Hyvä ja paha kylvö

Portugalilaisen lääkärikirjailijan Namoran (s. 1919) kaksi suomeksi ilmestynyttä teosta Sunnuntaina, iltapäivällä (1961) ja Hyvä ja paha kylvö (1954) osoittavat hänen muuntumiskykyään, sillä edellinen on kiihkeärytminen rakkaustarina, kun taas jälkimmäinen verkkaisen eeppinen köyhän maaseudun kyläkollektiivin kuvaus. "Minä haluaisin kertoa", tekijä sanoo, "kylän, lämpimän ja alkukantaisen Alentejon asioista, sankareista, jotka ovat sen voima ja heikkous, nauru ja murhenäytelmä". Köyhyyden, uskomusten ja tietämättömyyden leimaamassa kyläkunnassa on yksioikoisia puurtajia ja letkeitä laiskureita, veijareita ja ryppyotsia kuten missä tahansa ihmisten yhteiskunnassa, mutta Namoran näkökulmasta tyypit ikään kuin vahvistuvat omaksi lajikseen selkeämmin tällaisessa alkeellisessa elämänyhteisössä, missä vahvimmat vetävät pisimmän korren niin hyvässä kuin pahassa. Namoran kuvauksessa kylän asukkaiden koomisia ja traagisia piirteitä on vaikea erottaa toisistaan ja luonnon lasten läikkyvässä mielessä on yhtä hyvin aineksia sankariksi kuin konnaksi. Namora on meillä vähän suomennetun kielialueen tervetullut edustaja.