Helle, Teemu

Kotini olohuoneessa oli seinällinen kirjoja. Voi sanoa, että kasvoin kirjallisuuden ympärillä. Äiti ja isä kannustivat lukemaan. Rakas sylikummitätini, joka edelleen on muistanut minua kirjalla aina silloin tällöin, huolehti että jouluisin ja syntymäpäivälahjaksi sain ainakin yhden kovankantisen paketin. Minun laillani hän osaa arvostaa kirjaa sisältönsä lisäksi myös esineenä. Kirjahyllyssä ja varsinkin käsien huomassa sen kauneus näyttäytyy selvimmin – kirja ja sen sisältö täydentää kädet ja aivot, mielen tyhjän tilan.

Hiljalleen ymmärsin, etten enää tahtonutkaan palauttaa lainaamiani kirjoja kirjastoon. Tahdoin palata niihin useampaan otteeseen. Halusin, että ne olisivat käytettävissäni, keskustelukumppaneina myös kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella. Tarvitsen niitä lähdeteoksiksi, turvakirjoiksi joihin voi palata jos kokee olonsa uhatuksi, tarvitsen niiden läsnäoloa ja henkeä. Vähän samaan tapaan kuten Elias Canettin romaanissa Sokeat, jossa päähenkilö, sinologi Peter Kien käy keskusteluja kirjastonsa kirjojen kanssa. Häneen minun on tältä osin helppo samaistua. Kirjasto on valinnainen lomapaikka, välttämätön pakopaikka.
Perustin oman pienen kirjastoni. Nyt se sijaitsee asuntoni olohuoneessa. Hiljalleen olen täydentänyt sitä. Kirjallisuus ja kirjat ovat kuin kuume, josta ei halua päästä eroon. Se leviää pitkin kehoa ja valloittaa lopulta jokaisen huoneen.


MAKUASIOITA:

Unohtumattomat:
Yläasteella äidinkielenopettaja Riuttu luetutti ääneen John Steinbeckin Helmen. Siitä pitäen se on ollut yksi tärkeimmistä kirjoista minulle. Se muistuttaa minua, paitsi karhean kauniilla tarinallaan ihmisyydestä, kirjoittamiseni motiiveista ja alkulähteistä. Tuon kirjan luettuani ymmärsin, että haluan kirjailijaksi. Se vaikutti minuun niin.

Arto Melleri tuotannollaan osoitti nuorelle minälle, että runous voi olla rock’n’rollia. Hän näytti, että lukemisen lisäksi kovat kundit voivat myös kirjoittaa.

Noin viisi kesää taaksepäin luin Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikan. Teos oli niin kokonaisvaltainen ja voimakas elämys, etten sen jälkeen hetkeen kyennyt lukemaan ainuttakaan romaania.

Gustave Flaubertin teokset ovat kestosuosikkejani. Kuten myös Katri Valan ja Helvi Juvosen runous.

Viimeksi vaikutuin suuresti Pablo Picasso -näyttelystä Helsingin Ateneumissa. Sen loistokkuus polttomerkkasi joitakin värejä sieluuni ja vavahdutti eloon sen joka jo pitkään oli kytenyt.

Mieluisa paikka:
Mieluisin paikkani maailmassa on koti, vartavasten valitsemani hiljaisuus. Myös joitakin hotspotteja löytyy maailmalta; ne voivat olla pieniäkin, mutta merkityksellisiä kuten esimerkiksi Kontulan Antikvariaatti, joka on muistaakseni jököttänyt samalla paikalla ainakin viisitoista vuotta. Sieltä löydän aarteita edelleenkin. Toinen esimerkki voisi olla aurinkoinen Helsingin Kauppatori ja Esplanadi jonka eläväisyys miellyttää sivusta tarkkailevaa runoilijaa.

Fiktiivinen henkilö, johon voisin samaistua:
Hercule Poirot