisen elämän syventämiseksi. Vuosikirja 2012, s. 4-10. Kuopio 2012.
Pyhät kanonit kirkon elämän lääkkeinä. Analogi 2012, 5, s. 26-27.
Ortodoksinen pääsiäinen ja kasteen ilo, Analogi, 2013, 1, s. 12-13.
Bysanttilainen nainen yhteiskunnan voimavarana ja heikkoutena, Oinon Neon, maaliskuu 2013, s. 10-14.
Ortodoksinen perhe yhteiskunnassa: lasten kasvatuksen suuret haasteet, Analogi, 3, 2013, s. 28-29.
Pyhä Romanos Melodos: Kristuksen syntymäjuhlan hymnirunoilija. Kainuun joulu : kirjallinen vuosialbumi 2013, s. 7-9.
Konstantinopolin kirkollisen aseman kehittyminen. Analogi 2013, 4, s. 14-15.
Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja kristillisen rakkauden opettajana. Hehkuva Hiillos. Vuosikirja 2013, s. 8-14.
Näkökohtia Bysantin keisarikunnan yhteiskuntarakenteesta ja talouselämästä. Logoslehti.net 2:2014.
Nikos Kazantzakisin romaaninen sankarit ovat täynnä yksinäisyyttä ja kapinaa. Oinon Neon, huhtikuu 2014, s. 17-20.
Ristin pääsiäinen ja kasteen ilo. Logos 4/2014, s. 12-15.
Ortodoksinen pappeus liittyy Kristuksen palvelutehtävään. Paimen-Sanomat 2:2014, s. 17-18.
Bysantin sota ja rauha. Kainuun Joulu : kirjallinen vuosialbumi 2014, s. 5-6.
Pyhittäjä Johannes Siinailainen hengellisen murheen opettajana. Hehkuva Hiillos: lehti hengellisen elämän syventämiseksi pyhien isien hengessä. Vuosikirja 2014, s. 33-41. Kuopio.
Kristus samastuu köyhiin ja sorrettuihin: Diakonia on Kirkon tehtävä. Oinon Neon 2015:1: s. 2-5. Joensuu.
Köyhät ja kerjäläiset ovat veljiämme Kristuksessa. Teologia.fi/artikkelit. Julkaistu 28.9.2015.
Feodor Dostojevski persoonallisen ihmisyyden puolustajana. Kainuun joulu : kirjallinen vuosialbumi 2015. Kainuun kirjailijat, s. 21-22.
Kirkon askeesi johtaa kilvoittelijan sielun parantumiseen. Hehkuva Hiillos. : lehti hengellisen elämän syventämiseksi pyhien isien hengessä. 2015, s. 21-28.
Vanhan kirkon opetuksia katumuksen mysteeriosta. Aamun Koitto 1:2016, s. 8-9.
Katumus merkitsee kasteen armon uudistamista. Ortodoksiviesti 1:2016, 22-23.
Pyhä Kolminaisuus on Kirkon elämän ikoni. Oinon Neon 2016 : 1, 18-20.
Kristus laskeutui elämänä Tuonelaaan. Kupoli 1:2016, 4-6.
Ortodoksinen pääsiäinen kutsuu ihmisiä Jumalan valtakunnan iloon. Kontakti. Inkoon seurakunta. Julkinen tiedote 1:2016:16-18.
Pyhä Kolminaisuus – Kirkon elämän lähde. Ortodoksiviesti 3:2016:35-36.
Professori John Romanides ja pyhien isien empiirinen teologia, s. 262-288. Teoksessa isä Pentti Hakkarainen Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa II. Jyväskylä 2016.
Pyhä katumus tarkoittaa kirkon koko elämää. Hehkuva Hiillos: lehti hengellisen elämän syventämiseksi pyhien isien hengessä, 2016, s. 23-31.
Bysanttilainen luostarielämä julistaa Jumalan valtakunnan kansalaisuutta. Kainuun Joulu 2016 – kirjallinen vuosialbumi, s. 36-38.
Paastossa luovumme pahasta. Orthodoksiviesti 2:2017:24-25.
Kaste on pääsiäisen lahja. Ortodoksiviesti 3:2017, 23-24.
Ortodoksisen teologian opiskelua Holy Crossin teologisessa koulussa. Oinon
Neon 1:2017, 13-16.
Professori Georges Florovski – uuspatristisen synteesin kehittäjä, ss. 243-288. Teoksessa Bysantin hengellistä terapiaa III. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Grano Oy. Joensuu 2017.
Bysantin kirkon empiiristä teologiaa, ss. 289-334. Teoksessa Bysantin hengellistä terapiaa III. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Grano Oy. Joensuu 2017.
Artikkelit: Rukous kuolleiden puolesta. Ortodoksiviesti 7:2017: s.24-26.
Ortodoksinen askeesi on hengellistä psykiatriaa. www.kosmas.fi (8.11.2017)
Ortodoksisen kirkon tie itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Kainuun Joulu 2017. Kirjallinen vuosialbumi. Kajaani, s. 33-35.
Ortodoksisen psykoterapian opetuksia sielun sairaudesta ja parantamisesta. Hehkuva Hiillos: lehti hengellisen elämän syventämisestä pyhien isien hengessä. 2017, s. 7-15.
