Kohtalon naamiohuvit

Romaanin sankaritar on itsenäinen ja viktoriaanisen ajan käyttäytymissääntöihin sopeutumaton nuori nainen. Miehistä on harmia. Isä, joka ei olekaan tytön isä, jättää hänet ilman perintöä ja saman tien menee tytön oletettuja rikkauksia kärkkynyt sulhanen. Seuraava rakkaus paljastuu toisen naisen aviomieheksi. Ei kumma, että tyttö katkeroituu. Kulisseina on jopa kaksi kartanoa, toisen omistaa tytön iäkäs naisserkku. Naapurikartanossa asuu kaksi mielenkiintoista veljestä, näistä vanhemman vaimo on rikas perijätär, jonka rahoilla rappeutunut kartano on kunnostettu viimeisen päälle. Kun lähistöllä on vielä hylätyn kaivoksen kuilu, jonka tienoilla sanotaan kummittelevan, on lavastus täydellinen. Kaikkien hermoille käyvä perijätär-kartanonrouva joutuu jossain vaiheessa hengettömänä kuilun pohjalle. Lopulta sankaritar saa omakseen kartanonherran, tietenkin ensin epäiltyään tätä vaikka mistä. Tarina ei yllätä teemojensa tuoreudella, mutta varmaan Holtin ystävät tämänkin purematta nielaisevat.