Jenkki kuningas Arthurin hovissa & Tom Sawyerin seikkailut
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
4/1974
Teosarvio
Twain, Mark [= Clemens, Samuel Langhorne]: Jenkki kuningas Arthurin hovissa.
Twain, Mark [= Clemens, Samuel Langhorne]. Tom Sawyerin seikkailut. Engl. alkuteos: The advenrures of Tom Sawyer (1876).
Se että meillä on vajaassa kahdessa vuodessa julkaistu neljä uutta Mark Twain-suomennosta (yllä mainittujen lisäksi kokoelma "Kaksipiippuinen juttu", W +G 1972 ja Jarkko Laineen "Huckleberry Finn" käännös, Otava 1972) todistaa paitsi kirjailijan jatkuvasta ajankohtaisuudesta myös kustantajien valppaudesta. Sattuu myös niin että nämä neljä teosta kattavat aika laajan alueen Mark Twainin usein yksinkertaisen harmittomaksi käsitetystä mutta itse asiassa varsin monisärmäisestä kirjailijantyöstä.
Tomista ja Huckista kertovat kirjat ovat Twainin suosion kulmakivi. Ajallisesti niiden ja myöhäisvaiheen katkerien tarinoiden väliin sijoittuva "Jenkki kuningas Arthurin hovissa" on jo sävyiltään sekoittuneempi: puhdas ja hilpeä fantasia 1800-luvulta Arthur-kuninkaan keskiaikaan noin vain singahtavasta jenkistä on huumoriltaan monin paikoin yllättävän musta, mutta hätkähdyttävintä romaanissa on yhteiskunnallisen pohdiskelun painokkuus.
Mark Twain on varhain liikkeellä esimerkiksi verratessaan toisiinsa vallankumouksen väkivaltaa ja sitä pysyvän väkivallan tilaa, jossa sorrettu ja vailla alkeellisimpiakin oikeuksia - saati valtaa - oleva kansa jatkuvasti elää. Jos Twain eläisi nyt, hän epäilemättä antaisi näkemälleen nimenkin: rakenteellisen väkivallan erittelystä on kysymys.
Twain, Mark [= Clemens, Samuel Langhorne]. Tom Sawyerin seikkailut. Engl. alkuteos: The advenrures of Tom Sawyer (1876).
Se että meillä on vajaassa kahdessa vuodessa julkaistu neljä uutta Mark Twain-suomennosta (yllä mainittujen lisäksi kokoelma "Kaksipiippuinen juttu", W +G 1972 ja Jarkko Laineen "Huckleberry Finn" käännös, Otava 1972) todistaa paitsi kirjailijan jatkuvasta ajankohtaisuudesta myös kustantajien valppaudesta. Sattuu myös niin että nämä neljä teosta kattavat aika laajan alueen Mark Twainin usein yksinkertaisen harmittomaksi käsitetystä mutta itse asiassa varsin monisärmäisestä kirjailijantyöstä.
Tomista ja Huckista kertovat kirjat ovat Twainin suosion kulmakivi. Ajallisesti niiden ja myöhäisvaiheen katkerien tarinoiden väliin sijoittuva "Jenkki kuningas Arthurin hovissa" on jo sävyiltään sekoittuneempi: puhdas ja hilpeä fantasia 1800-luvulta Arthur-kuninkaan keskiaikaan noin vain singahtavasta jenkistä on huumoriltaan monin paikoin yllättävän musta, mutta hätkähdyttävintä romaanissa on yhteiskunnallisen pohdiskelun painokkuus.
Mark Twain on varhain liikkeellä esimerkiksi verratessaan toisiinsa vallankumouksen väkivaltaa ja sitä pysyvän väkivallan tilaa, jossa sorrettu ja vailla alkeellisimpiakin oikeuksia - saati valtaa - oleva kansa jatkuvasti elää. Jos Twain eläisi nyt, hän epäilemättä antaisi näkemälleen nimenkin: rakenteellisen väkivallan erittelystä on kysymys.