Ortodoksinen piispa on kutsuttu elämään Kirkossa Kristuksen ikonina. www.kosmas.fi (7.10.2017)
Pyhittäjä Johannes Siinailainen – pyhän hiljaisuuden opettaja. Ortodoksi.net. (11.3.2018)
Käsitys pahasta. Ortodoksi.net. (17.3. 2018)
Kaste ja Pääsiäinen. Oinon Neon. Juhlanumero 2018, 8-9.
Sinulle minä laulan. Runo. Lainanpäivän julkaisu (Kainuun Kirjailijat ry). 2018:12 Kajaani.
Jumala, luomakunnan isä. Luomakunnan kriisi ilmaisee ihmiselämän sisäisen kriisin. Ortodoksiviesti 5/2018, 26-28.
Alexander Kazhdan ja Bysantin keisarikunnan monipuolinen kulttuuri. Kainuun Joulu 2018. Kirjallinen vuosialbumi. Kajaani, s. 47-49.
Ortodoksinen teologia on hengellisen parantumisen tiedettä. Hehkuva Hiillos: lehti hengellisen elämän syventämisestä pyhien isien hengessä. Tampere. 2018, s. 32-39.
Kristuksen syntymäjuhlana. Sotkamo-lehti. 21.12.2018.
Valkeuksien juhlana. Sotkamo-lehti 8.1.2019.
Hyvyyden ääretön syvyys. Runo. Lainanpäivän julkaisu (Kainuun Kirjailijat ry) 2019:7. Kajaani.
Pyhä Eukaristia. Oinon Neon 2019: 12-14. Painokanava. Joensuu.
Ortodoksinen psykoterapia metropoliitta Hierotheoksen mukaan. Ortodoksia 59. 177-185. Lightpress Kaarina 2019
Ortodoksinen rukous on rakkautta. Ortodoksiviesti: 2019, 26-27
Isä Erkin taipaleelta. Teoksessa isä Erkki muistoissamme. Rovasti Erkki Piiroisen ystävien muistoissa. Keuruu. 2019, 143-154.
Joulupaasto alkaa 15. marraskuuta, (https://ort.fi/uutishuone/2019-11-15/joulupaasto-alkaa-15-marraskuuta), julkaistu 15.11.2019.
Kajaanin ortodoksinen kirkko terapeuttisen kohtaamisen paikkana. Kainuun joulu 2019. 9-11.
Ortodoksinen kirkko on terapeuttinen poliklinikka. Hehkuva hiillos. Vuosikirja 2019, 76-83.
Vedenpyhitys. Runo. Runoja lainanpäivänä. 2020. Kainuun kirjailijat ry. 2020. 8
Paasto on alku. Ortodoksiviesti. 2/2020, 28-29.
Kirkko, toivon ja pelastuksen turvapaikka. Ortodoksiviesti 4/2020, 36-37.
Johannes Kastajan syntymä (https://ort.fi/uutishuone/2020-06-23/johannes-kastajan-syntyma-24-kesakuuta) julkaistu 23.6.2020.
Jumalansynnyttäjän Netiseen Marian syntymä 8.9 (https://www.ort.fi/uutishuone/2020-09-07/jumalansynnyttajan-neitseen-marian-syntyma-8-syyskuuta). Julkaistu 7.9.2020.
Raha on globalisaation virus, s. 316-396. Teoksessa Pentti Hakkarainen. Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa IV. Joensuu 2020.
Joulupaasto alkaa 15. marraskuuta (https://ort.fi/uutishuone/2020-11-13/joulupaasto-alkaa-15-marraskuuta). Julkaistu 13.11.2020.
Jumala on
luomakunnan Isä. Kainuun Joulu 2020. Kirjallinen vuosialbumi.
Kajaani, 33-34.
Himojen parantaminen vaatii ortodoksikristityltä koko elämän kestävän kilvoittelun. Hehkuva Hiillos 2020, Joensuu, 49-57.
Hengellinen poliklinikka. Runo. Lainanpäivän julkaisu (Kainuun Kirjailijat ry) 2021:8-9. Kajaani.
Kristuksen taivaaseenastumisen juhla 13. toukokuuta. Julkaistu 12.5.2021.
https://ort.fi/uutishuone/2021-05-12/kristuksen-taivaaseenastumisen-juhla-13-toukokuuta
Ortodoksisuuden sunnuntai 21.2. Julkaistu 19.2.2021.
https://ort.fi/uutishuone/2021-02-19/ortodoksisuuden-sunnuntai-212
Paasto hengellisen valvomisen aikaa. Ortodoksiviesti 2/2021. s. 24-25.
Tyhjän haudan ihme. Ortodoksiviesti 3/2021. s. 26-27
Mahdollisuus muutokseen. Julkaistu 1.9.2021.
https://ort.fi/uutishuone/2021-09-01/mahdollisuus-muutokseen
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8. syyskuuta. Julkaistu 7.9.2021. https://ort.fi/uutishuone/2021-09-07/jumalansynnyttajan-neitseen-marian-syntyma-8-syyskuuta
Metropoliitta Hieroteoksen opetuksia ortodoksisesta psykoterapiasta. Kainuun joulu. Kirjallinen vuosialbumi. Kajaani. 2021. s. 42-45.
Joulupaasto 15.11.-24.12. Julkaistu 14.11.2021. https://www.ort.fi/uutishuone/2021-11-14/joulupaasto-1511-2412
"Ihmisen suhde Jumalaan on empiirinen". Hehkuva Hiillos. Vuosikirja 2021. s. 42-49. Tampere. 2021.
Lohduton yönäytös. Runoja Lainanpäivänä 2022, 16. Kainuun kirjailijat ry ja Kajaanin kaupunginkirjasto. Kajaani.
Ortodoksisuuden sunnuntai 6.3.
https://ort.fi/uutishuone/2022-03-04/ortodoksisuuden-sunnuntai-63. Julkaistu 4.3.2022.
Kristuksen taivaaseenastumisen juhla
26. toukokuuta.
https://ort.fi/uutishuone/2022-05-25/kristuksen-taivaaseenastumisen-juhla-26-toukokuuta
Johannes Kastajan syntymä 24. kesäkuuta. https://ort.fi/uutishuone/2022-06-23/johannes-kastajan-syntyma-24-kesakuuta. Julkaistu 23.6.2022.
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8. syyskuuta.
https://ort.fi/uutishuone/2022-09-07/jumalansynnyttajan-neitseen-marian-syntyma-8-syyskuuta. Julkaistu 7.9.2022.
Venäjän ortodoksinen kirkko tsaarin vallan vankina. Kainuun Joulu.
Kirjallinen vuosialbumi. Kajaani 2022. s. 20-25.
Kirkon askeesin päämäärä on sielun puhdistuminen. Hehkuva hiillos. Vuosikirja 2022. s. 42-49. Punamusta OY.
Ortodoksisuuden sunnuntai 26.2.2023. https://ort.fi/uutishuone/2023-02-24/ortodoksisuuden-sunnuntai-262 . Julkaistu 24.2.2023.
Rovasti Pentti Hakkaraisen papiksi vihkimisestä 50 vuotta.
https://ort.fi/uutishuone/2023-03-17/rovasti-pentti-hakkaraisen-papiksi-vihkimisesta-50-vuotta.
Julkaistu 17.3.2023
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8. syyskuuta.
https://ort.fi/uutishuone/2023-09-07/jumalansynnyttajan-neitseen-marian-syntyma-8-syyskuuta.
Julkaistu 7.9.2023.
Konstantinopoli kirkollisena suojelijana maailmassa. Kainuun joulu 2023. Kirjallinen vuosialbumi, s. 6-9. Kajaani.
Pyhä Gregorios Palamas 14.11.2023 https://ort.fi.
Julkaistu 13.11.2023
Kolmen esipaimenen juhla 30.1.2024. https://ort.fi/uutishuone/2024-01-30/kolmen-esipaimenen-juhla-301. Julkaistu 30.1.2024.
Ortodoksisuuden sunnuntai 18.2. https://ort.fi/uutishuone/2024-02-16/ortodoksisuuden-sunnuntai-182. Julkaistu 16.2.2024
- - -
Kirja-arvostelut
Metropolitan of Nafpaktos Hierotheos, Empirical Dogmatics of the Orthodox Catholic Church, Levadia 2012. - Teoksessa Ortodoksia 52. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Toim. Pekka Metso. Kopijyvä. Joensuu 2013, s. 134-137.
Pyhien isien teologia on hengellistä lääkitsemistä. Metropolitan Ierotheos of Nafpaktos, ”The Science of Spiritual Medicine”. Orthodox Psychotherapy in Action. Birth of Theotokos Monastery. Translated by Sister Pelagia Selfe, Levadia 2010, 470s. - Teoksessa Ortodoksia 53. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopisto filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Toimittaja Pekka Metso, Kopijyvä, Joensuu, 2013, s. 158-161.
Kokemuksellisen teologian puheenvuoro. Metropolitan Hierotheos of Nafpaktos, Empirical Dogmatics of the Orthodox Catholic Church. According to the Spoken Teaching of Father John Romanides. Vol. 2. Levadia. 2013. - Teoksessa Ortodoksia 54. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen theologian koulutusohjelma. Toimittaja Pekka Metso. Kopijyvä. Joensuu 2015, s. 157-158.
Ortodoksisuus elämän tienä. Andrew Louth. Introducing Eastern Orthodox Theology. Society for Promoting Christian Knowledge. London, 2013, 172 s. - Teoksessa Ortodoksia 54. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen theologian koulutusohjelma. Toimittaja Pekka Metso. Kopijyvä. Joensuu 2015, s. 159-160.
Luostarielämä on ristin kantamista. Metropolitan Hierotheos of Nafpaktos, Orthodox Monasticism as the Way of Prophets, Apostles and Martyrs. Levadia, 2011, 508. - Teoksessa Ortodoksia 55. Julkaisijat: Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Toimittaja: Pekka Metso,Joensuu 2015, s. 172-174.
Esitys ortodoksisen pelastusopin perusteista. Christopher Veniamin. The Orthodox Understanding of Salvation. ”Theosis” in Scripture and Tradition. Mount Thabor Publishing: Dalton 2014, 196s. Teoksessa: Ortodoksia 56. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Toimittaja: Pekka Metso, Kaarina 2016 s. 240-241.
Ohjeita islamin alla eläneille ortodoksikristityille. Guide For Sixty-Six Questions Attributed to Theodoros Balsamon. A Translation of the Ecumenical Patriarchate´s to Patriarchate of Alexandria. Transl. Patrick Demetrios Viscuso. Brookline Holy Cross Orthodox Press 2014, 172s. Teoksessa Ortodoksia 58. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Päätoimittaja Pekka Metso. Lightpress. Kaarina 2018, s. 162-164.
Bysantti - pelkästään draamankin historiaa? Teos=Ortodoksia 62. Ecoprint, Viro, 2022. s. 166-168
- - -
Toimitustyöt
Ortodoksinen Kulttuuri: toimittaja 1988-2006.
Aamun Koitto: toimituskunnan jäsen 1993-2003.
Ortodoksia: toimituskunnan jäsen 1997-2002.
Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian julkaisujen toimittaja 1997-2002.
Sinisten vaarojen paimen : Artikkeleita ja puheita 1971-1994/Pentti Hakkarainen, toimittanut Jarmo Hakkarainen. Ortokirja 1994. Joensuu, 218s.
Parantava Kirkko / Pentti Hakkarainen, toimittanut Jarmo Hakkarainen. Ortokirja 1996, Joensuu, 110s.
Erga 1996. Ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 22. Joensuun yliopisto. Joensuu 1997, 193s.
Johannes Moskos: Niitty. Kertomuksia taivaallisen ruusutarhan elämästä. Suom. Johannes Seppälä. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 23. Joensuun yliopisto. Joensuu 1998, 146s.
Golgatanmäeltä Karjalaiselle. Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitos 10 vuotta (1988-1998). Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 25. Joensuun yliopisto. Joensuu 1998, 433s.
Erga 1997-1998. Ortodoksisen teologian laitoksen vuosikirja. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 26. Joensuun yliopisto. Joensuu 1999, 278s.
Erga 1999. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 27. Joensuun yliopisto. Joensuu 2000, 337s
Johann von Gardner: Luentoja venäläisestä kirkkolaulusta. Suomennos ja johdanto Hilkka Seppälä. Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 28. Joensuun yliopisto. Joensuu 2000, 126s.
Erga 2000. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja Ortodoksisen teologian julkaisuja. N:o 29. Joensuun yliopisto. Joensuu 2001, 402s.
Metropolitan Emilianos: The Sacrament of Confession and the Confessor. Publications of The Department of Orthodox Theology of the Universirty of Joensuu. N: o 30. University of Joensuu. Joensuu 2001, 210pp.
Veisuin ylistäkää. Juhlakirja Hilkka Seppälän täyttäessä 60 vuotta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 32. Toimittaneet Jarmo Hakkarainen, Ville Kiiveri ja Pekka Metso. Joensuun yliopisto. Joensuu 2003. 381 s.
Erga 2005. Ortodoksisen teologian laitoksen vuosikirja. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 35. Toimituskunta: Jarmo Hakkarainen, Teuvo Laitila ja Pekka Metso. Joensuun yliopisto. Joensuu 2005. 229 s.
Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa : Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Isä Pentti Hakkaraisen 60-vuotisjuhlarahasto/Kajaanin ortodoksinen seurakunta. Toimittajat Jarmo Hakkarainen ja Juha Riikonen. Joensuu 2009.
Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa II. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Toim. Jarmo Hakkarainen ja Juha Riikonen. Jyväskylä. 2016, 312s.
Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa III. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellistä kasvusta ja kulttuurista. Toimittajat Jarmo Hakkarainen ja Juha Riikonen. Grano Oy. Joensuu, 334s.
Ortodoksinen pioneeritutkimus Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen kirkko-opillisista muutoksista. Peter Heers. The Ecclesiological Renovation of Vatican II. An Orthodox Examination of Rom’ Ecumenical Theology Regarding Baptism and the Church. Uncut Mountain Press 2015, 337s. Teoksessa Ortodoksia 57. Toimittaja Pekka Metso, Kaarina, s. 217-219.
Lisäksi runsaasti artikkeleita, kolumneja, kirjaesittelyjä ja hartaustekstejä eri lehdissä.
- - -
Jarmo Hakkaraisesta on julkaistu myös juhlakirja:
Pappi, Opettaja, Parantaja: Isä Jarmo Hakkaraisen juhlakirja. Toim.
Talvikki Ahonen & Pekka Metso & Juha Riikonen. KTSJ 4, Karjalan
Teologinen Seura, Joensuu. Sivumäärä 192.
- - –
Kristuksen ylösnousemuksen ilon todistaja. Runoja lainanpäivänä 2023. s. 9-10. Kainuun Kirjailijat ry. Kajaani.
Askeetin tie (runo). Runoja lainanpäivänä 2024. s. 6. Kainuun kirjailijat ry. Kajaani.
Kirkollisia palkitsemisia
Kultaristi v. 1993
Rovasti v. 2002
Epigonaatio v. 2005
Koruristi v. 2009
Tekstinäyte
SISÄINEN KOTIMAA
Pyhittäjä Lasaros Muromalaiselle
pyhitetty vanhatyylinen
tsasouna
julistaa vanhan
Kajaani-Oulu tien varressa
ortodoksisen hautausmaan kupeessa
bysanttilaisen luostarikilvoituksen
katoamatonta viisautta
Pyhittäjä Lasaros,
sinä rukoilit Jumalalta
jo Konstantinopolissa asuessasi
mielen sisäistä ymmärrystä
sinä et haikaillut
maallisen elämän mukavuuksia
et katoavaa kultaa
etkä kalliita pellavavaatteita
sinä karkotit Jumalan avulla
rukouksessa ja paastossa
sydämestäsi
ajallisten
nautintojen alhaiset mielikuvat
Pyhittäjä Lasaros,
sinä opetat meille elämälläsi,
että sielultaan nöyrän ihmisen sisäinen kotimaa
on
Jumalan katoamattomassa rakkaudessa
2017
- - -
BYSANTIN SOTA JA RAUHA
Sodankäynti on paholaisen työtä
Bysantin keisarikunnan hallinto, talous ja kulttuuri olivat yleisesti kehittyneempää kuin Länsi-Euroopassa. Bysantti kävi historiansa (330-1453) aikana läpi lukuisia poliittisia ja taloudellisia muutoksia ja ristiriitoja. Keisarikunnan historian pitkäikäisyys perustui rakenteeltaan monipuoliseen talouselämään.
Bysantin yhteiskunnallinen rakenne perustui yksityisomistukseen. Valtion keskeinen talousyksikkö oli ydinperhe. Kuitenkaan keisarikunta ei ollut vapaan yksityisomistamisen j yritystoiminnan yhteiskunta. Yhteiskunta valvoi tiukasti kaupankäyntiä ja määräsi alamaisille veroja ja muita velvoitteita.
Bysantin keisarikunnan olemassaolo riippui ehkä enemmän kuin muiden keskiajan valtioiden onnistuneesta sodankäynnistä. Toisinaan bysanttilaiset kävivät sotaa samanaikaisesti kolmella eri rintamalla.
Bysantin keisarikunta oli lähes aina valmis taistelemaan ja taisteli usein olemassaolostaan. Vaikka Bysantin armeija koki tappioita, se onnistui pitkään turvaamaan sekä itsensä että keisarikunnan.
Keisarikunta kohtasi jatkuvia barbaarien hyökkäyksiä (persialaiset, arabit, turkkilaiset ja 1000-luvun lopulla normannit ja myöhemmin lännen ristiretkijoukot), Vaikka keisarikunnan hyvinvoinnin kannalta sodankäynti oli tärkeää, bysanttilaiset eivät koskaan ylistäneet taisteluja keskiajan lännen ihmisten tapaan.
Bysantin keisari Leo VI (886-912) määritteli hienostuneesti virallisen bysanttilaisen näkemyksen sodasta kuuluisassa sodankäynnin käsikirjassa Strategikon.
Keisarin mukaan ihmiset ovat luonnostaan rauhaa rakastavia olentoja. He vaalivat mielellään turvallisuuttaan ja mikäli heille annetaan siihen mahdollisuus, he tavoittelevat elämässään rauhaa.
Keisari Leon mainitsema käsitys ihmisluonnosta on bysanttilaisen ajattelutavan mukaisesti monipuolisen myönteinen. Leo korostaa, että maailmassa on sotia, koska saatana käyttää syntiä hämmentääkseen ihmiset käyttämään väkivaltaa omaa parastaan vastaan.
Paholainen iloitsee tappaessaan ihmisiä ja johtaessaan heitä käyttämään murha-aseita toisia vastaan. Bysantin keisarikunta piti sen vuoksi oikeutettuna tarttua aseisiin puolustautuakseen niitä vastaan, jotka omistautuivat paholaisen töihin.
Keisari Leo korosti, että sodankäynti on paholaisen työtä. Kristillinen keisari saattoi laillisesti osallistua sotaan ainoastaan niitä vastaan, jotka turvautuivat paholaisen juoniin ja aikoivat valloittaa keisarikunnan alueita. Keisari ja hänen sotajoukkonsa torjuivat ”Jumalan siunauksella” sellaiset maahantunkeutujat. Jos barbaarit pysyivät alueillaan, keisarilla ei ollut oikeutta aloittaa hyökkäystä heitä vastaan. Hyvä keisari vältti vuodattamasta kristittyjen alaismaisten verta, mutta hän myös vältti hyödytöntä barbaarien veren vuodattamista.
Keisarin tuli pyrkiä säilyttämään rauha valtakunnassa
Keisari Leo VI:n sodankäynnin oikeutus sisältää tärkeän näkökulman, kun lähestytään sodan moraalista kysymystä. Bysanttilaisissa sotilaallisissa strategia-oppaissa korostetaan, että oikeutettu sodankäynti oli teknistä taitoa vaativa ”taiteen laji”, jota oli syytä opiskella huolellisesti.
Bysanttilaisten strategia-oppaiden kirjoittajat, kuten esimerkiksi Leo VI ja hänen avustajansa korostivat, että sotilastiede oli yhteiskunnan tärkein taito, koska sen avulla valtio saattoi säilyä vihollisilta. Virallisen bysanttilaisen opetuksen mukaisesti, ja se tulee selkeästi esiin keisari Leon teoksessa Strategikon, keisarin tuli aina pyrkiä säilyttämään rauha valtakunnassa.
Rauha on bysanttilaisen jumalallisen liturgian keskeisiä sanoja. Sillä on paljon laajempi merkitys kuin vain ulkoinen rauha. Liturgian esiintuoma rauha tarkoittaa sisäistä rauhaa, joka on mahdollinen ainoastaan Jumalassa.
Bysantin kirkon liturgiset tekstit osoittavat, että bysanttilaisten asenne sotaan ja rauhaan säilyi vapaana siviilihallinnon ja armeijan käymien sotien ja niissä saavutettujen voittojen ylistämisestä.
