Kailaheimo, Markku
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Markku Kailaheimo
Elämäkertatietoa
Palkintoja:
Kontiolahden kulttuuripalkinto 1989 (ensimmäinen, jonka jälkeen palkinto on jaettu vuosittain)
Kontiolahden kulttuuripalkinto 1989 (ensimmäinen, jonka jälkeen palkinto on jaettu vuosittain)
Tekstinäyte
Tekstikohta on monitulkintainen. Ensiksikin ”ystävämme
stoalaiset” – latinan ”stoici nostri” myös ”meidän stoalaisemme”
– voidaan ymmärtää sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tällöin, vaikka Cicero tietääkin että Brutus tietää ettei hän itse
ole stoalainen, niin hän tässä kuitenkin vakuuttaa pitävänsä heitä
stoalaiset” – latinan ”stoici nostri” myös ”meidän stoalaisemme”
– voidaan ymmärtää sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tällöin, vaikka Cicero tietääkin että Brutus tietää ettei hän itse
ole stoalainen, niin hän tässä kuitenkin vakuuttaa pitävänsä heitä
ystävinään. Samalla tulee ilmaistuksi myös se, että stoalaiset
ovat Brutuksenkin ystäviä. Siis Cicero ja Brutus ovat yhdessä
stoalaisten ystäviä. Mutta kutsuttaessa joitakin, tai jotakuta ystäviksi,
se voi olla vain muodollista kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta
– kaikkihan Ciceron teoksissa ovat hänen ystäviään.
Hän käyttää sitä myös kiertoilmauksena, jolloin se saa leikillisen
merkityksensä. Niinpä hän Academica priorassaan kutsuu
Antiokhostakin ”ystäväksemme”, vaikka yrittääkin koko ajan
kumota tämän ajatuksia. Mutta tässä tapauksessa kirjeen asiayhteydestä
ja vakavuudesta on syytä päätellä, että Cicero käyttää
tuota ilmausta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Asian ydin on kuitenkin Ciceron havainnossa: ”Sillä olit
vetäytymässä, Brutus, vetäytymässä.” Vaikka hän aiemmin olikin
ymmärtänyt Brutuksen menettelyä, hän nyt näkeekin sen
vääränä. Ja perusteen teon vääryydelle hän ottaa ”ystäviltämme
stoalaisilta.” Miksi hän ottaa sen juuri heiltä? Ymmärtäisin, että
Cicero vetoaa tällä nimenomaan Brutuksen stoalaisuuteen. Hän
soimaa Brutusta siitä, että tämä toimi omia oppejaan vastaan.
Ikään kuin tehosteena hän vielä kertoo tuulien muuttumisesta,
vihjatakseen ettei Brutuksen ”vetäytyminen”, sekään, ollut jumalien mieleen.
(Brutuksesta stoalaisesseitä, 2016, Kirjokansi)
ovat Brutuksenkin ystäviä. Siis Cicero ja Brutus ovat yhdessä
stoalaisten ystäviä. Mutta kutsuttaessa joitakin, tai jotakuta ystäviksi,
se voi olla vain muodollista kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta
– kaikkihan Ciceron teoksissa ovat hänen ystäviään.
Hän käyttää sitä myös kiertoilmauksena, jolloin se saa leikillisen
merkityksensä. Niinpä hän Academica priorassaan kutsuu
Antiokhostakin ”ystäväksemme”, vaikka yrittääkin koko ajan
kumota tämän ajatuksia. Mutta tässä tapauksessa kirjeen asiayhteydestä
ja vakavuudesta on syytä päätellä, että Cicero käyttää
tuota ilmausta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Asian ydin on kuitenkin Ciceron havainnossa: ”Sillä olit
vetäytymässä, Brutus, vetäytymässä.” Vaikka hän aiemmin olikin
ymmärtänyt Brutuksen menettelyä, hän nyt näkeekin sen
vääränä. Ja perusteen teon vääryydelle hän ottaa ”ystäviltämme
stoalaisilta.” Miksi hän ottaa sen juuri heiltä? Ymmärtäisin, että
Cicero vetoaa tällä nimenomaan Brutuksen stoalaisuuteen. Hän
soimaa Brutusta siitä, että tämä toimi omia oppejaan vastaan.
Ikään kuin tehosteena hän vielä kertoo tuulien muuttumisesta,
vihjatakseen ettei Brutuksen ”vetäytyminen”, sekään, ollut jumalien mieleen.
(Brutuksesta stoalaisesseitä, 2016, Kirjokansi)