Korhonen, Saimi
Elämäkertatietoa
Posliinityöntekijä, eläkeläinen, sotaveteraani. Toiminut myös Metsämiesten säätiön apurahalla.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Lukuisia artikkeleita Pogostan sanomissa.
Mukana kokoomateoksissa:
Oodi Ilomantsille, Pogostan Pegasos, 2002.
Rakastunut pommi : sanansirpaleita, Pogostan Pegasos, 2000.
Lastusia : antologia, Pogostan Pegasos, 1999.
Kahdeksan minuuttia aurinkoon, Ukri, 1991.
Mukana kokoomateoksissa:
Oodi Ilomantsille, Pogostan Pegasos, 2002.
Rakastunut pommi : sanansirpaleita, Pogostan Pegasos, 2000.
Lastusia : antologia, Pogostan Pegasos, 1999.
Kahdeksan minuuttia aurinkoon, Ukri, 1991.
Tekstinäyte
Hiilisavotat
Kokkokankaalla Ilajan kylässä kohosi savu miiluista. Kämppä nousi korven keskelle ja sauna suon reunaan vedenoton helpottamiseksi. Hiilenpolttajat asuivat kämpällä jopa perheineen, jos kenellä perhe oli. Monet murskaajat asuivat myös kämpillä. Miilun polttajan tuli olla varpaillaan yötä päivää. Miilu ei saanut palaa liian kovaa, mutta kyteä sen piti koko ajan. Miilut tehtiin kaksimetrisistä huonommista pölleistä, jotka aisattiin kesällä metsässä.
Hiiltä tarvittiin paljon autojen häkäpönttöihin sekä muihin tarpeisiin. Joskus autot oikuttelivat hiilivoimasta ja niitä piti työntää vastamäkeen.
Naiset murskasivat hiiltä miilun lähettyvillä. Se oli kovaa ja likaista työtä. Kyllähän siinä tienasi kutakuinkin, jos vain jaksoi ahkeroida.
Työpäivän jälkeen naiset olivat mustia kuin murjaanit. Ohut hiilipöly iskeytyi ihoon. Samoin kävi miehille, joten rättikasasta oli vaikea erottaa oliko sen sisällä mies vai nainen. Siihen aikaan naiset käyttivät vielä hameita. Housuja ei suosittu.
Joka ainoa ilta kämpän sauna lämpeni. Saunassa noki irtosi ihosta, ja tytöt olivat iloisia. Parempaa ei osattu vaatiakaan, koska raskaat evakkoajat olivat painajaismaisina ihmisten mielissä. Nuoret miehet puolustivat tätä maata, joten vain vanhoja miehiä tai armeijaan kelpaamattomia oli ns. vapaalla jalalla.
Suojoella oli pieni ja iso hiilikämppä. Siellä asui enemmän väkeä kuin Kokkokankaalla. Maitoa kuljetettiin Kolmiriihisen Mattilasta Suojoen työmaalle. Kämpällä oli emäntäkin. Matkaa emännälle kertyi kotoa suksilatua pitkin suoraan noin kolme kilometriä. Opettaja Edvard Veranen käytti koululaisia retkellä hiilenpolttoa katsomassa.
Rakkauskin leimahteli kämpillä. Keväällä vietettiin useita kihlajaisia, joissa toivotettiin onnea kihlaparin yhteiselle elämälle.
[Elämäni pyörteissä. Omakustanne 2008, s. 16]
Kokkokankaalla Ilajan kylässä kohosi savu miiluista. Kämppä nousi korven keskelle ja sauna suon reunaan vedenoton helpottamiseksi. Hiilenpolttajat asuivat kämpällä jopa perheineen, jos kenellä perhe oli. Monet murskaajat asuivat myös kämpillä. Miilun polttajan tuli olla varpaillaan yötä päivää. Miilu ei saanut palaa liian kovaa, mutta kyteä sen piti koko ajan. Miilut tehtiin kaksimetrisistä huonommista pölleistä, jotka aisattiin kesällä metsässä.
Hiiltä tarvittiin paljon autojen häkäpönttöihin sekä muihin tarpeisiin. Joskus autot oikuttelivat hiilivoimasta ja niitä piti työntää vastamäkeen.
Naiset murskasivat hiiltä miilun lähettyvillä. Se oli kovaa ja likaista työtä. Kyllähän siinä tienasi kutakuinkin, jos vain jaksoi ahkeroida.
Työpäivän jälkeen naiset olivat mustia kuin murjaanit. Ohut hiilipöly iskeytyi ihoon. Samoin kävi miehille, joten rättikasasta oli vaikea erottaa oliko sen sisällä mies vai nainen. Siihen aikaan naiset käyttivät vielä hameita. Housuja ei suosittu.
Joka ainoa ilta kämpän sauna lämpeni. Saunassa noki irtosi ihosta, ja tytöt olivat iloisia. Parempaa ei osattu vaatiakaan, koska raskaat evakkoajat olivat painajaismaisina ihmisten mielissä. Nuoret miehet puolustivat tätä maata, joten vain vanhoja miehiä tai armeijaan kelpaamattomia oli ns. vapaalla jalalla.
Suojoella oli pieni ja iso hiilikämppä. Siellä asui enemmän väkeä kuin Kokkokankaalla. Maitoa kuljetettiin Kolmiriihisen Mattilasta Suojoen työmaalle. Kämpällä oli emäntäkin. Matkaa emännälle kertyi kotoa suksilatua pitkin suoraan noin kolme kilometriä. Opettaja Edvard Veranen käytti koululaisia retkellä hiilenpolttoa katsomassa.
Rakkauskin leimahteli kämpillä. Keväällä vietettiin useita kihlajaisia, joissa toivotettiin onnea kihlaparin yhteiselle elämälle.
[Elämäni pyörteissä. Omakustanne 2008, s. 16]