Bysanttilainen diplomatia oli luonteeltaan universaalista. Siinä yhdistyi Rooman keisarikunnan ja ortodoksisen uskon universalismi yhdeksi yhteiskuntapoliittiseksi ohjelmaksi. Bysanttilainen diplomatia oli myös tärkeä väline välttää sotia ja konflikteja. Bysantin keisarikunta ei halunnut sotaa hinnalla millä hyvänsä, vaan pyrki ensin käyttämään hyväksi diplomaattiset keinot sodan estämiseksi.
Bysanttilaiset vierastivat pitkään pyhä sota-ideologiaa
Joitakin aikoja sitten on historian tutkimuksessa nostettu esiin ”pyhän sodan” kysymys bysanttilaisessa perinteessä. Aivan aluksi on syytä todeta, ettei bysanttilaista ”pyhä sota”-ajatusta voi samastaa muslimien jihadiin tai paavin kirkon ristiretkiaatteeseen.
Bysantin ortodoksinen kirkko ei julistanut sotaa islamilaisia vastaan, vaan sen teki Bysantin keisari. Sodan julistamiseen ei liittynyt hengellisiä etuoikeuksia kuten esimerkiksi syntien anteeksisaamista sodassa kaatuneille marttyyreille.
Bysanttilainen ”pyhä sota” ei ollut luonteeltaan erityisen uskonnollinen, vaikkakin ristin symbolia käytettiin taistelulipuissa ja papisto osallistui varsin yleisesti sotakampanjointiin.
Bysanttilainen sodan johtaminen tapahtui Jumalan ilmoituksesta ja keisarin nähtiin hallitsevan Kristuksessa. Ortodoksisella uskolla oli tärkeä tehtävä bysanttilaisten sotilasideologiaa määriteltäessä.
Kun pakanalliset persialaiset valloittivat Pyhän Maan 600-luvun alussa, bysanttilaiset reagoivat asiaan ensisijaisesti uskonnollisesti. Bysanttilaisten sotapropagandassa olivat keskeisinä teemoina: ortodoksisen uskon puolustaminen, kristittyjen vapauttaminen, Pyhän Maan takaisin valtaaminen ja Herran Ristin uuden löytäminen.
Sitten ilmaantui islam 600-luvulla jihad-ideoineen. Islam julisti todellisen uskonsodan ja vaati, että kaikkien islamilaisten piti puolustaa ja propagoida islamilaista uskoa sotilaallisella väkivallalla.
Tämä uusi uskonnollinen ideologia levisi nopeasti ja islamilaiset saivat paljon seuraajia kaikkialla Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Se alkoi uhata myös Eurooppaa 700-alussa. Islam pakotti kristityt tuskallisiin arviointeihin suhteessa sotaan. Lännessä omaksuttiin ristiretkiaate, joka oli ideologisesti varsin saman tyyppinen kuin islamilaisten jihad eli pyhän sodan aate.
Bysanttilaiset vierastivat pitkään pyhä sota-ideologiaa. Bysantin keisari Nikeforos Fokas (963-969) pyysi taistelussa arabeja vastaan, että Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin kirkolliskokous olisi julistanut sodassa kaatuneet bysanttilaiset sotilaat ”uskon marttyyreiksi”, mutta kirkolliskokous ylkäsi keisarin pyynnön ortodoksisen kirkon kanonisen perinteen vastaisena.
Ortodoksinen usko liittyi toki läheisesti sotapyrkimyksiin ennen taistelua. Rukoukset, jumalallinen liturgia ja sotilaiden osallistuminen pyhään ehtoolliseen valmistivat sotilaita taisteluun Bysantin keisarikunnan puolesta.
Sotilaat pyysivät Jumalaa asettumaan oikean uskon puolustajien puolelle. Taisteluissa käytettiin mukana myös pyhiä esineitä, kuten esimerkiksi ikoneita, muun muassa Jumalansynnyttäjä tiennäyttäjä-ikonia.
Bysantin keisari Herakleios (600-luvulla) turvautui Jumalansynnyttäjän ikonin suojelukseen taistelussa persialaisia vastaan. Herakleios oli määrätietoinen, rohkea ja loistava kenraali. Hän kävi sotajoukkoineen vuosina 622- 628 kolme erillistä sotaa, joissa kaikissa hänen joukkonsa löivät persialaiset.
Ortodoksisen uskon ja elämän voimakas läsnäolo Bysantin keisarikunnan käymissä sodissa ei kuitenkaan tarkoita ”pyhä sotaa”. Ortodoksinen usko innoitti taistelijoita. Virallinen Bysantin ortodoksinen kirkko rukoili keisarille voittoa taistelussa eikä tuominnut sotaan osallistumista, mutta kuten aiemmin mainittu keisari Nikeforoksen tapaus osoittaa: kirkko kieltäytyi pitämästä tappamista ylistettävänä tekona.
Artikkeli Kainuun joulu. Kirjallinen vuosialbumi 2014.
