Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Pientä purtavaa
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tuuli on oppinut oksentamaan hiljaa ja taitoaan hän käyttää hyväksi niin koulun, kahvilan kuin kodinkin vessassa. Tuuli ei viihdy koulussa eikä koulutovereittansa kanssa, ainoastaan Lean kanssa hän pystyy vaihtamaan ajatuksia. Muille Tuulilla on jaettavana vain ilkeyksiä ja tölväyksiä.
17-vuotias Tuuli asuu kahden lempeän isänsä kanssa, mutta ei halua kasvattaa isän taakkaa kertomalla ongelmistaan - jalkaproteesia käyttävällä isällä on tyttären mielestä tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Karkkikaupan tiskin takaa sanavalmis Tuuli löytää taiteilijaksi haluavan Mison. Poika ymmärtää Tuulin huumoria ja pitää tytöstä juuri sellaisena kuin tämä on. Mutta onko Miso luotettava ja voiko Tuuli ylipäänsä luottaa kehenkään? Tie oman itsen ja naiseuden hyväksymiseen ja toisten ihmisten ymmärtämiseen kulkee Tuulilla vessanpönttöön yökkimisen kautta, mutta lopulta hän voi todeta olevansa tarpeeksi hyvä kelvatakseen niin Misolle kuin itselleenkin.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Tuuli tunsi, kuinka opettaja tuijotti. Ilmeisesti sen vanhemmilta oli käytöstapojen opettaminen aikanaan pahasti unohtunut.
- En todellakaan tiedä, Tuuli sanoi ja käänsi katseensa ulos. Lunta satoi vieläkin.
- Et tiedä, vaikka juuri eilen näistä puhuttiin.
- Näin on päässyt käymään.
- Mikä sinua nykyään vaivaa?
- Sinä.
Opettaja huokaisi. Tuuli kuuli luokkalaisten supinan ympärillään. Kaisa hymyili ivallisesti. Sillä olikin kusta päässä. Se oli kateellinen, kun Tuuli oli laihtunut. Läski, Tuuli ajatteli hymyillessään takaisin. Lea heilui tuolissaan sekopäisenä. Se käännähti äkkiä tuijottamaan Tuulia kiinteästi. Sen kulmalävistyksestä riippui viivoitin ja suuri pyyhekumi. Tuuli repesi nauruun villapaitansa sisällä.
- Ratkee kohta koko naama.
- Mitä sitte. Mä oon kaksnaamanen.
- Niin oot.
- Lähetään tän tunnin jälkeen pois?
- Tietysti.
Opettaja selitti tasaisella äänellä. Tuulia alkoi nukuttaa. Oli pakko hetkeksi sulkea silmät. Kuka lukiossa enää mitään oppi? Jos ei ollut aiemmin jäänyt mieleen, ei jäisi nytkään.
- Tuuli.
Tuuli havahtui. Opettaja seisoi pulpetissa kiinni. Sen vaatteet olivat aivan liidussa. Se nuohosi aina taulussa niin, että tekstit tarttuivat takkiin. Nyt oli päässyt vähän housuillekin.
- Tänne ei tulla nukkumaan.
- En mä tänne tullu nukkumaan.
- Niinkö, opettaja rääkäisi liian kovaa.
- Niin, Tuuli rääkäisi takaisin, -- mää tulin oppimaan. Mää käytän unihypnoosia.
Lea hymyili vieressä. Se osoitteli opettajan housuja ja oli piirtävinään itseensä kuvioita. Tuuli purskahti vahingossa nauruun.
- Mitä nauramista tässä on?
- Opettajan housuissa on jotain valkoista.
Lea sai kohtauksen. Se käpristyi käsiensä alle nauramaan. Tuuli piti kasvonsa ja katsoi opettajaa kauniisti. Miesäidinkielenopettaja. Housuissa jotain valkoista. Aivan sairasta.
- En todellakaan tiedä, Tuuli sanoi ja käänsi katseensa ulos. Lunta satoi vieläkin.
- Et tiedä, vaikka juuri eilen näistä puhuttiin.
- Näin on päässyt käymään.
- Mikä sinua nykyään vaivaa?
- Sinä.
Opettaja huokaisi. Tuuli kuuli luokkalaisten supinan ympärillään. Kaisa hymyili ivallisesti. Sillä olikin kusta päässä. Se oli kateellinen, kun Tuuli oli laihtunut. Läski, Tuuli ajatteli hymyillessään takaisin. Lea heilui tuolissaan sekopäisenä. Se käännähti äkkiä tuijottamaan Tuulia kiinteästi. Sen kulmalävistyksestä riippui viivoitin ja suuri pyyhekumi. Tuuli repesi nauruun villapaitansa sisällä.
- Ratkee kohta koko naama.
- Mitä sitte. Mä oon kaksnaamanen.
- Niin oot.
- Lähetään tän tunnin jälkeen pois?
- Tietysti.
Opettaja selitti tasaisella äänellä. Tuulia alkoi nukuttaa. Oli pakko hetkeksi sulkea silmät. Kuka lukiossa enää mitään oppi? Jos ei ollut aiemmin jäänyt mieleen, ei jäisi nytkään.
- Tuuli.
Tuuli havahtui. Opettaja seisoi pulpetissa kiinni. Sen vaatteet olivat aivan liidussa. Se nuohosi aina taulussa niin, että tekstit tarttuivat takkiin. Nyt oli päässyt vähän housuillekin.
- Tänne ei tulla nukkumaan.
- En mä tänne tullu nukkumaan.
- Niinkö, opettaja rääkäisi liian kovaa.
- Niin, Tuuli rääkäisi takaisin, -- mää tulin oppimaan. Mää käytän unihypnoosia.
Lea hymyili vieressä. Se osoitteli opettajan housuja ja oli piirtävinään itseensä kuvioita. Tuuli purskahti vahingossa nauruun.
- Mitä nauramista tässä on?
- Opettajan housuissa on jotain valkoista.
Lea sai kohtauksen. Se käpristyi käsiensä alle nauramaan. Tuuli piti kasvonsa ja katsoi opettajaa kauniisti. Miesäidinkielenopettaja. Housuissa jotain valkoista. Aivan sairasta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä