Lasikaupunki

Uuden yhdysvaltalaisen kirjailijan Paul Austerin New York -trilogian ensimmäinen osa Lasikaupunki alkaa kuin klassistyyppinen yksityisetsiväromaani ainakin, vain hiukan mutkikkaammin: päähenkilönä olevan jännityskirjailijan, hänen salanimensä, hänen yksityisetsiväkertojansa, Paul Austerin itsensä kaimaksi nimetyn henkilön ja lopulta Austerin romaanin minän välille syntyy toisiinsa liukenevien identiteettien salamyhkäinen jännite. Arvoitus ei ratkea - ei se jota päähenkilö palkataan selvittämään, ei liioin se jonka luovat pitkät pohdiskelut uutta maailmaa ja uutta ihmistä koskevista klassisista utopioista, Don Quijoten tasoista, ja lopun metafyysisistä kehittelyistä, Toiminnallisella tasolla vaikuttavimpia ovat jakso, jossa päähenkilö seuraa varjostettavaansa ja tulkitsee tämän reitin kuvioiden kirjain- ja sanamerkityksen, sekä pitkä kuvaus absurdista tarkkailusta, jonka aikana etsivän ulkoinen hahmo ja minuus tuntuvat lopullisesti hälvenevän. Lasikaupunki on salaperäinen, outo kirja, joka trilogian jatko-osien myötä ehkä jossakin määrin kirkastuu.