Pyhittäjä Lasaros Muromalaiselle
pyhitetty vanhatyylinen
tsasouna
julistaa vanhan
Kajaani-Oulu tien varressa
ortodoksisen hautausmaan kupeessa
bysanttilaisen luostarikilvoituksen
katoamatonta viisautta
Pyhittäjä Lasaros,
sinä rukoilit Jumalalta
jo Konstantinopolissa asuessasi
mielen sisäistä ymmärrystä
sinä et haikaillut
maallisen elämän mukavuuksia
et katoavaa kultaa
etkä kalliita pellavavaatteita
sinä karkotit Jumalan avulla
rukouksessa ja paastossa
sydämestäsi
ajallisten
nautintojen alhaiset mielikuvat
Pyhittäjä Lasaros,
sinä opetat meille elämälläsi,
että sielultaan nöyrän ihmisen sisäinen kotimaa
on
Jumalan katoamattomassa rakkaudessa
2017
- - -
BYSANTIN SOTA JA RAUHA
Sodankäynti on paholaisen työtä
Bysantin keisarikunnan hallinto, talous ja kulttuuri olivat yleisesti kehittyneempää kuin Länsi-Euroopassa. Bysantti kävi historiansa (330-1453) aikana läpi lukuisia poliittisia ja taloudellisia muutoksia ja ristiriitoja. Keisarikunnan historian pitkäikäisyys perustui rakenteeltaan monipuoliseen talouselämään.
Bysantin yhteiskunnallinen rakenne perustui yksityisomistukseen. Valtion keskeinen talousyksikkö oli ydinperhe. Kuitenkaan keisarikunta ei ollut vapaan yksityisomistamisen j yritystoiminnan yhteiskunta. Yhteiskunta valvoi tiukasti kaupankäyntiä ja määräsi alamaisille veroja ja muita velvoitteita.
Bysantin keisarikunnan olemassaolo riippui ehkä enemmän kuin muiden keskiajan valtioiden onnistuneesta sodankäynnistä. Toisinaan bysanttilaiset kävivät sotaa samanaikaisesti kolmella eri rintamalla.
Bysantin keisarikunta oli lähes aina valmis taistelemaan ja taisteli usein olemassaolostaan. Vaikka Bysantin armeija koki tappioita, se onnistui pitkään turvaamaan sekä itsensä että keisarikunnan.
Keisarikunta kohtasi jatkuvia barbaarien hyökkäyksiä (persialaiset, arabit, turkkilaiset ja 1000-luvun lopulla normannit ja myöhemmin lännen ristiretkijoukot), Vaikka keisarikunnan hyvinvoinnin kannalta sodankäynti oli tärkeää, bysanttilaiset eivät koskaan ylistäneet taisteluja keskiajan lännen ihmisten tapaan.
Bysantin keisari Leo VI (886-912) määritteli hienostuneesti virallisen bysanttilaisen näkemyksen sodasta kuuluisassa sodankäynnin käsikirjassa Strategikon.
Keisarin mukaan ihmiset ovat luonnostaan rauhaa rakastavia olentoja. He vaalivat mielellään turvallisuuttaan ja mikäli heille annetaan siihen mahdollisuus, he tavoittelevat elämässään rauhaa.
Keisari Leon mainitsema käsitys ihmisluonnosta on bysanttilaisen ajattelutavan mukaisesti monipuolisen myönteinen. Leo korostaa, että maailmassa on sotia, koska saatana käyttää syntiä hämmentääkseen ihmiset käyttämään väkivaltaa omaa parastaan vastaan.
Paholainen iloitsee tappaessaan ihmisiä ja johtaessaan heitä käyttämään murha-aseita toisia vastaan. Bysantin keisarikunta piti sen vuoksi oikeutettuna tarttua aseisiin puolustautuakseen niitä vastaan, jotka omistautuivat paholaisen töihin.
Keisari Leo korosti, että sodankäynti on paholaisen työtä. Kristillinen keisari saattoi laillisesti osallistua sotaan ainoastaan niitä vastaan, jotka turvautuivat paholaisen juoniin ja aikoivat valloittaa keisarikunnan alueita. Keisari ja hänen sotajoukkonsa torjuivat ”Jumalan siunauksella” sellaiset maahantunkeutujat. Jos barbaarit pysyivät alueillaan, keisarilla ei ollut oikeutta aloittaa hyökkäystä heitä vastaan. Hyvä keisari vältti vuodattamasta kristittyjen alaismaisten verta, mutta hän myös vältti hyödytöntä barbaarien veren vuodattamista.
Keisarin tuli pyrkiä säilyttämään rauha valtakunnassa
Keisari Leo VI:n sodankäynnin oikeutus sisältää tärkeän näkökulman, kun lähestytään sodan moraalista kysymystä. Bysanttilaisissa sotilaallisissa strategia-oppaissa korostetaan, että oikeutettu sodankäynti oli teknistä taitoa vaativa ”taiteen laji”, jota oli syytä opiskella huolellisesti.
Bysanttilaisten strategia-oppaiden kirjoittajat, kuten esimerkiksi Leo VI ja hänen avustajansa korostivat, että sotilastiede oli yhteiskunnan tärkein taito, koska sen avulla valtio saattoi säilyä vihollisilta. Virallisen bysanttilaisen opetuksen mukaisesti, ja se tulee selkeästi esiin keisari Leon teoksessa Strategikon, keisarin tuli aina pyrkiä säilyttämään rauha valtakunnassa.
Rauha on bysanttilaisen jumalallisen liturgian keskeisiä sanoja. Sillä on paljon laajempi merkitys kuin vain ulkoinen rauha. Liturgian esiintuoma rauha tarkoittaa sisäistä rauhaa, joka on mahdollinen ainoastaan Jumalassa.
