Liisan seikkailut ihmemaassa

”SE ILTAPÄIVÄ KULTAISENA/ joen yllä hohti, veneemme lipui verkalleen/ ja soutelumme johti/ pikkuisten kätten ohjaamana/ milloin mitäkin kohti.”

Näin syntyi Liisa: kesäisellä souturetkellä 1862, kun matemaatikko, loogikko ja pappi Charles Lutwidge Dodgson ryhtyi kehittämään kerrottavaa kolmelle satua kärttäneelle tyttölapselle. Aloittaessaan tarinaansa joentörmälle torkahtaneesta Alicesta hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mihin kaikki tulisi päättymään.

LIISAN SEIKKAILUT IHMEMAASSA julkaistiin kolme vuotta myöhemmin nimimerkillä Lewis Carroll. Unenomaisessa kertomuksessa nimihenkilö, pikkuvanha Liisa, tipahtaa kaninkoloon ja sitä kautta outoon maailmaan, jossa totutut säännöt kääntyvät kertaheitolla päälaelleen.

Ihmemaassa vallitsee vinksahtanut logiikka, jossa vauvat muuttuvat possuiksi, aika pysähtyy näyttämään ikuista teehetkeä ja lorut kadottavat mielensä. Liisa itse kasvaa ja kutistuu miten sattuu, eikä hän lopulta voi olla varma edes omasta identiteetistään: onko hän pieni tyttö vai iso, Liisa, Ada vai kenties hölmö Mabelle.

DODGSONIN ON SANOTTU mullistaneen siihen asti vallinneen moralistisen satuperinteen. Liisan absurdeissa seikkailuissa ei ole opetusta – on vain hulvatonta leikkiä käytöstavoilla, kielen konventioilla ja logiikan päättelyketjuilla.

Liisan seikkailuja ihmemaassa on pidetty parodiana aikuisten maailmasta, satiirina viktoriaanisen ajan kasvatusnäkemyksistä ja puheenvuorona lasten viattomuuden puolesta. Kaiken ranttaliksi panevat ihmemaan oliot myös osoittavat, kuinka suhteellinen aikuisten maailmaa hallitseva normisto, myös kielijärjestelmä, loppujen lopuksi on.

MONIKERROKSINEN SATU on houkutellut tutkijoita ja asianharrastajia mitä mielikuvituksellisimpiin tulkintoihin. Dodgsonilta on diagnosoitu Oidipus-konflikti ja Liisan hahmon on tulkittu symboloivan fallosta.

Liisan tarina on suomennettu neljään otteeseen, ensimmäisen kerran vuonna 1906. Käännösten mukana ovat muuttuneet myös henkilöhahmojen nimet: Mörököllistä on tullut irvikissa ja Hassusta Jäniksestä maalisjänis. Liisakin on välillä päässyt seikkailemaan alkuperäisellä nimellään Alice.

(Laura Puro / Yle.fi)