Ihan kuin ihminen kuuntelisi

Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.

Teoksen kuvailutiedot

Ilmestynyt numerossa

6/1984

Teosarvio

"Tämän ilon tyyneys ei puhkea nauruun,/ se on haudan ruohoksi tasoittuvaa rauhallisuutta." Luin tämän Leif Färdingin viimeiseksi jääneen kokoelman vasta kuultuani hänen kuolemastaan. Tästä syystä runojen merkitykset kenties avautuivat tavallista helpommin, mutta myös kipeämmin. Färdingin runojen syvä inhimillisyys, paljas hämmennys ja avuttomuus sairauden mukanaan tuoman muutoksen edessä, kuoleman läsnäolo ja ihmisen lopullinen ja ainutkertainen yksinäisyys välittyvät riipaisevina ja koskettavina. Toisaalta runoilija etsii panteistista yhteyttä luontoon, kaipaa maaäidin suureen syliin. Toisaalta hän rakentaa kaarta jumaluuteen, ykseyteen, valoon. Tällä tavoin hän myös kiteyttää osuvasti oman runoilijankuvansa: "Kirjoitan samasta syystä kuin ennen,/luodakseni sateenkaarisillan/ minun, maailman ja korkeimman välille/ ja tunteakseni: Olen talon oma poika."