Bysantin kirkon liturgiset tekstit osoittavat, että bysanttilaisten asenne sotaan ja rauhaan säilyi vapaana siviilihallinnon ja armeijan käymien sotien ja niissä saavutettujen voittojen ylistämisestä.
Bysanttilainen diplomatia oli luonteeltaan universaalista. Siinä yhdistyi Rooman keisarikunnan ja ortodoksisen uskon universalismi yhdeksi yhteiskuntapoliittiseksi ohjelmaksi. Bysanttilainen diplomatia oli myös tärkeä väline välttää sotia ja konflikteja. Bysantin keisarikunta ei halunnut sotaa hinnalla millä hyvänsä, vaan pyrki ensin käyttämään hyväksi diplomaattiset keinot sodan estämiseksi.
Bysanttilaiset vierastivat pitkään pyhä sota-ideologiaa
Joitakin aikoja sitten on historian tutkimuksessa nostettu esiin ”pyhän sodan” kysymys bysanttilaisessa perinteessä. Aivan aluksi on syytä todeta, ettei bysanttilaista ”pyhä sota”-ajatusta voi samastaa muslimien jihadiin tai paavin kirkon ristiretkiaatteeseen.
Bysantin ortodoksinen kirkko ei julistanut sotaa islamilaisia vastaan, vaan sen teki Bysantin keisari. Sodan julistamiseen ei liittynyt hengellisiä etuoikeuksia kuten esimerkiksi syntien anteeksisaamista sodassa kaatuneille marttyyreille.
Bysanttilainen ”pyhä sota” ei ollut luonteeltaan erityisen uskonnollinen, vaikkakin ristin symbolia käytettiin taistelulipuissa ja papisto osallistui varsin yleisesti sotakampanjointiin.
Bysanttilainen sodan johtaminen tapahtui Jumalan ilmoituksesta ja keisarin nähtiin hallitsevan Kristuksessa. Ortodoksisella uskolla oli tärkeä tehtävä bysanttilaisten sotilasideologiaa määriteltäessä.
Kun pakanalliset persialaiset valloittivat Pyhän Maan 600-luvun alussa, bysanttilaiset reagoivat asiaan ensisijaisesti uskonnollisesti. Bysanttilaisten sotapropagandassa olivat keskeisinä teemoina: ortodoksisen uskon puolustaminen, kristittyjen vapauttaminen, Pyhän Maan takaisin valtaaminen ja Herran Ristin uuden löytäminen.
Sitten ilmaantui islam 600-luvulla jihad-ideoineen. Islam julisti todellisen uskonsodan ja vaati, että kaikkien islamilaisten piti puolustaa ja propagoida islamilaista uskoa sotilaallisella väkivallalla.
Tämä uusi uskonnollinen ideologia levisi nopeasti ja islamilaiset saivat paljon seuraajia kaikkialla Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Se alkoi uhata myös Eurooppaa 700-alussa. Islam pakotti kristityt tuskallisiin arviointeihin suhteessa sotaan. Lännessä omaksuttiin ristiretkiaate, joka oli ideologisesti varsin saman tyyppinen kuin islamilaisten jihad eli pyhän sodan aate.
Bysanttilaiset vierastivat pitkään pyhä sota-ideologiaa. Bysantin keisari Nikeforos Fokas (963-969) pyysi taistelussa arabeja vastaan, että Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin kirkolliskokous olisi julistanut sodassa kaatuneet bysanttilaiset sotilaat ”uskon marttyyreiksi”, mutta kirkolliskokous ylkäsi keisarin pyynnön ortodoksisen kirkon kanonisen perinteen vastaisena.
Ortodoksinen usko liittyi toki läheisesti sotapyrkimyksiin ennen taistelua. Rukoukset, jumalallinen liturgia ja sotilaiden osallistuminen pyhään ehtoolliseen valmistivat sotilaita taisteluun Bysantin keisarikunnan puolesta.
Sotilaat pyysivät Jumalaa asettumaan oikean uskon puolustajien puolelle. Taisteluissa käytettiin mukana myös pyhiä esineitä, kuten esimerkiksi ikoneita, muun muassa Jumalansynnyttäjä tiennäyttäjä-ikonia.
Bysantin keisari Herakleios (600-luvulla) turvautui Jumalansynnyttäjän ikonin suojelukseen taistelussa persialaisia vastaan. Herakleios oli määrätietoinen, rohkea ja loistava kenraali. Hän kävi sotajoukkoineen vuosina 622- 628 kolme erillistä sotaa, joissa kaikissa hänen joukkonsa löivät persialaiset.
Ortodoksisen uskon ja elämän voimakas läsnäolo Bysantin keisarikunnan käymissä sodissa ei kuitenkaan tarkoita ”pyhä sotaa”. Ortodoksinen usko innoitti taistelijoita. Virallinen Bysantin ortodoksinen kirkko rukoili keisarille voittoa taistelussa eikä tuominnut sotaan osallistumista, mutta kuten aiemmin mainittu keisari Nikeforoksen tapaus osoittaa: kirkko kieltäytyi pitämästä tappamista ylistettävänä tekona.
Artikkeli Kainuun joulu. Kirjallinen vuosialbumi 2014.